Missä mennään minussa?

mindfulness pienempi.jpgOma taustani mindfulnessin parissa rajoittuu lähinnä yhteen kurssiin ja keinoihin ja työkaluihin, jotka sieltä tarttuivat mukaan ja joista osa sitten jäi myös käyttöön arjessani. Moni kurssin aikana testattu harjoitus tuntui minulle vähän hassultakin tai jos oikein muistan silloin valitsemani ilmauksen mukaan ”ajantuhlaukselta”. Välillä meinasin ihan turhautua ja ärsyyntyä koko touhuun ja aloin kyseenalaistaa, kuinka mielekästä minulle on ylipäätänsä raahautua kyseiselle kurssille tekemään näitä harjoituksia. Kurssille ilmoittautuessani ja osallistuessani tein kyllä parhaani pitääkseni mieleni avoimena ja vastaanottavaisena, mutta ei kaikki siellä siltikään ollut aina ihan minua varten eikä sitä mitenkään mielinyt kurssin päätyttyä minnekään jatkokursseille enää. Otin kokemuksen vastaan kuitenkin sellaisena kuin se minulle oli. Jäihän siitä jotain käteen ja kyllähän se jotain ajatuksia välillä herättikin ja jotain uuttakin itsestään oppi. Ei siis ihan silkkaa ajanhaaskausta kumminkaan!

Osallistuin kyseiselle kurssille hankalassa elämäntilanteessa ja kurssin keskiössä olikin mindfulness masennuksen, ahdistuksen ja stressin lievityksessä. Joskus tunneilta lähti virkistyneenä ja lähes uudistuneena, joskus taas ikävystyneenä ja melkein silmiään pyöritellen. Kokonaisuutena kokemus oli kuitenkin ihan hyvä. Ei nyt täyttää kultaa kaikki kokonaan, mutta jotain sai irti kuitenkin.

Mindfulnessilla tarkoitetaan siis tietoisuustaitoja ja hyväksyvää läsnäoloa. Näiden taitojen harjoittamisen kautta on mahdollisuus saada parempi yhteys omaan kehoon sekä tulla tietoiseksi oman mielensä toimintatavoista, parantaa ja syventää itsetuntemustaan. Tämän myötä avautuu myös mahdollisuus toisinaan kyseenalaistaa omia sellaisia toiminta- tai ajatusmallejaan, jotka eivät palvele sinua oikeastaan kovinkaan hyvin.

51081784_367478100710340_8180079160161468416_n.jpg

Kurssin annin voisinkin yrittää kuta kuinkin tiivistää ihan tällaiseen vapaamuotoiseen tanjaversioharjoitukseen:

Ota hetki oman olon ja mielentilan tietoiselle tunnustelulle. Ota mukava asento, rentoudu ja keskity. Voit halutessasi sulkea silmäsi, istua tai käydä pitkäksesi. Hengittele syvään ja rauhallisesti.

On myös joukko erilaisia hengitysharjoituksia, joita kannattaa ihan lähteä kokeilemaan löytääkseen omansa. Monesti nämä auttavat meitä rauhoittumaan, rentoutumaan ja ankkuroitumaan hetkeen. Sitten ota vain aikasi ja keskity hengitykseen.

Voit aloittaa kuuntelemalla ja seuraamalla ohjattua mindfulness-harjoitusäänitettä, rauhoittavaa musiikkia tai vaikkapa luontoääninauhoitetta. Tärkeintä on löytää se oma juttunsa ja tapa joka sinulle tuntuu omalta, hyvältä ja luontevalta. Ei ole oikeaa tai väärää. Voit myös vaihtoehtoisesti kuunnella vain hiljaisuutta tai ympäristösi luonnollista äänimaailmaa ja hetken keskittyäkin ihan vain havainnoimaan, mitä kuulet. Millaisia eri ääniä kantautuu korviisi?

Seuraavaksi voit siirtää keskittymisesi tarkemmin siihen, mitä oikein tunnet. Miltä oma asentosi tuntuu? Oletko mukavasti? Tuntuuko jossain kohtaa kehoa kireyttä tai kipua? Kiinnitä huomiosi myös siihen, minkälaisten materiaalien kanssa olet kosketuksissa ja miltä ne tuntuvat. Vaatteet päälläsi (tai vaatteettomuus). Mahdollinen jumppamatto, sänky, sohva tai tuoli allasi. Ehkäpä peitto päälläsi.

Kun olet valmis, siirry havainnoimaan omia mielenliikkeitäsi. Missä asioissa mielesi oikein pyörii tai harhailee? Vaeltaako mielesi menneessä, tulevassa vai onko se nykyhetkessä läsnä? Mikäli haluat harjoittaa meditoimista, mielen harhaillessa toisaalle, lempeästi palauta aina huomiosi takaisin tähän aikaan, paikkaan ja hetkeen.

Ankkuroidu tähän aikaan ja paikkaan uudelleen esimerkiksi keskittymällä jälleen hengitykseesi ja toistamalla tiettyä hengitysharjoitusta. Pyri päästämään irti tunteesta tai ajatuksista, jotka äsken ilmaantuivat kesken harjoituksen. Ne ovat hyväksyttäviä, niille on aikansa ja paikkansa, mutta ei välttämättä juuri nyt. Anna niiden tulla ja sitten päästä ne menemään. Lipukoot ohi kuin pilvet taivaalla.

Voit myös kehittää oman henkilökohtaisen matran, jota aina käytät, kun on aika palauttaa mieli raiteilleen sen lähtiessä harhailemaan. Mantran ei tarvitse edes olla välttämättä meditaatiota varten, vaan mantroilla voidaan yleisesti rauhoittaa ja vahvistaa itseään. Ne ovat sanoja ja lyhyitä fraaseja, joilla on meihin erityinen vaikutus. Olennaista on, että nämä kyseiset sanat tai fraasit yhdistävät meidät rauhan ja voiman tunteeseen.

uus.jpg

Itselläni nämä harjoitukset johtavat lähes poikkeuksetta liiallisen rauhan ja rentoutumisen kautta uneliaisuuteen tai jopa nukahtamiseen. 😀

Rentoutusharjoituksetkaan eivät toki ole pahasta. Säännöllisellä, lyhyelläkin harjoituksella voi olla suunnaton hyvinvointia edistävä vaikutus keskellä sitä hektisintä, stressaavinta ja uuvuttavinta arkea! Vaikka aikaa ei olisi yhtään haaskattavissa – ja oikeastaan ehkä eniten juuri silloin – on erinomaisen näppärä taito osata ihan vain hetkeksi edes pistää poikki kaikki mielessä alituiseen pyörivät ajatukset ja niiden mahdollisesti herättämät tuntemukset ja stressi.

On hyvä taito osata pysähtyä. On ihanaa voida hetkeksi tyhjentää mielensä ja olla vain. Nollata aivot. Jos paljon pyörii mielessä ja käy ylikierroksilla, tätä taitoa voi tosiaankin hyödyntää myös iltaisin, kun on aika rauhoittua, päästää irti ja nukahtaa.

Omaa oloaan on myös muutenkin välillä hyvä pysähtyä ihan tunnustelemaan, kuulostelemaan ja havainnoimaan. Oma elimistö ja mieli kertoo meille paljonkin, jos sitä vain osaa ja ehtii kuunnella. Jotkut ihmiset ovat siitä onnekkaita, että heillä on elämässään ja ympärillään näitä ihania, tarkkanäköisiä ja huolehtivaisia tyyppejä, jotka huomaavat heti, kun jokin vaikuttaa vaivaavan sinua tai olevan pielessä. Vaivaako sinua jokin, he kysyvät valmiina aina kuuntelemaan murheitasi ja huoliasi. Tai ehkäpä he tiedustelevat välillä, mitä sinulle oikein kuuluu. Ei small talkina, vaan tosissaan kysyvät, mitä sinulle todella kuuluu tänään tai näinä päivinä. Usein sitä pysähtyy silloin itsekin vasta ihan miettimään ja voi oivaltaa jotakin.

