Healthy Wage -haasteeni starttasi!

Nainen 32 vuotta. Pituus 162 cm, paino 95.7 kg.  Vuosikausien ylipainoisuus ja epäonnistuneet painonpudotusyritykset takana.

Aikaa 9 kk ja tavoitteena 20 kilon pudotus. Pystyykö hän siihen?

Epäonnistuessaan hän menettää likoon laittamansa 360 euroa, kun taas haasteessa onnistuessaan hän tienaa 700 euroa ja lähtee lomareissuun (näyttäen pirun upealta)!

Tämä ei ole, mitä haluan nähdä peilistä. Onhan tässä ylipainoisen vartalossakin paljon, mikä ei tällä hetkellä kerta kaikkiaan miellytä, mutta kaikkein eniten minua harmittaa kasvoni: omat tutut, ominaiset kasvonpiirteet hukkumassa läskin alle! Ihan kaikkein eniten vihaan kuitenkin tätä helkkarin kaksoisleukaa. En malta odottaa, että mokomasta päästään. Sori vaan kaksari, et ole tullut jäädäksesi!

Alkupunnitus

Painan vaakaa jalallani saadakseni sen käyntiin avopuolison kuvatessa kännykällä. Nousen vaa’alle punnitsemaan itseni, avo zoomaa vaa’an lukemaan. Astun pois vaa’alta, nostan kädet ylös sivuille ja pyörähdän. Ja purkissa on!

Video lähtee amerikkalaiselle, Healthy Wage -nimiselle firmalle. Tämän punnituspätkän avulla vahvistin aloituspainoni vaadittujen kriteerien mukaisesti. Vaatimuksia ovat mm. että osallistujan alkupunnitusvideo on kuvattu yhtäjaksoisesti, videon alussa ja lopussa osallistujan tulee näkyä kokonaan kuvassa ja vaakalukeman tulee näkyä selvästi osallistujan astuessa vaakaan.

Let the challenge begin!

Siis mistä oikein on kyse?

Voita rahapalkinto painonpudotusta vastaan

Ajattelin joka tapauksessa pudottaa painoa. Healthy Wage tarjoaa mahdollisuuden tienata hieman rahaa samalla.

Ensin tehdään vedonlyönti omasta tulevasta painonpudotuksesta. Uhkapelaamisesta ei ole kyse, sillä uhkapelaamisessa lopputulos on sattuman varassa, kun taas tässä oma toiminta ratkaisee, tuleeko voitto kotiin. Ehkä enemmänkin touhu muistuttaa siis realityteeveestä tuttuja painonpudotushaasteita. Tässä kuitenkin kisataan vain ja ainoastaan itseään vastaan. Muita kilpailijoita ei ole. Sinä joko onnistut tai epäonnistut Sinun omassa haasteessasi.

Healthy Wager laskurin avulla voi testailla, millaisia haasteita voit Healthy Wagen kanssa aloittaa. Laskuriin syötetään oma paino, kuinka paljon olet valmis painoa pudottamaan, kuinka kauan tarvitset aikaa painonpudotuksellesi ja kuinka paljon rahaa kuukaudessa pistät onnistumisesi puolesta likoon. Näistä muuttujista on riippuvainen se palkintosumma, jonka Healthy Wage sitoutuu sinulle maksamaan, mikäli saavutat tavoitteesi sovitussa määräajassa.

Esimerkkinä itse aloittamani haaste: Lähtöpainostani 95.7 kg sitoudun pudottamaan 20 kg yhdeksässä kuukaudessa. Panostan 40 € kuukaudessa. Maksan siis yhdeksän kuukauden aikana yhteensä 360 € Healthy Wage -yritykselle. Kun yhdeksän kuukautta haastettani tulee kuluneeksi umpeen 16.2.2021, on loppupunnituksen aika. Mikäli silloin painan 75,7 kg tai vähemmän, voitan rahapalkkion suuruudeltaan n. 1060 euroa.

