Collinsit ovat olleet lempidrinkkejäni aina. Sopivan sitruunaisia ja happamia, mukavan muunneltavia. Ei vain ole tullut paljonkaan ravisteltua enää vuosiin. Nyt intouduin kehittelemään mökkiversiota auringonpaisteen kunniaksi: täytyyhän Kivistöllä kesän 2013 nimikkodrinkki olla! En kyllä ole varma, onko se juuri tämä: pitää varmaan kehitellä ja testailla muitakin ennen päätöksen tekemistä, vai mitä luulette..?

Ensimmäinen ehdokas kesän 2013 nimikkodrinkiksi on vodkacollins, jonka sokeriliemeen keitin rosmariinin aromit. Tymäkkä rosmariininoksa drinkkitikkuna tuoksuu huumaavasti ja samalla syventää makua.

Sokeriliemi
0,75 dl vettä
0,5 dl sokeria
2-3 oksaa rosmariinia

Sekoita kattilassa vesi ja sokeri ja lisää rosmariinin oksat. Kuumenna seos kiehuvaksi ja keitä varovasti hetken verran kunnes rosmariinista on irronnut hieman väriä sokeriliemeen. Älä kuitenkaan keitä siirapiksi!

Rosmariini-vodkacollins (1 kpl)
4 cl vodkaa
1 cl rosmariini-sokerilientä
3 cl sitruunamehua (sitruunasta puristettua, ehdottomasti)
soodaa tai vissyä

Laita ravistimeen (tai vaikka hillopurkkiin ravistimen puutteessa) jäitä ja kaada päälle vodka, sokeriliemi ja sitruunamehu ja ravista. Siivilöi juoma uusien jäiden päälle (korkeaan kapeaan) lasiin ja pidennä soodalla. Koristele sitruunankuorenpalalla ja laita rosmariininoksa drinkkitikuksi. Nautitaan ehdottomasti pillillä.

Collinsin voi myös rakentaa ravistamisen sijaa ja nämä kaksi valmistamistapaa kai hieman jakavatkin asiantuntijoita. Minä kannatan ravistamista! Ja mökkiolosuhteissa tingimme aidoista collinskoristeista samoin kuin collinslaseista. Se sellainenhan olisi hienostelua.

Erinomaisen makoisaa viikonloppua kaikille!
(Hups, taas rosmariini + sitruuna = <3 )
 

Perunoita, tomaatteja, valkosipulia ja rosmariinia. Siikaa ja valkoviiniä. Yhden vuoan ruoka syntyy helposti ja maistuu herkulle. Aika keväisellekin, keliin sopivasti.

Kuluneena viikonloppuna pää surisi suunnitelmia. Viikon aikana täysi lumipeite oli sulanut pieniksi lämpäreiksi. Perjantaina näkyivät ensimmäiset tulppaanin alut, sunnuntaina ne olivat jo viisisenttisiä. Kuopsuttelimme yrttimaan puhtaaksi; siellä se ikiystävämme sitruunatimjami oli jo täysvihreänä ja syötävänä. Monet muutkin syksyllä yrttiseinältä maahan talvehtimaan lyödyt olivat selvinneet. Raparperista näkyi pinkkiä päälakea. Hahmottelin paperille haaveilemamme istutuspöydän ja laitettiin nikkaroijan kanssa se heti tekoon. Illalla pelattiin kevään ensimmäinen mölkky ennen saunaa.

Aamukahvi ilman päällystakkia aurinkoisella mökin seinustalla viimeistään tuuletti talven korvien välistä ja lupasi hyvää tuleville kuukausille. Ai niin, tältähän tää tuntui!

Välimerellinen siika
4-6:lle

1 kokonainen siika tai 2 fileetä
2 terttua tai 1 rasiallinen kirsikkatomaatteja
2 valkosipulinkynttä
6 perunaa
1 oksa rosmariinia
oliiviöljyä
suolaa
0,5 dl valkoviiniä

Fileoi siika ja suolaa fileet. Laita jääkaappiin odottamaan vuoroaan. Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Pese perunat hyvin ja lohko ne. Murskaa valkosipulinkynnet kevyesti ja paloittele muutamaan osaan. Hienonna yksi oksallinen rosmariinia. Levitä perunat ja valkosipulit uunivuokaan ja ripottele päälle rosmariini, oliiviöljyä ja suolaa. Paista 15 minuuttia.

Ota vuoka uunista, kääntele perunoita ja tee tilaa vuoan keskelle. Laita tomaatit vuokaan, ripottele niille hippunen suolaa ja sokeria, ja nosta vuoka takaisin uuniin 10 minuutiksi.

Leikkaa siikafileet annospaloiksi. Työnnä perunat vuoan reunoille ja nosta tomaatit hetkiseksi pois. Asettele siikapalat vuoan keskelle ja kaada valkoviini kalalle. Nosta tomaatit kalojen päälle. Paista vielä 15-20 minuuttia, kunnes kala on kypsää.

Herkuttele valkoviinin kanssa ja varaa muutama leipäpala nesteiden imeyttämiseen. Lupaan, että vuoka tulee putsattua aika tarkkaan mauista sen jälkeen, kun lautaset on syöty tyhjiksi.