Kofeiinikrapula
Päätäni särki joka puolelta, sydän tykytti, rintaa puristi, väsytti, ajatus jumitti, olin kömpelö, ahdisti ja itketti. Olinko ollut juhlimassa? En. Olin nimenomaan jättänyt juomatta – kofeiinia nimittäin.
Tällainen oli olotilani viime viikolla. En juurikaan jaksanut tai kyennyt tekemään mitään – kehoni vaati unta ja mieleni kärsi matalapaineesta. En aluksi tiennyt mistä tämä johtui. Olin jo huolissani, että kimppuuni oli salakavalasti iskenyt vakava kevätmasennus. Toki olin kuullut, että kahvin lopettamisesta tulee todennäköisesti päänsärkyä, mutta että tälläinen totaalinen kehon stoppi – en todellakaan osannut ajatella, että kofeiinin vieroitusoireet olisivat näin rajuja.
En koskaan ollut pitänyt itseäni kofeiiniriippuvaisena – pääsyyni kahvin nauttimiseen kun oli ollut maku, eikä niinkään sen piristävät vaikutukset. En siis osannut ajatella, että kahvin lopettaminen olisi minulle kovinkaan vaikeaa. Luulin, että kofeiiniriippuvaisia ovat ne pannullisen tai enemmän päivässä juovat. No, nyt olen viisaampi! Keho voi siis tottua jo muutamaan kahvikupilliseen päivässä ja niiden lopettamisesta voi seurata vieroitusoireita.
Useamman päivän olin jo vieroitusoireista kärsinyt, kun päätin Googlettaa kauanko päänsärky voi kestää kofeiinin jättämisen jälkeen. Siinä samassa lamppu syttyi ja ymmärsin olotilani syyn, kun silmäni osuivat kofeiinin vieroitusoirelistaan: päänsärky, masennus, väsymys, vetämättömyys… Etenkin tuo sana ”masennus” helpotti – en ollutkaan saanut outoa kevätmasennusta, vaan kärsin vain kofeiinin lopettamisen seurauksista.
Vaikka siirryin kofeiinia sisältävästä kahvista kofeiinittomaan kahviin pikku hiljaa, oli oloni siitä huolimatta järkyttävä. Olin ajatellut, että vaiheittain lopettaessa tulisi vain lievää päänsärkyä, mutta eipä se niin mennyt. Siinä vaiheessa, kun vieroitusoireet olivat pahimmillaan, oli suorastaan virhe nauttia muutamana aamuna kofeiinia sisältävä kahvi: puolen päivän jälkeen kroppa olisi ilmeisesti halunnut lisää ja vieroitusoireet puskivat päälle entistä rajumpina. Päätin siinä kohtaa olla kokonaan ilman kofeiinia, kunnes olotilani normalisoituisi.
Onneksi pahin olo ei kestänyt kuin vajaan viikon. Jälkikäteen ajatellen perehtyminen ennalta vieroitusoireisiin olisi voinut auttaa olotilan kestämisessä – alussa pahinta oli juuri ihmetys siitä, että mikä minua vaivaa. Mikäli siis harkitset kofeiinin jättämistä, varaudu jo ennalta muutamiin vaikeisiin päiviin. Uskon, että monen muun matka on kuitenkin helpompi kuin minun, sillä minä omaan erityisen herkästi reagoivan kehon.
Tällä hetkellä kehoni ei enää vaadi kofeiinia. Juon kofeiinitonta kahvia, joka mielestäni maistuu yhtä hyvälle kuin tavallinen kahvi. En kuitenkaan ole absolutisti – liialliset ehdottomat ajatukset ovat haitaksi. Voin siis nauttia kupillisen tavallistakin kahvia käydessäni kylässä tai kahvilassa.
Kofeiinittoman kahvin mausta ja kehon stressistä aiemmassa blogikirjoituksessani:
Kofeiiniherkän kahvikissan pelastus
Voimakkaat vieroitusoireet saivat minut havahtumaan ja tajuamaan, ettei kofeiini varmasti ole tehnyt hyvää keholleni. Vaikka en ole vielä kauaa ollut ilman kofeiinia, koen silti mielialani olevan aiempaa tasaisempi. Nyt ainakin tiedän kehoni minulle lähettämien signaalien olevan sen aitoja tarpeita ja haluja, sen sijaan, että kofeiini puhuisi sen puolesta.