Healthy Wage NBC:n Today Show:ssa

Healthy Wage Good Morning America:ssa

”Erittäin amerikkalainen ratkaisu”

…kommentoi työnantajani Healthy Wage:n toimintaperiaatetta, joka noin periaatteessa sotii kaikkea hänelle opetettua vastaan, kuten ajatusta siitä, että ”kyllä pelkän sisäisen motivaation pitäisi riittää” jne.

Tästä huolimatta kuitenkin niin moni taistelee ylipaino-ongelmansa kanssa ja kerta toisensa jälkeen epäonnistuu painonpudotusaikeissaan. Syystä tai toisesta se sisäinen motivaatio ja toive hyvinvoinnista ja ulkonäön kohentumisesta ei vain kanna loppuun saakka.

Ulkoinen motivaattori, kuten rahallinen palkinto, vaikuttaisi parantavan onnistumismahdollisuuksia. Tästä on siis tehty tilastoa ja yleisesti ihmiset, joilla on myös se ulkoinen kannustin oman luontaisen motivaationsa tukena, useammin vievät homman loppuun kuin ihmiset, joilla sitä ei ole. Jostain syystä ihmisaivot ymmärtävät hyvin rahan kannustimena.

Uskon, että niin on myös omien ihmisaivojeni laita. Olen vasta osa-aikaisesti työllistetty enkä henkilökohtaisena avustajana nauti muutenkaan mitään huippupalkkaa. Rahaa on varsin rajallisesti. Raha ei ole minulle tärkeintä elämässä, mutta elämän realiteetit nyt sattumoisin ovat, että rahaa tarvitsee elääkseen. Kuka sen ymmärtää paremmin kuin ihminen, jolla on rahapulaa tai ainakin aina joutuu laskemaan ja miettimään tarkasti, mihin rahat riittää?

Kun mitään ylimääräistä ei oikeastaan ole, tällaisen haasteen epäonnistuminen ei ole yksinkertaisesti vaihtoehto. Ei minulla ole tätä varaa hävitä: toisaalta kannustinraha on jo hyvin tuntuva ja kiinnostaa ehdottomasti.

Lähdin tähän mukaan ajatuksella, jos ilmoittaudun tähän nyt, sitten se on siinä. Minulla ei ole vaihtoehtoja lykätä tai luistaa. Enää ei voi perääntyä. Enää ei tarvitse mitään arpoilla. Kello tikittää jo. Aikaa tälle on rajallisesti. Ei ole varaa lykätä tätä enää hetkeäkään tai pitää taukoja. Ei tekosyitä. Ei fuskaamista. Sellaiselle on hyvin vähän tässä suunnitelmassa tilaa tai mahdollisuutta. Eipä tarvitse puntaroida, jaksaako lähteä lenkille vai ei taikka pitääkö sen jumppatuokion. Se on pidettävä ja sillä selvä. Olen tällä sinetöinyt itselleni seuraavat 9 kk.

Miksi juuri yhdeksän kuukautta?

Ajattelin, että se olisi realistinen aika, mutta toisaalta siinä saa kyllä ihan tosissaan alkaa toimimaan sen mukaisesti, että paino alkaa karista tasaiseen tahtiin. Ei ole aikaa arpoilla aloittamisen kanssa tai lusmuilla välissä. Takapakkia ei todellakaan voi lähteä missään vaiheessa ottamaan tai aikataulu ei tule pitämään. Arvioin tarvitsevani enemmän kuin puolivuotta, mutta vähemmän kuin vuoden. Yhdeksän kuukautta on siltä väliltä.

Taas toisaalta yhdeksän kuukautta on myös symbolinen: 9 kk kestää raskaus. Tämä on jotain, mitä haluan tehdä sitä ennen. Ajatuksena on antaa itselleni 9 kk valmistella kehoni raskaudelle.

Tämä tarkoittaa tietysti, että kaiken maailman kitudieetit voidaan unohtaa tässä vaiheessa. En halua altistaa elimistöäni enää kitudieettien aiheuttamalle kuluttavuudelle ja kuormitukselle. Pahimmassa tapauksessa sellaisella sotkee elimistönsä kokonaan ja seurauksista kärsii pitkään. Vihdoin alan uskoa ja ymmärtää, että sillä on oikeasti paljonkin väliä, miten laihtuu.

