”Tasan vuosi sitten” on neiti S: kunniaksi syntynyt jatkis, jossa seurataan äidin viimeisen raskausviikon (41+) fiiliksiä ja tapahtumia aina sinne multihuipentumaan, synnytykseen, asti. Ensimmäisen osan voit käydä lukemassa täällä. ** Ensiodottajana, kärsimättömänä, kontrollifriikkinä ja ilmeisen huonon kipukynnyksen omistajana kärvistelin kipeiden supistuksien kanssa, joita vyöryi kaikkea 5 ja 20 minuutin välillä, kotona muutaman tunnin yrittäen nukkua. […]

Tasan vuosi sitten vietin rauhallista koti-iltaa. Raskausviikkoja oli kertynyt jo 41+2, olin iso, turvonnut, laiska ja kärsivällisyyteni oli lopussa. Aika kului lähinnä yliaikaiskontrollia odotellessa ja ”tää ei synny ikinä” -mantraa hokien. Siivosin sen minkä jaksoin, pääasiallisesti en jaksanut, sekin keino oli nimittäin todettu turhaksi jo monet kerrat. Haeskelin jo googlesta Guinnesin ennästyskirjan kustantajan yhteytietoja, varatakseni itselleni […]

Neiti S:llä on menossa apinavaihe. Ei siis pelkästään yleistä apinointia, vaan matkimista, paljon matkimista! Ilmeitä, ääniä, eleitä; mitä kuvitella saattaa. Isompien sisarusten puute, joilta taitoja usein opitaan, korjaantuu hienosti koirien läsnäololla, niinpä monta vekkulia tapaa on opittu koirien perässä tai meidän vanhempien suhteesta koiriin. Ensimmäisenä tuli komennus, neidille ei tainnut olla ikää kuin muutama kuukausi […]

Hyvää Isäinpäivää jokaiselle isälle täältä Kasvukäyriltä! Meillä vietetään sitä ensimmäistä kertaa <3  Tämän piti olla jo toinen isäinpäivä perheessämme, mutta neiti S halusi kölliä vielä mahassa vuosi sitten, viikko eräpäivänsä jälkeen, mutta nyt vihdoinkin tätä päivää juhlitaan meillä myös kotona! Isille se tarkoitti hitusen pidempiä aamu-unia, sekä kahvitarjoilua vuoteeseen, erätyylin tietysti, olihan lahjakin pilkkihaalari! Minulle se tarkoitti […]

Tänään olen koko illan suunnitellut istuvani alas ja kirjoittavani neiti S:n ensimmäisestä yöstä ilman kumpaakaan vanhempaa. …mutta… sitä hetkeä ei tullutkaan. Uusi arki on ainakin vielä toistaiseksi hurjan kiireistä. Kun on tottunut touhuamaan koko päivän verkkaisessa tahdissa, tuntuu nämä illat kuluvan hujauksessa. Kello puoli viisi kun kotiudun, lähes kuusi kun koko perhe on syönyt, seitsemän […]

Tiedätkö sen tilanteen, jossa on vain pakko toimia, oli olosuhteet kuinka huonot tahansa? Juuri ne maailman noloimmat tilanteet, joita lapset vanhemmilleen aina välillä järjestää. Neiti S järjesti minulle tänään sellaisen. Aamun vauvauinnin jälkeen menimme normaalisti suihkuun, vauvauinnissa kävijöiden pukuhuoneeseen, jossa suihkut ovat heti nurkan takana altaalta tullessa. S seisoi kiltisti vieressäni kun oli minun vuoroni […]

Eilen uusien kollegoideni kanssa lounastaessani hauskuutin itseäni erilainäisillä mielikuvilla: Entä jos aikuiset ihmisetkin tyynen rauhallisesti työntäisivät kielellä pureskellun ruoan ulos suusta? Joka kerta pureskelun jälkeen.  Alkaisi huutamaan naama punaisena kun käännät selän poistuaksesi työtoverisi huoneesta? Työtoverisi saapuisi huoneeseesi vain ja ainoastaan heitelläkseen tavarat alas työpöydältäsi? Siis kaikki tavarat. Lista jatkuisi loputtomiin. Ja tänään törmasin tähän, […]

”Tässä on työhuoneesi.” – Joo. ”Tässä on puhelin.” – Kiitos. ”Tästä tämä tietokone.” – Kiva, kiitos. ”Muistatko missä se työhuoneesi oli?” – Hyvin epävarma ehkä.   Paljon kaunista hymyilyä, nyökkäilyä, lyhyitä hyväksyviä vastauksia, reippaita kädenpuristuksia, hermostuneita (huonoja) vitsejä ja armoton päänsärky, niistä oli tämän äidin ensimmäinen toimistopäivä tehty. Mut hei, silti se oli kivaa!   […]

  Longchamp LM Cuir Medium Tote, minun lahjani minulle uudesta työpaikasta!   Olen ollut niin tyytyväinen onnistuessani työpaikan haussa, että päätin palkita itseni laukulla. Aika kiva aloittaa uusi ura, uusi laukku olalla keikkuen! Sisäisen materialistin ruokkiminen helpotti myös vähän (huom. todella vähän) pistoa sydämessäni, jonka tunnen lähes joka ilta kun katselen pientä tyttöäni. Tuo pisto […]

Vähän ehkä viitteitä sait jo tästä, mutta nyt se on virallista! Ensi maanantaista lähtien olen työssäkäyvä äiti!  Kaikki tapahtui niin kamalan nopeasti, että itse olen vielä jonkinlaisessa shokkitilassa, mutta odotan oikeasti innolla (ja kauhulla) tätä uuttaa toisenlaista arkea! Miten tässä sitten kävikään näin? Hain pitkään osa-aikaista työtä, jonka voimin jatkaa hoitovapaata ja kävinkin parissa haastattelussa. Arpa […]