Syksyllä vaihdetaan kukat ja puretaan yrttiseinä

Kesä meni: kesäkukat kuivuivat liian vähään veteen tai hukkuivat liikaan. Tai sitten niiden vain oli aika mennä. Niinpä otimme lompakkomme ja pakenimme ostamaan tyhjennettäviin ruukkuihin ja emalivateihin syyskukat. Tuossa ne nyt ovat, kesän parhaassa hankinnassa, maitokärryissä, menossa kohti loppusijoitustaan.

Syyskukat! Mitä hulluutta. Kuka hitto laittaa hyvää, muuhunkin kelpaavaa rahaa syyskukkiin? Kohtahan tulee talvi ja ne kuolee pois muutenkin. No niinpä. Mutta kannattaa kokeilla. Se tuntuu hyvältä ja symboliselta, jonkinlaisen laskeutumisen aloitukselta.

Kirkkaat kesäiset värit saivat kenkää. Taimimyymälän kesäloppuunmyynnistä valittiin tummia ja lempeitä värejä ja rauhoittavasti huojuvia heiniä. Hektisen hyötypuutarhan hoitojakson jälkeen tuntui hyvältä miettiä sävyjä ja sommitelmia. Älkää ymmärtäkö väärin, mikään ei ole minun silmääni niin kaunis kuin itse huolehdittu kukoistava ruokapelto, mutta rakastan ruukkuja (pelottavan paljon) ja sitä, miten ne muuttavat ilmettään, kun niihin muuttaa asukkaita*.

Yrttiseinäkin purettiin, se alkoi vedellä viimeisiään. Muutamat monivuotiset laitettiin maahan, loput kompostiin. Nyt pötkitään loppukausi kaupan ruukuilla, kunnes synkkä yrtitön ajanjakso saapuu yhdessä hämäryyden kanssa. Vielä ei olla onneksi siellä, ja syksyn lapsi nauttii joka hetkestä.

*asukit ei mun kirjoissa tarkoita niitä pirun kusiaisia vaikka ne joka paikkaan muuttavatkin, mm. kukkaruukkuihin ja tomaattien juurille.