Sadonkorjuun loppuhenkäykset ja puutarhaoppeja
Syksyn puuhat painavat päälle. Pitäisi ehtiä tehdä perunalaarit ja kaivaa potut maasta säilöön. Saada huussi ja vaja valmiiksi. Kerätä muumio-omenat maasta ja viedä kauas kompostoitumaan. Tyhjentää ja siivota kasvihuone. Vaan sitäpä ei vielä voi tehdä: Kivistön tomaatinkorjuuaika on parhaimmillaan!
Eivät nuo kaikki parat ehdi punaisiksi. Oppi nro 1: ensi vuonna taimenkasvatus alkaa kuukautta aikaisemmin.
Kesäkurpitsa antoi satoa loppukesästä tehokkaasti. Nyt sekin jaksaa enää homehduttaa viimeiset hedelmänsä. Talvikurpitsan kasvatus sen sijaan ei mennyt ihan niinkuin piti, annoimme niiden kasvaa ja vallata huonetta, eivätkä ne jaksaneet pistää energiaa kukinnan jälkeen kurpitsoihin. Pari kohtuullisen kokoista nyt pötköttelee kasvihuoneen lattialla, katsotaan, josko nämä jaksaisivat vielä kasvaa. Oppi nro 2: ensi vuonna kurpitsakaari kasvimaalle ja tehokkaammat saksikädet.
Omenat ovat jo pakkasessa, purkeissa tai maassa. Kriikunat ovat kypsyneet ja kopsahtelevat nurmikolle minkä ehtivät. Nyt pitäisi keittää hilloa ja mehua, Liisa on luvannut tehdä ketsuppia. Mutta mökillä ehtii olla vain viikonloppuisin, hommaa riittää, sieneenkin pitää ehtiä ja kotona hillon keittelyä hidastaa muutto- ja keittiönlisärakennuskaaos. Apua. Oppi nro 3: yksi kesälomaviikko pitää säästää sadonkorjuuksi, stressaa vähemmän ja säilöö enemmän.
