Leipätikut
Nämä leipätikut, jotka myös grissineinä tunnetaan, syntyvät käden käänteessä etenkin jos olet epähuomiossa tehnyt liian ison pizzataikinan. Varoituksen sanana, että ne myös häviävät käden käänteessä parempiin suihin, joten näitä varten voisi tehdä ihan oman pizzataikinan!
Meillä käytetään pizzapohjan reseptinä tätä Myllyn Parhaiden durumvehnäjauhopussin kyljestä löytyvää ohjetta. Jonkin verran se saattaa vaihdella kerrasta toiseen, sillä vaikka minä vastaankin meillä yleensä taikinoiden vaivaamisesta, niin pizzataikinan pyöräyttää yleensä aina Juha ja melko näppituntumalla.
Tämä oli itse asiassa ensimmäinen kerta, kun näitä leivoin, mutta täytynee ottaa uusintakierros lähitulevaisuudessa. Tee siis haluamasi pizzataikina, anna sen kohota vaadittu aika ja kippaa sitten leivinalustalle. Voit halutessasi jauhottaa leivinalustan kevyesti mutta jos haluat koristella pinnan siemenillä suosittelen, ettet jauhota alustaa (siemenet tarttuvat paremmin jauhottomaan pintaan).
Tuosta perustaikinamäärästä tulee n. 30 grissiniä, joten jaa taikina 30 yhtä suureen osaan. Pyörittele taikinasta kämmenten välissä tai leivinalustaa vasten n. puolen sentin paksuisia pitkulaisia leipätikkuja. Kierittele tikut halutessasi sesamin-, unikon- tai kurpitsansiemenissä ja aseta ne leivinpaperinpäälle. Paista 220-asteessa leivinkiven päällä tai tavallisesti pellillä n. 10-15 minuuttia kunnes tikut ovat kauniin kullanruskeita.
Näissä oli hieman jäähtyneinä mukavan rapea pinta mutta vielä aavistuksen pehmeä sisus. Viikon verran kuivuneinakin ne maistuivat vallan mainiolle. Säilytä valmiit leipätikut ilmavasti paperipussissa tai purkissa.
Ja hei vielä ehtii äänestää Kivistön Pretzel-piiloja Snellmannin Kunnon lenkkimakkara kisassa! Voittaja julkistetaan 1. huhtikuuta. Kaikkien äänestäjien kesken arvotaan illallinen huippuravintolassa ja hotelliyö Helsingissä!
