Kirsikkakastike

Tein japanilaisen juustokakun seuraksi viime viikonloppuna pikaisen ja helppoakin helpomman kastikkeen hapankirsikoista.

Mausteena kastikkeessa oli tonkapapua, jonka vaniljainen, vahva, viileä ja monimutkainen aromi häivähtää hieman  karvasmantelia. Niinpä se sopii erinomaisesti luumarjojen makua korostamaan, onhan niiden kivessä luontaisesti samanlaista vivahdetta. Puhutaan tonkapavusta myöhemmin hieman lisää, mutta katsotaan ensin resepti.

Hapankirsikkakastike

1 lasipurkillinen (680g) hapankirsikoita
1,5 rkl maizenaa
3 rkl sokeria
1/2 pieni tonkapapu raastettuna tai 1/2 vaniljatangon siemenet

Liuota maizena pieneen määrään kirsikoiden lientä. Siivilöi loppu liemi kattilaan ja jätä kirsikat odottamaan vuoroaan. Sekoita liemen joukkoon maizenaliuos ja sokeri. Raasta puolikas tonkapapu seokseen tai kaavi mukaan puolikkaan vaniljatangon siemenet. Kuumenna pienellä lämmöllä hitaasti kuplivaksi varovaisesti välillä pohjaa myöten sekoitellen.

Kun kastike kuplii, kaada joukkoon kirsikat, sekoita ja kuumenna vielä nopeasti kuplivaksi. Jäähdytä. Tarjoa esimerkiksi (japanilaisen) juustokakun tai jäätelön kanssa tai pienenä jälkkärinä kermavaahtopallosella.

Näitä hapankirsikoita muuten löytyy saksalaisena purkituksena ainakin lähes kaikkien suppareiden hyllyistä.

Ja siitä tonkapavusta. Olen viimeisen muutaman vuoden aikana vähitellen kasvattanut kiinnostustani tätä ryppyistä mustaa tuoksuvaa papua kohtaan, kun kotiin tilaamamme ranskalainen Saveurs käyttää sitä resepteissään yhtä itsestäänselvyytenä kuin vaniljaa. Sitä saa Suomestakin ainakin Decanterista.

Tonkapavussa on samaa kumariinia, josta jossain vaiheessa puhuttiin paljonkin kanelin yhteydessä. Se on maksalle myrkyllinen aine, ja siksi tonkapavun myynti on kielletty mm. USAssa. Vaaralliset pitoisuudet ovat kuitenkin niin pieniä, etteivät ne maustamiskäytössä täyty, eikä tonkapavulla kannatakaan ylimaustaa: liikaa käytettynä vahva ja erityinen aromi varmasti varastaa kaiken huomion ruoalta. Tonkapapua käytetään paljon paitsi elintarviketeollisuudessa esim. jäätelöiden ja liköörien mausteena, myös kosmetiikkateollisuudessa mm. parfyymeissa.

Kotikeittiössä sillä on paikkansa jälkiruoissa, erityisesti suklaa tykkää sen seurasta. Tonkapapua käytetään myös suolaisten ruokien mausteena, esimerkiksi pataruoissa, äyriäisten tai lisäkekasvisten kanssa, mutta epäilenpä, että minulla reaktio olisi samanlainen kuin vanilja-äyriäis-kala -yhdistelmissä: ne eivät mahdu suuhuni samaan aikaan. Olen itse maustanut tonkapavulla mm. panna cottan ja clafoutis’n, ja omenapiirakka, riisivanukas ja tietysti hilloideat odottelevat tekolistoilla. Ja jonkinlainen tonkapulla-ajatuskin muhii takaraivossa. Eikä se ihan heti lopu varastoista kesken: pieni määrä riittää pitkälle ja purkissa on vielä pitkälti toistakymmentä papua jäljellä.