Kofeiinikrapula

Päätäni särki joka puolelta, sydän tykytti, rintaa puristi, väsytti, ajatus jumitti, olin kömpelö, ahdisti ja itketti. Olinko ollut juhlimassa? En. Olin nimenomaan jättänyt juomatta – kofeiinia nimittäin.

Tällainen oli olotilani viime viikolla. En juurikaan jaksanut tai kyennyt tekemään mitään – kehoni vaati unta ja mieleni kärsi matalapaineesta. En aluksi tiennyt mistä tämä johtui. Olin jo huolissani, että kimppuuni oli salakavalasti iskenyt vakava kevätmasennus. Toki olin kuullut, että kahvin lopettamisesta tulee todennäköisesti päänsärkyä, mutta että tälläinen totaalinen kehon stoppi – en todellakaan osannut ajatella, että kofeiinin vieroitusoireet olisivat näin rajuja.

En koskaan ollut pitänyt itseäni kofeiiniriippuvaisena – pääsyyni kahvin nauttimiseen kun oli ollut maku, eikä niinkään sen piristävät vaikutukset. En siis osannut ajatella, että kahvin lopettaminen olisi minulle kovinkaan vaikeaa. Luulin, että kofeiiniriippuvaisia ovat ne pannullisen tai enemmän päivässä juovat. No, nyt olen viisaampi! Keho voi siis tottua jo muutamaan kahvikupilliseen päivässä ja niiden lopettamisesta voi seurata vieroitusoireita.

Useamman päivän olin jo vieroitusoireista kärsinyt, kun päätin Googlettaa kauanko päänsärky voi kestää kofeiinin jättämisen jälkeen. Siinä samassa lamppu syttyi ja ymmärsin olotilani syyn, kun silmäni osuivat kofeiinin vieroitusoirelistaan: päänsärky, masennus, väsymys, vetämättömyys… Etenkin tuo sana ”masennus” helpotti – en ollutkaan saanut outoa kevätmasennusta, vaan kärsin vain kofeiinin lopettamisen seurauksista.

Vaikka siirryin kofeiinia sisältävästä kahvista kofeiinittomaan kahviin pikku hiljaa, oli oloni siitä huolimatta järkyttävä. Olin ajatellut, että vaiheittain lopettaessa tulisi vain lievää päänsärkyä, mutta eipä se niin mennyt. Siinä vaiheessa, kun vieroitusoireet olivat pahimmillaan, oli suorastaan virhe nauttia muutamana aamuna kofeiinia sisältävä kahvi: puolen päivän jälkeen kroppa olisi ilmeisesti halunnut lisää ja vieroitusoireet puskivat päälle entistä rajumpina. Päätin siinä kohtaa olla kokonaan ilman kofeiinia, kunnes olotilani normalisoituisi.

Onneksi pahin olo ei kestänyt kuin vajaan viikon. Jälkikäteen ajatellen perehtyminen ennalta vieroitusoireisiin olisi voinut auttaa olotilan kestämisessä – alussa pahinta oli juuri ihmetys siitä, että mikä minua vaivaa. Mikäli siis harkitset kofeiinin jättämistä, varaudu jo ennalta muutamiin vaikeisiin päiviin. Uskon, että monen muun matka on kuitenkin helpompi kuin minun, sillä minä omaan erityisen herkästi reagoivan kehon.

Tällä hetkellä kehoni ei enää vaadi kofeiinia. Juon kofeiinitonta kahvia, joka mielestäni maistuu yhtä hyvälle kuin tavallinen kahvi. En kuitenkaan ole absolutisti – liialliset ehdottomat ajatukset ovat haitaksi. Voin siis nauttia kupillisen tavallistakin kahvia käydessäni kylässä tai kahvilassa.

Kofeiinittoman kahvin mausta ja kehon stressistä aiemmassa blogikirjoituksessani:

Kofeiiniherkän kahvikissan pelastus

Voimakkaat vieroitusoireet saivat minut havahtumaan ja tajuamaan, ettei kofeiini varmasti ole tehnyt hyvää keholleni. Vaikka en ole vielä kauaa ollut ilman kofeiinia, koen silti mielialani olevan aiempaa tasaisempi. Nyt ainakin tiedän kehoni minulle lähettämien signaalien olevan sen aitoja tarpeita ja haluja, sen sijaan, että kofeiini puhuisi sen puolesta.

