Kahvia ja banoffeeta
Pääsiäissunnuntaina erinäinen määrä äitejä saapui kakkukahveille Kivistöön. Pitkään odotettu banoffeepäivä oli käsillä!
Reseptejä torttusesta on verkko pullollaan, näyttäisipä sen teossa olleen jonkilainen blogibuumikin taannoin, mutta kaikessa perässähiihtäjyydessäni tein sitä vasta nyt ensimmäistä kertaa. Ajatus kinuskista, banaanista ja kermasta oli raskas ja äiteläinen, kuitenkin jokin (liisa) on ajanut torttua kokeilemaan. Ja taivaallistahan se oli: kondensoidusta maidosta keitetty kinuski oli pehmeää ja muikeaa, banaani toi raikkautta (en olisi osannut aavistaa, että banaani voisi jossain yhteydessä olla raikas) ja kermavaahto vaan on ihanaa aina.
Päädyin ottamaan ohjeen Hesarin sivuilta. Pohjakekseiksi valitsin iänikuisten digestivien sijaan Elovenan välipalakaurakeksejä. Vaikka pohjan maku oli kyllä hyvä ja keveämpi kuin Digestiveillä, ne keksit jäävät tästä lähtien kaupan hyllyyn. En tajunnut ollenkaan ostavani yksittäispakattuja roskamäärän tuplaajia. Ylipakkaaminen saa aina karvat nousemaan pystyyn, etenkin kun yritys niin kovin mainostaa itseään hiilijalanjälkimerkinnöillä. Viherpesua sanon minä, ja etsin jatkossa yksittäispakkaamattomat vaihtoehdot. (Helsingin Myllyllä on muutenkevään uutuutena sellaiset luomut, kauppojen valikoimista löytäminen on vaan hieman haastavaa.) No niin, viherhaloo loppuu tähän, nyt seuraa resepti.
Banoffee
1 prk kondensoitua maitoa
3 pientä banaania
tiraus sitruunamehua
2 dl kermaa vatkattuna
250 grammaa kaura- tai digestivekeksejä
100 g voita
Laita maitotölkki kattilaan, joka on täynnä vettä. Etiketti kannattaa repiä pois. Keittele maitoa 3 tuntia hiljalleen kiehuvassa vedessä ja lisää vettä välillä, ettei pinta pääse laskemaan.
Tee sillä välin pohja: nuiji keksit murusiksi ja sulata voi. Sekoita, painele leivinpaperoidun (irtopohja)vuoan pohjalle ja reunoille, ja laita jääkaappiin jähmettymään. Tein tortun halkaisijaltaan 21-senttiseen vuokaan, sen kokoisessa pohjamateriaalia jäi jonkin verran yli.
Kun maito on porissut kolmisen tuntia, ota purkki vedestä pois ja anna hieman jäähtyä. Säilykettä avatessa sieltä tirskahti hieman kuumaa tavaraa, joten olkaapas varovaisia siellä. Purkin sisältö kannattanee kaataa toiseen astiaan ja sekoitella tasaiseksi ennen jähmettyneelle pohjalle kaatamista: suoraan purkista leviteltynä se jäi hiukan kokkareiseksi. Ainoastaan esteettinen vaiva tosin.
Viipaloi banaanit ja täytä niillä pohja. Tirauta päälle hieman sitruunamehua, etteivät viipaleet tummu. Kaada päälle vatkattu kerma ja levittele sieväksi pilveksi.
Perinteisesti tämä torttu koristellaan – näin olen lukenut – banaaniviipaleilla ja kahvi- tai kaakaojauheella. Musta banaaniviipaleet eivät ole kauhean kauniita ja tumma jauhe ei puhutellut. Pääsiäsisen kunniaksi tortun keskelle pötkähtivät pienet munaset.
Kaffet nautittiin ulkona auringon paisteessa ja linnun laulussa, sievistä eriparikupposista. Torttu sai approved-leiman, ja oli sen verran makiaa, että 7 henkeä ei pystynyt koko herkkua tuhoamaan. Maanantain brunssille tiedossa nbamia kaffen kanssa!