Toiveeni on, että perehtyessäni siihen, mitä elimistöni kaipaa ja tarvitsee (toimiakseen optimaalisella tavalla rasvanpoltossa) ja antaessani sen sille, siinä vaiheessa paino lähtisikin helpommin, mitä odotinkaan.

Ei kitudieeteille

Mieleeni tulee esimerkiksi menneiden vuosien kokeilut ketoosidieettien parissa. Painoahan putosi nopeasti ja paljon ja olo oli samalla ihan virkeä ja energinen. Siksi en osannut ajatella, että olisin siinä tehnyt itselleni pahaa. Kun olokin vielä oli jaksavainen, tuntui ihanteelliselta, että keho lähti purkamaan ja käyttämään sinne jo varastoitunutta rasvaa energiana, kun sillä ei ollut muutakaan käytettävänä toimintoihinsa.

Nyt aion kuitenkin pysyä erossa vastaavista äärimmäisyyksistä. Pakko uskoa, että se ei ole oikea tie, vaikka se hetkellisesti se voisi lupaavalta vaikuttaakin. Totuus on, että tuollaiset kitudieetit ovat keholle äärimmäisen kuormittavia ja koettelevia. Pahimmassa tapauksessa sillä voi romuttaa hormonitasapainonsa ja terveytensä täysin, seurauksista kärsii pitkään ja seuranneiden ongelmien korjaaminen voi osoittautua vaikeammaksi projektiksi, mitä alkuperäinen suunniteltu painonpudotus olisi ollut.

Suuri painonpudotus on ehdottomasti pitkän matkan maratonjuoksu eikä sprintti. Syytä on edetä maltillisesti ja tasaisesti ja tätä jatkaa johdonmukaisesti aina loppuun saakka. En käy valehtelemaan: tämä koettelee kaltaiseni kärsivällisyyttä. Olen juuri sitä tyyppiä, että haluan nähdä tulosta ja välittömästi ja sen eteen olen valmisi menemään vaikka sinne äärimmäisyyksiin asti. Monesti yrittäneenä ja epäonnistuneena totean, että on aika ottaa toisenlaisen lähestymistapa ja strategia käyttöön.

Aina sanotaan, että ennemmin todellinen, lopullinen elämäntaparemontti kuin väliaikainen dieetti. Tuntuu, etten ole koskaan täysin tätä sisäistänyt tai yksinkertaisesti ehkä ollut siihen valmiskaan.

Tämän taas opin vasta ihan hiljattain: painonpudotuksen jälkeen, kun on saavuttanut sen ihannepainonsa, syytä on itse asiassa lisätä liikuntaa entisestään siitä, mitä on kuntoillut painonpudotuksen aikana: tämä sen vuoksi, että siinä vaiheessa keho helposti pyrkii muuten palauttamaan menetetyt kilot. Mekanismi, jonka on tarkoitus oikaista asiat, kun hätätilanne eli nälkiintymiskausi on takanapäin.

Ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että olen halukas ja valmis tekemään lopullisia muutoksia ruokavaliooni. Tarkoitus ei ole koskaan palatakaan entiseen malliin. Haluan muokata tottumuksiani terveellisempään suuntaan – pysyvästi.

Monipuolista, ravintorikasta, puhdasta, prosessoimatonta. Vihanneksia, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä. Terveellisiä rasvoja, proteiinia. Valkoiset jauhot ja sokeri hiiteen.

Työnveroinen velvollisuus

Sanotaan, että leikki on lasten työtä. Koulu on isompien lasten työtä. Heidän tärkein tehtävä, jotain mihin tulisi keskittyä, panostaa ja mistä olla vastuussa. Näin ajattelin tähän hyvinvointi/painonpudotusprojektiin suhtautua: tämä on nyt minun työtä ja korkea prioriteetti. Juuri nyt minun aivan tärkeimpiä tehtäviäni.

Tämä on jotain, mistä ei luisteta. Luistaminen ei ole edes vaihtoehto. Tämä otetaan tosissaan, tämä on velvollisuuteni. Se on entistä helpompi ajatella näin, koska onnistuessani minähän saan myös rahallisen palkkion.