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Hyvä olo Terveys

Leikkivä koira – parasta mindfulnessia

Mindfulness saatetaan monesti mieltää arkielämästä irralliseksi asiaksi. Sen voidaan ajatella olevan rauhallisessa tilassa tehty syvällinen meditaatio tai Youtubesta kuunneltava rentoutusharjoitus. Siksi mindfulnessin harjoittaminen koetaankin niin hankalaksi – ajatellaan, että se tekisi kyllä hyvää, mutta ei minulla ole siihen aikaa.

Mindfulnessin perusajatus on olla tietoisesti läsnä hetkessä. Jos arki ja mindfulnessin harjoittaminen siis pidetään erillä toisistaan, niin kuinka tietoista läsnäoloa voisi edes oppia käyttämään arjessa? Mindfulnessin harjoittamisesta on turha tehdä suurta rakettitiedettä, koska se ei sitä ole. Parhaita tilanteita harjoitella ovat arkipäiväiset hetket – et tarvitse erillistä tilaa tai omaa rauhaa. Yksinkertaiset päivittäiset askareet voi tehdä tietoisesti keskittyen kyseiseen tekemiseen. Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa siivous, tiskaaminen, hampaiden pesu, lenkkeily… Sen sijaan, että kuluttaisit voimavarasi siihen kuinka tämäkin asia on pakko hoitaa tai murehtisit jo seuraavia askareita, keskity vain siihen mitä teet ja miten sen teet. Yksinkertaisia harjoitteita arjen keskellä ovat myös hengityksen havainnointi sekä kehon tuntemusten havainnointi.

Koirien omistajille lenkit ja leikkihetket ovat päivittäisiä asioita. Joten jatkossa, sen sijaan, että keskittyisit niihin puolivaloilla, havainnoi koirasi käytöstä, jokaista liikettä ja heittäydy täysillä mukaan. Seuraa kuinka koira haistelee, tutkii lelua, puree lelua, ottaa hyppyjä, vaihtaa mielenkiinnon kohdetta…

Mielestäni leikkivän koiran seuraaminen on parasta mindfulnessia – siitä tulee väkisinkin hyvälle mielelle! Eläimet ovat oivia mindfulness-esimerkkejä meille, koska ne elävät aina hetkessä: ne eivät mieti eilistä tai murehdi huomista, vaan reagoivat hetkessä. Ne toimivat vaistojensa varassa eivätkä mieti muiden mielipiteitä – siksi niiden käytös on niin spontaania ja toisinaan huvittavaakin.

Eläinten seuraaminen on oiva tapa olla yhteydessä luontoon. Itse koen suurta yhteyden tunnetta seuratessani koiriani ja niiden vaistojen varaista toimintaa – pääsen samalla lähemmäs itseäni ja omaa intuitiotani. On rauhoittavaa silitellä koiraa, havainnoida karvojen tuntu kädessä, tuntea syke ja lämpö. Nyky-yhteiskunnassa elämme hyvin vieraantuneina luonnosta, neljän seinän sisällä, mukavuuksien keskellä. Unohdamme luonnon merkityksen – sen puhdistavan ja voimaannuttavan vaikutuksen.

Luontoon ja omiin vaistoihin voi toki saada yhteyden muutenkin kuin koirien kautta. Kävelyllä käyminen, luonnon katseleminen ja raikkaan ilman hengittäminen ovat ihania keinoja virkistäytyä. Jos et jaksa poistua kodin lämmöstä, niin tarkkaile ikkunastasi vaikkapa pikkulintuja.

Olennaisena osana ihmisyyttä on myös ajatusten lentely. Älä siis ole liian ankara itsellesi – tietoinen läsnäolo voi aluksi tuntua erittäin vaikealta ja epämukavalta. Harjoittelemalla kuitenkin kehittyy. Olennaista on löytää sopiva tasapaino ajatusten muualla olemisen ja läsnäolon kanssa. Se, että pystymme kulkemaan mielessämme ajassa eteen- ja taaksepäin on yksi ihmisyyden rikkauksista ja lähde esimerkiksi luovuudelle. Ajatusten lentelystä on kuitenkin hyvä tulla tietoiseksi ja tehdä tietoinen valinta milloin olla läsnä ja milloin jossain muualla. Esimerkiksi autolla ajaessa ei ole tehokasta, eikä turvallista, olla mielessään jossain muualla – silti meille aina vähän väliä niin käy. Ole siis armollinen itsellesi!

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Mieli