Aamu Olemme heränneet yhdeksän pintaan. Odotin ja oletin herääväni aiemmin, aurinko tulee jo kirkkaasti sisään. Olen nähnyt kahtena edellisenä yönä vauvaunia, viime yönä olin holtiton äiti joka päästi lapsensa, pojan, lähelle tulta. Mutta unessa, hetken aikaa, hän oli minun. Kirjoitan aamun ja teen ammolleen auenneista papukaijatulppaaneista jäälyhtyjä maito- ja vadelmajogurttipurkkeihin. En löydä pyykkipoikia, mutta hauenleukaisia […]

Uskomatonta, että edes omistan sukset. Kaikkien niiden kammottavan hikisten mäkinousujen, valuvien hiippapipojen, kaatumisten ja lauantaipäivien ilonpilaaja-hiihtokisat joissa ojennettiin hakaneuloilla kiinnitettävät numerot ja lopuksi kuumaa mehua. Ehkä omistan sukset siksi, että voin. Että ne menevät ”klik-klik” ja molemmissa sauvoissa on piikit. Konkreettinen merkki siitä, että olen voinut hankkia ne, etteivät ne ole eripariset ja jonkun vanhat. […]

”En mitään.” Vastaan kun aamuvuorosta tullut puoliso tupsahtaa eteiseen ennen kuin painuu päiväunille. En mitään tarkoittaa etten ole tehnyt (mukamas) mitään maininnan arvoista. Vaikka olen tehnyt valaisevan helpottavan huomion, että asiat vain vaativat aikaa, että kapasiteettini on rajallinen. (Mistä sekin johtuu, että vaikka huomaat jotakin mikä toimii itselle, oikein onnellistuu siitä, voi silti lipsahdella siitä.) […]

yökyläilyt. Pakkasen kimaltamassa pastellisia puutaloja vasten kun sormet olivat jäätyä ja kuulin jännittäviä deittailutarinoita. Päälle kolmekymppisten treffailussa on jotakin kiehtovaa, koska ihmistet alkavat tuntea itseään, tietävät mitä haluavat eivätkä jää keskinkertaisuuksiin vain koska pitäis olla jotakin.He voivat löytää lyhyistäkin suhteista jotakin merkityksellistä, kokea jotakin mitä eivät olisi muuten tulleet kokeilleeksi tai ainakin nauraneet hullun lailla. […]

Kukaan ei ole kuollut. Onneksi. Sitä vain alkaa varautua, että siihenkin on jotenkin jossakin varauduttava. Jos siihen voi varautua. Täytyy varmaan koputtaa rajusti puuta, kun voi sanoa ääneen, että ei ole (vielä) menettänyt ketään niin läheistä ihmistä ikuisiksi ajoiksi, että oma maailma järkähtää paikoiltaan ja kestää aikaa ennen kuin se suolainen vesi löytää uudet arkiset […]

Mietin oliko tätä neuletta järkevää hankkia nyt kun on uusi koti ja uusi kulurakenne. Tarvitsenko tätä todella, vaikka tiedän että haluan. Voinko perustella hankintaa tarpeeksi sillä, että se on vihreä vaate, ihan tässä Tuusulassa lähes kotikulmilla valmistettu. Ja vielä alkuperäistä edullisemmin, jollekin tuli kallis sovituskerta. Jätän niskalapun vielä paikalleen, ehkä myyn eteenpäin. Kokeilen neuletta seuraavana […]

Nyt. Ärsyttää. Tai ei kenties enää niin paljon. Mutta pari päivää olen mököttänyt sitä, että kadotin päivät loppiaisen ja viime viikonlopun välistä. Eli ne vuoden alun kauneimmat päivät. Minun piti kertoa aina hurmaavasta Porvoosta jonka idylliseen B&B Ida-Mariaan pääsin majoittumaan. Kuinka ei harmittanut enää lainkaan, että kahden ystäväni kanssa suunnitellut pikkujoulut siirtyivät tammikuulle ja luminen […]

  Valmistan vegaanista blinitaikinaa ja kuuntelen Suvi Auvisen Lihan loppua. Tulen ajatelleeksi, että olen oikeastaan ollut hieman laiska syöjä. Olen syönyt sitä mitä on tehnyt mieli ja vaikka olen tiennyt herkullisten rasvojen liiallisesta saannista tai kasvissyönnin merkittävyydestä ei vain omaan oloon vaan myös ympäristöön, olen siirtänyt perehtymistä huomiselle tai jollekin toiselle päivälle. Ihmisen mieki toimi […]

Puolisoni, taisin kertoa, sanoi liian suuren tv:n tullessa meille, että ”ajattelin että sinustakin on kiva katsoa leffoja”. Katson ensimmäistä kertaa elämässäni E.T.:n. Ja se on ihana. Kestänyt aikaa ollakseen vanhempi kuin minä. Drew Barrymore on hämmentävän hyvä ollakseen niin nuori. Henry Thomas näyttää vielä Hauting Hill Housessa 36 vuotta myöhemmin täysin tunnistettavalta. Huomaan mistä kasarifiiliksiksissä […]

Ajattelin, että vuosi 2020 tulee olemaan upea. Sisältäähän se tuplasti onnennumeroitani, olihan edellinen 20-luku historiallinen ja olihan se nyt vain aika jotakin koittaa tapahtuvaksi! Reilu vuosi sitten pyörittelin vaivihkaa päätäni, kun vanhempi työkaverini kertoi alkavansa pikkuhiljaa pelätä Kiinasta leviävää virusta. Oli minulle oikein, että silmien pyörittely tietyllä tavalla kostautui. Mitä ihmettä maailmalle tapahtuikaan vuonna 2020. […]