Osa-aikaisesti olen tietysti Hannan henkilökohtainen avustaja, kuten tähänkin asti ja se on työni. Sen päälle nyt myös painonpudotus on työtäni seuraavat 9 kk.

Se, kun joku kiittää, kun teen työni, vastaan helposti ”totta kai, sehän on työtäni!” Sama suhtautuminen täytyy nyt saada myös tähän.

Olen tunnollinen työntekijä. Olin tunnollinen opiskelija, kun opiskelin. Sitoutuminen sellaisiin asioihin on luontaista ja itsestäänselvää minulle. En siinä vaiheessa kysele itseltäni turhia kysymyksiä, kuten huvittaako minua tänään lähteä töihin, huvittaako tehdä työni. Se vain tehdään. Tietysti.

Miksi siis alati kyselen itseltäni, huvittaako lähteä lenkille tai pitää jumppatuokio tai syödä terveellisesti?

Totta kai se on minun päätökseni ja valintani olla töissä tietyssä työpaikassa tai opiskella. On myös yksin minun päätökseni lähteä tavoittelemaan terveempiä painolukemia ja mittoja.

Mutta kun se päätös on kerran tehty ja tämä on jotain, mitä haluan tehdä. Sen jälkeenhän voi lakata miettimästä näitä pienempiä päätöksiä, huvittaako vaiko eikö, nimittäin sillä ei ole väliäkään, koska siitä huolimatta nyt tehdään ja toimitaan tietyllä tavalla sen takia, että se nyt vain vaaditaan, että saavutan haluamani. Muilla elämänalueillani ymmärrän tämän. Miksei sitä voisi soveltaa tähänkin?

Nyt teen tästä itselleni töissäkäynnin veroisen velvollisuuden. Tämä on tärkeää ja tärkeimpiä asioita juuri nyt, mihin minun pitäisi tosissaan tarttua ja joihin keskittyä. Aika tälle on nyt. Pohdiskelun aika on ohi. Nyt pitää lopettaa se ainainen jahkailu ja aloittaa tekeminen.

Kuvat ovat ihan hirveitä ja huonolaatuisiakin. Nappasin ne siis kuvankaappaustoiminnolla suoraan alkupunnitusvideoltani.
Tätä lähden työstämään!

”Viimeinen mahdollisuus”

Ei tämä iän ja ajan kanssa tule helpommaksi muuttumaan. Raskauskilot vielä nykyisten päälle. Vauva-arki ja sen tuomat haasteet ja mahdollinen väsymys. Sitten lapsiperheen arki. Tahdonko oikeasti hilata kaikki nämä liikakiloni siihen elämään mukanani ja kaiken sen keskellä vielä tarttua sitten tätäkin härkää sarvista? Toisaalta haluanko vanhempana toimia hyvänä ja fiksuna esimerkkinä vaiko enemmänkin varoittavana?

Olen ollut enemmän ja vähemmän ylipainoinen jo nyt niin älyttömän pitkään. Oppisiko sitä vielä tässä vaiheessa toisenlaisen elämäntavan?

Ja toisaalta, jos ei nyt, niin tuskin tulee tapahtumaan sitten myöhemminkään elämässä. Periaatteessa koskaan ei ole liian myöhäistä ja näin, mutta tuntuu, että todennäköisyydet tälle onnistuneelle korjausliikkeelle laskevat kaiken aikaa, mitä pidempään pysyn ylipainoisena.

Tämä on jotakin, mikä on jo pidempään ollut toiveissa, suunnitelmissa ja aikomuksena.

Vanhat tottumukset istuvat kuitenkin tiukassa ja niihin helposti palaa uudelleen, varsinkin, jos elämä koettelee vaikeuksilla, kokee paljon stressiä, uupumusta ja vajoaa masennukseen.

Minun tapauksessani on myös tiedossa, että masennuskaudet ovat auttamatta ja myös tulevat olemaan osa elämääni aina jossain määrin. Lamaantuminen ja tunnesyöpöttely niiden aikana pitäisi saada kuriin.

