Aamuvaloa ja kriikunaketsuppia
Olin kaverini kanssa kävelyllä jossain Bolivian sademetsässä vuonna 2009, kun yhtäkkiä vuorenrinteeltä yläpuoleltamme kuului askelia ja epämääräistä kissamaista äännehdintää. Jatkoimme urheasti eteenpäin, kuten tekivät myös äänet ja askeleet. Kymmenen minuutin päästä pokka petri ja lähdimme reitiltä reippaasti joenuomaan tarpomaan tiheää viidakkoa paremmassa näkyvyydessä. Oliko kyseessä paikallisen kylän suojeluseläin jaguaari, vai meidän ylivilkas mielikuvituksemme? Sitä emme saa koskaan selville, mutta tuolloin nimesin itseni ’urpoturisti’. Reissut ja matkakaverit ovat tämän tapauksen jälkeen vaihtuneet, mutta kyseinen nimike on ja pysyy alitajuntaisena matka-alter-egonani.
