Tekisin kaiken uudelleen, empimättä!
Juuri tänään mietin mikä elämäni tarkoitus on?
Menetin nuoruuteeni taistellessani yhteiskunnan ennakkoluuloja vastaan,jatkoin taisteluja aikuisena. Valikoin taisteluista ne pahimmat, helpot heitin syrjään.
Äitiys ei ollut mitä odotin, ei vastannut kirjallisuutta, kukaan ei kertonut totuutta koskaan.
Syyllisyyttä jaettiin, joka paikassa. Mieli täyteen, niin että itkin ja vajosin. Eikä monikaan nostanut ylös, tarjonnut auttavaa kättä.
Kuva: Pixabay
Jäin tyhjyyteen, upposin epätoivoon. Sieltä minut kaivoivat ne, joiden tehtävä se ei olisi ollut, joille maksettiin ihan muusta.
Nousimme pinnalle, vaikka kaikki se antamani rakkaus ja huolehtiminen raapi minut rikki, väsyneeksi. Periksi ei voinut antaa, pelissä on ollut arvokkainta mitä minulla on; lapseni elämä ja hyvinvointi.
En ikinä odottanut äitiyden olevan helppoa, vaivatonta. Muta tätä tuskaa en koskaan uskonut kokevani; miten meidät syyllistetään ja jätetään yksin. Koska emme mahdu muottiin.
Mutta ikinä en miettisi uudelleen, kasvattaisin nämä lapset empimättä: uudelleen, hyväksyen ja rakastaen
Mutta yhteiskuntamme ei ole valmis, tasa-arvo on edelleen sanahelinää.
Erityisenä elämäsi on taistelua. Vaikka sen ei tarvitsisi olla.
Aukaise silmäsi, katso napasi ulkopuolelle. Ole ihminen toiselle!