Voinko vielä onnistua?

Jos meinaan olla oikeasti tosissani tämän sopusuhtaisemman tulevaisuuteni kanssa ja varmistaa, että tämä on jotain, mikä oikeasti tulee tapahtumaan eikä vain jotain, mistä ikuisesti haaveillaan ja mitä yritetään kovasti, on aika toimia. Ihan vain toimia. Ei enää suunnitella ja uhota, ei yrittää tsempata ja toimia, vaan toimia.

Toki tässä vaiheessa takaraivossa kummittelee epäilys. Niin monta kertaa olen halunnut ja yrittänyt ja jotenkin se aina on jäänyt kesken ja sen jälkeen otettu vielä massiivisesti takapakkia, kunnes lopulta ollaan takaisin ihan siellä lähtöruudussa.

Miksi tämä kerta olisi erilainen? Huijaanko minä vain itseäni?

Onko se ylipäätänsä minulle enää mahdollista, sopusuhtaisuus? Kaikkien näiden vuosien jälkeen, voinko tässä vaiheessa onnistua kääntämään kelkan ja palata siihen  – ja pystyä ylläpitämään sitä?

Sitten taas toisaalta olen ihan varma, että kun teen sitkeästi tiettyjä asioita ja toisaalta jätän tiettyjä tekemättä, väistämättäkin paino lähtee silloin kyllä putoamaan. Niin yksinkertaistahan se on. Jos vain teen, toivottua tulosta tulee ihan takuulla. Siinä mielessä voi lopettaa sen iän ikuisen pohdiskelun ja alkaa tekemään. Jos teen, onnistun tässä kyllä.

Uuden keveämmän painolukeman ylläpito on varmasti oma lukunsa, ettei ne pudotetut kilot livahda takaisin, ja koko homma tulee nimenomaan vaatimaan pysyviä elämäntapamuutoksia. Sitä voi miettiä tarkemmin sitten jahka nyt sinne ensin päästään. Nyt vain päättäväisen määrätietoisesti eteenpäin askel kerrallaan ja yksi hyvä päätös kerrallaan.

Tämän nimissä minäpä lähdenkin tästä heti lenkille!

-Tanja

Kommentit (8)
  1. Tiilenvalaja
    29.7.2020, 02:06

    Hei Tanja ja onnea =)

    Tuo projektisi vaikutta aika mielenkiintoiselta ja toivon että onnistut. Tuli vain mieleen että
    onko sinulla kokemusta siitä että Healthy Wage olisi maksanut todella jollekin osallistujalle?
    Hankala meinaan löytä sitä kannattavaa liiketoimintaa tuosta, siis jos oletetaan että jokainen osallistuja on onnistuja.

    Koska jos todella niin on vois harkoita itsekkin osallistumista, koska on mitä pudotta. Mies 42v. 155kg /179cm. Jos nyt vaikka tavoitteeksi -60kg eli loppu paino olisi 95kg, olisko 6kk liian tiukka =)

    1. Ei ole kokemusta. Jos haluat pelata varman päälle, niin odota helmikuulle. Siitä nousee kyllä meteli, jos eivät maksa, jos ehdot täyttyy, että palkinto minulle kuuluu. 😉

      Sen sijaan olen kyllä mielestäni tehnyt ”kotitehtäväni” etsiessäni yrityksestä palautteita, arvioita ja suosituksia, yms. Lisäksi yritys on niin tunnettu ja julkisuuteen noussut, etten oikein usko, että kusetusta voisi olla. Nousisi meinaan meteli.

      Sillehän se surullisesti perustuu, että jokainen osallistuja EI ole onnistuja. :/
      Suurin osa siis luultavasti epäonnistuu haasteessaan ja juuri sen varaan he laskevatkin, että iso osa ihmisiä,jotka haaveilevat painonpudotuksesta ja suunnittelevat sitä, on oikeasti sellaisia, joilla ei lopulta ole, mitä se vaatii, vaan pelkkää uhoa, puhetta ja haaveilua. Johonkin se homma vaan heillä aina kaatuu. Tai ehkä he asettavat liian kunnianhimoiset tavoitteet.

