Sipulit tölkissä

sipuli.jpg

Nämä tölkitetyt pikkusipulit ovat sievyyden ylitsepursuama. Törmäsin kaupassa pikkusipulipussiin, jossa oli lajitelma puna-, kepa-, ja helmisipuleja. Niitä pikkelöin koemielessä salaa jo miettien lautasta, jonka toisella reunalla köllöttää jokin ihana kesägrillattu liha.

Kokonaiset pikkelöidyt pikkusipulit

500 g pieniä sipuleita

3,5 dl omenaviinietikkaa
1,25 dl vettä
0,5 dl ruokosokeria
3 tl suolaa
0,5 tl kardemummaa
10 mustapippuria
2 maustepippuria
1 tl sinapinsiemeniä
1 laakerinlehti
1 rosmariinin oksa

Aloita sipulien siistimisellä: laita sipulit kulhoon ja kaada päälle kuumaa vettä. Anna levätä vedessä muutama minuutti ja nosta kylmään veteen viilenemään. Vedä pehmenneet kuoret pois ja leikkaa kannasta karvat pois. Älä kuitenkaan leikkaa itse kantaa: se pitää sipulin koossa. Steriloi 1 iso säilöntätölkki.

Mittaa kaikki liemen ainekset kattilaan. Keitä, kunnes sokeri on liuennut. Nosta kuoritut sipulit liemeen, anna kiehua uudelleen ja keitä sipuleita minuutin ajan. Laita sipulit tölkkiin, sujauta mukaan rosmariinin oksa ja kaada päälle lientä niin, että sipulit peittyvät. Lientä jää luultavasti hiukan yli: poimi lopuista tölkkiin mukaan kaikki mausteet.

Laita jääkaappiin maustumaan vähintään viikoksi ennen maistelua.

sippe.jpg

Kivistön kuisti on talviunilla. Tunnelma on talvipäivänä pysähtynyt ja levollinen. Ikkunoissa kukkii pakkanen ja taimikellot kimaltelevat huurteessa kesää odotellessaan. Valosarja loistaa talvivaloa ja toivottaa illan hämärässä tervetulleeksi pimeältä pihalta. Tässäkin on jotain sykähdyttävää vaikka  mieli karkaakin jo kevään valoon ja taimisuunnitelmiin.

Ei siihen enää kauan ole.

kuistikollaasi.jpg

Koti Ruoka ja juoma

Kirsikkakastike

Tein japanilaisen juustokakun seuraksi viime viikonloppuna pikaisen ja helppoakin helpomman kastikkeen hapankirsikoista.

dsc_0813.jpg

Mausteena kastikkeessa oli tonkapapua, jonka vaniljainen, vahva, viileä ja monimutkainen aromi häivähtää hieman  karvasmantelia. Niinpä se sopii erinomaisesti luumarjojen makua korostamaan, onhan niiden kivessä luontaisesti samanlaista vivahdetta. Puhutaan tonkapavusta myöhemmin hieman lisää, mutta katsotaan ensin resepti.

Hapankirsikkakastike

1 lasipurkillinen (680g) hapankirsikoita
1,5 rkl maizenaa
3 rkl sokeria
1/2 pieni tonkapapu raastettuna tai 1/2 vaniljatangon siemenet

Liuota maizena pieneen määrään kirsikoiden lientä. Siivilöi loppu liemi kattilaan ja jätä kirsikat odottamaan vuoroaan. Sekoita liemen joukkoon maizenaliuos ja sokeri. Raasta puolikas tonkapapu seokseen tai kaavi mukaan puolikkaan vaniljatangon siemenet. Kuumenna pienellä lämmöllä hitaasti kuplivaksi varovaisesti välillä pohjaa myöten sekoitellen.

Kun kastike kuplii, kaada joukkoon kirsikat, sekoita ja kuumenna vielä nopeasti kuplivaksi. Jäähdytä. Tarjoa esimerkiksi (japanilaisen) juustokakun tai jäätelön kanssa tai pienenä jälkkärinä kermavaahtopallosella.

Näitä hapankirsikoita muuten löytyy saksalaisena purkituksena ainakin lähes kaikkien suppareiden hyllyistä.

dsc_0807.jpg

Ja siitä tonkapavusta. Olen viimeisen muutaman vuoden aikana vähitellen kasvattanut kiinnostustani tätä ryppyistä mustaa tuoksuvaa papua kohtaan, kun kotiin tilaamamme ranskalainen Saveurs käyttää sitä resepteissään yhtä itsestäänselvyytenä kuin vaniljaa. Sitä saa Suomestakin ainakin Decanterista.

Tonkapavussa on samaa kumariinia, josta jossain vaiheessa puhuttiin paljonkin kanelin yhteydessä. Se on maksalle myrkyllinen aine, ja siksi tonkapavun myynti on kielletty mm. USAssa. Vaaralliset pitoisuudet ovat kuitenkin niin pieniä, etteivät ne maustamiskäytössä täyty, eikä tonkapavulla kannatakaan ylimaustaa: liikaa käytettynä vahva ja erityinen aromi varmasti varastaa kaiken huomion ruoalta. Tonkapapua käytetään paljon paitsi elintarviketeollisuudessa esim. jäätelöiden ja liköörien mausteena, myös kosmetiikkateollisuudessa mm. parfyymeissa.

Kotikeittiössä sillä on paikkansa jälkiruoissa, erityisesti suklaa tykkää sen seurasta. Tonkapapua käytetään myös suolaisten ruokien mausteena, esimerkiksi pataruoissa, äyriäisten tai lisäkekasvisten kanssa, mutta epäilenpä, että minulla reaktio olisi samanlainen kuin vanilja-äyriäis-kala -yhdistelmissä: ne eivät mahdu suuhuni samaan aikaan. Olen itse maustanut tonkapavulla mm. panna cottan ja clafoutis’n, ja omenapiirakka, riisivanukas ja tietysti hilloideat odottelevat tekolistoilla. Ja jonkinlainen tonkapulla-ajatuskin muhii takaraivossa. Eikä se ihan heti lopu varastoista kesken: pieni määrä riittää pitkälle ja purkissa on vielä pitkälti toistakymmentä papua jäljellä.

dsc_0840.jpg

Koti Ruoka ja juoma