Piparkakkutalo. Ensimmäinen laatuan, minun omin pikkukätösin näperretty. Neljä ja puoli tuntia siihen kului, mutta siinä se nyt on, koristamassa ruokapöytäämme ja tuomassa piparin(joulun)tuoksua kotiimme!  Aikalailla ylpeä olen kyllä tästä saavutuksesta. Isi ei sitten millään meinannut uskoa, että talo nousisi ikinä pystyyn, nähtyään minun ensikertalaisen (suurunhullun) suunnitelman, mutta minähän sain siitä vain lisäsisua! 😉 Kaavat piirrettiin […]

Torstainen työpäivä jatkui mukavasti pienissä jouluissa kaupungilla ja perjantaista itsenäisyyspäivää juhlistettiin sitten perheen kesken kotona. Perinteisellä herkkuillallisella tietysti! Menu piti sisällään: äidin valmistamat valkosipuli-auraetanat isin valmistamaa hirvipaistia isin rosmariiniperunoita ja punaviinikastikkeen jälkiruokana toimi glögi ja piparit, ensimmäiset tälle vuodelle Entäs neidin menu? No ihan sitä samaa! Täytyy myöntää, että epäilin suuresti etanoiden tarjoamista tuolle pienelle, […]

Joulukuu. Joulahjat. Stressi. Etenkin nyt kun työ nappaa arjesta ison palan, eikä aika tunnun riittävän mihinkään. Veronpalautukset kilahtavat huomenna tileille ja viimeistään silloin kaupat täyttyvät innokaista, pahantullisista, tönivistä, parhaista tarjouksista kilpailevista lahjanhankkijoista. Edes minua, joka pitää shoppailusta, noh liikaa, ei huvita ajatus noista ryysisksistä. Puhumattakaan lapsen kanssa lähtemisestä, APUA. Tiedättekö mitä, minä olen perheenii (ja parin […]

Joulukuu ja ensimmäinen adventti toi Tampereelle lumen. Neidille se tarkoitti ensikosketusta tuohon valkoiseen höttöön, joka peittää maan ja puut huntuunsa. Ulos lähtiessämme kiljuen ulos juoksemisen sijaan neiti S pysähtyi kuin seinään valkoisen maiseman nähdessään. Höh-öh! Kädestä piti pieni ihmettelijä taluttaa ulos, kun ei ihmetykseltään kyennyt kävelemään. Eipä siinä kuitenkaan kauan nokka tuhissut kun uteliaisuus oli jo ottanut […]

Minä jos joku olen vastahakoinen julkisen liikenteen käyttäjä, siis niin vastahakoinen, että ystäväni vitsailet järjestävänsä minulle polttareideni kohokohdaksi seikkailuradan eli bussimatkoja ympäri pääkaupunkiseutua, joten tällä seuraavalla kirjoituksella (lue: ylityksellä) on todella painoarvoa kun se näpytellään minun toimestani. Hyvä Vr ja InterCity -juna Kiitos teille, olen löytänyt täydellisen tavan matkustaa naperoni kanssa kahdestaan! En pidä pitkien […]

Hääpuvun valinta. Miten se onkaan näin hankalaa? Toinen on liian iso, toinen liian pieni, kolmannessa ei ole pitsiä ja neljännessä sitä on liikaa. Viides on liian kallis. Kuudetta ei jaksa enää edes sovittaa. Pari kuukautta sitten luulin jo löytäneeni SEN, mutta sitten tuli toinen sovituskerta. Se lähes täydellinen puku löytyi mallista, johon en olisi itse […]

Yksivuotiaan ohjelmaan on viime viikkoina kuulunut niin neuvolaa kuin hammastarkastusta. Yksivuotisneuvolassa me kävimme kaksi päivää ennen syntymäpäivää. Hoikkelikoikkelin teknikset tiedot olivat pituus huikeat 78cm ja paino (ei niin huikeat) 9 050 grammaa. Hammashoitaja laski neidin suusta kahdeksan hammasta. Painoasiassa Äiti sai ensimmäistä kertaa armoa; lääkärin lausunnossa koreili sanat ”hoikkuus todennäköisesti geeniperäistä” ja ”kasvaa tasaisesti omalla […]

Pieni ihminen suuressa maailmassa, ja niin innoissaan! Kyllä on äidillä nyt hyvä mieli, kun näki lapsensa riemuitsevan niin kuin ei aikaisemmin, ainakaan kahta tuntia putkeen! Kyllä, me olimme ensimmäistä kertaa HopLopissa niin, ettei pikkuneiti S ollut aivan sylivauva.  Hihkuminen alkoi jo portaissa. Tuttu ”Yyyyyyy – YYYYYYYY – yyyyyyyyyyy” alkoi välittömästi kun värit ja rakennelmat tulivat […]

Yksivuotisjuhlat on nyt onnistuneesti takana päin. Kiitos kaikille mukana olleille ja apureille, neidillä, Äidillä ja Isillä oli mahtavat juhlat! Perjantai-iltana kokosimme Isin kanssa sekä oman lahjamme neidille että Lapin-kummien lahjan; Smart-trike ja vaaleanpunainen potkumönkijä. Ja tietysti askartelimme neidille kortin! Polkupyörä odotti kortin kanssa olohuoneessa aamulla heräävää neitiä, jonka hämmästys oli melkoinen kapistuksen nähdessään. ”YYYY-yyyyy-YYYYYYY”! ensimmäinen […]

”Tasan vuosi sitten” on neiti S: kunniaksi syntynyt jatkis, jossa seurataan äidin viimeisen raskausviikon (41+) fiiliksiä ja tapahtumia aina sinne multihuipentumaan, synnytykseen. Osa 1 Osa 2  Taas matkalla Jorviin, kipu oli jo jotain huumaavaa. Sisään, pedille, piuhoihin ja jalat auki. Tuomio: edistynyt, mutta vielä menisi piiitkäään, kuinka pitkään, kukaan ei tiedä. Päätimme jäädä sairaalaan, olimme […]