      Healthy Wage tekee myös laajalti yritysyhteistöitä. Epärehellisellä toiminnalle ei pääse pitkälle. 🙂

      Itse asiassa bongasin tämän yrityksen sivuston kautta, jossa riippumaton arvostelija arvioi kaiken maailman tämmösiä juttuja ja paljastaa huijaukset. Siellä, joiden takana hän on valmis seisomaan ja ”whitelisted” ja ”approved by him” oli joukossa mm. Healthy Wage. Tuota sivustoa pidän luottavana. Yritin etsiä sitä sinulle, mutta en löytänyt. En muista blogin nimeä. Se oli englanninkielinen joka tapauksessa. Sama bloggaaja oli paljastanut monta tällaista huijausta, mutta Healthy Wagea kokeiltuaan hän sanoi, että real deal.

      Lyhyesti: tee taustatyö ja arvioi itse yrityksen luotettavuus ja omat tee päätökset sen pohjalta. En voi antaa sanaani heidän puolestaan tai luvata mitään, omakohtaista kokemusta ei ole vielä. Sen vannon, että tulen sen blogissani ja vaikka missä kyllä jakamaan, jos olen joutunut tässä kusetetuksi. En siitä kyllä aio vaieta, vaikka nolottaisikin. Meni syteen tai saveen, lukijat ansaitsevat tietää, miten kävi ja tulla varoitetuksi!

      Tässä kohtaa voin vain sanoa, että itse luotin tähän niin paljon, että lähdin mukaan ja nyt sitten vain aika näyttää. 🙂

      Jokainen ajatelkoon asiat omilla aivoillaan – paitsi, jos käy ilmi, että arviokykyni petti nyt pahasti, sitten ehkä minä en ajattele enää omilla aivoillani, vaan pestaan jonkun miettimään asiat puolestani jatkossa!? ’:’D

      Minä sanoisin, että -60 kg puolessa vuodessa on tosi tiukka tavoite. Sehän tarkoittaa -2,5 kg joka ainut viikko. Ei mitään pelivaraa. Varmasti tehtävissä, mutta siinä saakin jo tehdä tosissaan!

      Lisäksi painonpudotustahti taitaa olla tuossa jo vähän korkeampi, mitä edes terveelliseksi suositellaankaan. Varaisin itse tuollaiselle tavoitteelle ainakin vuoden, enemmänkin. Ehkä tavoitteen voisi pilkkoa pienempiin osiin?

      Vaan yleensä on kuitenkin niin, että jokainen itse parhaiten tietää, millainen suunnitelma ja tahti itselle sopii ja motivoi. 🙂

      Itse koen asian niin, että pysyvä elämäntapamuutos on tässä se, mitä rakennan, niin rakennan hommaa ennemmin hitaasti, mutta varmasti. Tavallaan, että saa vakaan perustan uudelle elämäntavalla ja rutiineille, ettei sitten aseta itseään epäonnistumaan ja kilot palaa haasteen jälkeen takaisin.

      Mielestäni kannattaa toimia silleen itseään kuulostellen ja sen mukaan ja tahdissa edetä. Joka tapauksessa hurjasti tsemppiä tavoitteisiisi! 🙂 <3

  2. Lasten ja Hellan välissä
    8.6.2020, 18:02

    Paljon tsemppiä sinulle! Nyt vaan kovaa treeniä ja ruokavalio fiksuun kuntoon.

    1. Kiitoksia & jepsis! Ruokavalion olen ehtinyt jo tässä parin viikon aikana pistämään melko fiksuun kuntoon. Toki pientä viilailua voi aina vielä suorittaa tavoitteitaan tukemaan. Treeniohjelmapuoli vielä hakee muotoansa ja kovasti koitan asiaan tässä perehtyä ja miettiä, mikä olisi mulle paras tähän. Ennen kuin tämä aukeaa, paras tehdä sillä välinkin sentään JOTAKIN – vaikka päivittäinen reipas kävelylenkkikin on ihan varmasti tyhjää parempi ja hyvä rutiini!? 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *