Uskon valikoivasti mystisiin asioihin. Sylkäisen mustan kissan ylittäessä tietä ja jätän kauniit unisiepparit ostamatta jos ne ”epäaitona” tuovat huonoa onnea. Kun olen romantiikan kaipuussa, annan itseni uskoa viihdeartikkeleihin joiden mukaan puolisoni ja minun tähtimerkit ovat toisilleen kirjoitetut. Pidän siitä tunteesta, että tunnistan itseni kalojen tähtimerkistä, jotenkin siitä tiedosta että joku osoittaa millainen olen. Toisinaan se […]

Sain kuulla, että jokaiselle syntymäkuukaudelle on oma kukkansa. Tammikuun kukka on lumikello joka kuvastaa kauneutta ja puhtautta. Huhtikuun lapsille ovat tarkoitettu viattomat päivänkakkarat ja hajuherneiden autuas nautinto. (Siis..viattomuus tai autuas nautinto?). Kenelle kukkivat rakkauden ruusut, orapihlajan ylivertainen onni tai lumpeen majesteetillisuus. Minä, helmikuun pakkasenrakastaja, sain Antillan keväthurmauksen orvokin. Siis orvokin! Tiedän että ruusut ovat liian […]

Päivän sanamme on orinoro. Se kuuluu samaan sanakoppaan kuin hanami, Murakami, ikebana.. Muttei sijaitse Japanissa vaan Leppävirralla. Siellä missä uitiin kylpylän kloorivedestä silmät punaisiksi ja pyrittiin pysymään hilpeänä vaivaantumisesta huolimatta, kun morsiankokelasta käytettiin Hunksien esityksessä. Ja nämä eivät olleet samalla kerralla. Kuinka monta kertaa olen hanakasti halunnut nähdä jotakin uutta ja jännittävää. Laantumaton ihastuminen puutaloaloalueisiin […]

Havahdun tietoiseksi missä olen ja ettei ole enää yöhämärää. Unet ovat kaislikkoa ympärillä, korkeita kuin selällään niiden juurella makaavan silmissä ja muka läpipääsemättömiä. Mutta jos nousisin, taittuisivat ruo´ot rapisten ja kohisten ympäriltä. En kuitenkaan tahdo nousta vielä. Sängyn toisellakin puolella ollaan vielä unessa. Jossakin välissä havahdun tavoittelemaan toisen puolen jo viilentynyttä, tyhjää painaumaa. En kuullut […]

Rakastan listojen tekoa, toisinaan tuntuukin että itse toteutus ontuu. On matkahaavelistoja, vaatekaapin täydennyslistoja, pakkauslistoja, kauppalistoja, ”pakko nähdä” -elokuvalistoja, kirjalistoja ja toisinaan päivän ”to do” -listoja. Taidan enemmän pitää listojen laatimisesta kuin niiden tavoitteellisesta toteutuksesta. Viime kesänä loman alussa oli parvekkeelle saatu juuri suojat. Kuvittelin istuvani bambumajassa ja nautin yhdestä loman huippukohdista. Kun se kaikki on […]

  Sade juoksee auton lasissa kokoisiaan poikittaisia polkuja pitkin. Törmätessään matkalla toisiin, pisarat suurenevat, mutta etenevät. Tähän aikaan aamusta pää on jumissa ja tuntuu patalakkimaisena kipuna. Tuijottelen vain vettä. Maisemat matkalla Kainuun korpimaille ja nouseviin vaaramaisemiin ovat harmaan sateen takana. Kuin silmälaseissa olisi liian vähän, tai ehkä liikaa, tehoja. Pellot on blurrattu ja metsiköt muistuttavat […]

Aina se sattuu niin. Bussi on ajoissa kun tulet täsmälleen ja myöhässä kun olet aikaisessa. Mutta joskus se tulee täydellisesti. ”Ilon kautta”, saa jokaisen käsivarren karvankohottajalihaksen kohahtamaan, mutta kun välillä on hyvä pysähtyä myös iloisiin asioihin. Siihen että ehti käydä juuri kaupassa ja ottaa pyykit ulkoa kun sade ropsahti. Vaikka olikin laittanit pyykit vasta ennen […]

Täällä puhe löyttää tutut tuplakonsonantit ja puhe laiskisttuu. Ja kun Ohtaansalamensillan ylittää nii sitä suattaapi lipsahtoo pohjos-karjalaaselle iha himpun jottain mikä vois olla savvoo tai voipi olla jottain muutakkii. Että jos se etelässä unohtuu, pyöristyy ja neutralisoituu, sanat siis, niin kotiseutumurre palaa luonnollisessa ympäristössään yhtä varmasti kuin pyörälläajamisentaito. Sitä tietää jo, että. vaikka kuinka alkaa […]

Tämä on muistilappu itselleni kun olen ylittänyt luvun neljäkymmentä. Se ikä tuntuu olevan näitä rajapyykkejä. Tai viesti viisikymmentäviisi tai kuusikymmentäseitsemän vuotiaalle minulle. Muista että.. ..syntymäpäivä on aina vähintäänkin kakun arvoinen päivä. Tai uusien korvakorujen. Ainakin sen arvoinen ettei tarvitse imuroida vaan katsoa lempielokuvaansa. Voi laittaa vähän nätimmän mekon tai järjestää kutsut. Jokainen vuosi on saavutus […]

Mikko Alatalo taisi sanoa kyllä ”farkut” eikä farmarit. Jo aikaa ennen koronaa, koska nykyään lähtitermistöömme on aktiivisesti ilmaantunut tietty ”era” joka vertautuu käytössä ennen sotia, sotien aikaan, sotien jälkeen, meille on muotoutunut äidin kanssa tapa kokea kesäisin joku Suomen kaupunki. Se alkoi kenties Raaseporista ja Fiskarsista jonne palasimme vielä samana kesänä uudelleen vierailemaan Mustion linnassa […]