Myös itseltään voi välillä kysyä, mitä minulle kuuluu tänään tai kuinka voin tänään. Tai mitä minulla on tänään mielen päällä. Joskus niin keho kuin mieli kilvan kertovat meille yhtä ja samaa viestiä: nyt olemme haalineet itsellemme ihan liikaa projekteja ja menoja ja tämä alkaa jo kostautua. Monesti ymmärrämme ja suostumme pysähtyä kuitenkin vasta, kun meidät vähän pakostakin jo pysäytetään, tavalla tai toisella. Joskus oma keho vain päättää alkaa sanomaan sopimusta irti. Silloin paha tilanne on päästetty jo aivan liian pitkälle.

Luultavasti tätä ennen on vastaanotettu ja jätetty huomiotta montakin hienovaraisempaa signaalia ja red flagiä matkan varrella siitä, että lepoa ja palautumista tarvitaan tosiaankin enemmän. Oman kokemukseni mukaan nämä hienovaraisemmatkin signaalit ja tuntemukset kannattaa huomioida ja ottaa vakavasti, sillä tällä voidaan usein välttyä siltä täydelliseltä loppuunpalamiselta, uupumukselta ja masennukselta. Itseään kannattaakin kohdella vähintäänkin sillä samalla huolenpidolla, ymmärryksellä, lempeydellä, arvostuksella ja rakkaudella kuin niitä parhaita ystäviään ja muita lähimmäisiään!

moi2.jpg

Itse tykkään näin viikonloppuna (jos vain suinkin mahdollista) ihan ottaa sen aikani, tunnustella, kuulostella ja fiilistellä. Olla läsnä ja saada läheisyyttä ja nauttia siitä. Relata. Ottaa chillisti. Silloin voi panostaa vähän enemmän ja laittaa jotain oikein hyvää ruokaa.

Saatan miettiä kulunutta viikkoa ja millainen se on ollut ja miltä oloni tuntuu sen jäljiltä. Jos olo on väsynyt viikon oltua kiireinen kaiken maailman velvoitteiden parissa, sallin itseni nukkua pidempään taikka viihtyä pidempään sellaisen puuhan parissa, jonka koen miellyttävänä, rentouttavana ja/tai antoisana. Kuitenkin joku ihan oma juttu, joka tuottaa minulle iloa ja jota teen itseäni varten, koska minä haluan.

Joskus taas oltuani viikolla hyvin väsynyt ja/tai kiireinen minua on oikein piinannut tekemättömät asiat, kuten kaikki ne kotityöt, joita olisin halunut ehtiä ja jaksaa tekemään, mutta en vain jaksanut. Silloin oloa helpottaakin eniten, kun pääsee näiden rästitehtävien kimppuun ja saa taas nauttia kodista, joka on siisti ja järjestyksessä.

Viikonloppu on myös yhteistä aikaa avopuolison kanssa. Näemme toisiamme itse asiassa hyvin vähän viikolla, sillä työvuoromme menevät aivan ristiin.

Varmaan moni onkin kehittänyt aivan omat iltaiset rauhoittumisrutiininsa ja aivojen nollaustapansa arkeensa. Olisikin hauska kuulla, millaisia keinoja muilla on käytössään, kun on aika rauhoittua, laskea irti tai nollata aivoja! Miten huolehdit itsestäsi ja omasta jaksamisesta? Onko mindfulness-kokemuksia? Entä onko käytössäsi kenties joku hyväksi todettu mantra, minkä ajattelet tai sanot itsellesi jopa ääneen aina tietynlaisen tilanteen toistuessa? 🙂

Kuvat: Tanja Burtsoff

Kommentit (2)
  1. Pieni kehitysehdotus….
    Kirjoitat taitavasti, mutta liian pitkästi. Vähempikin riittää, ehdit myös siten paremmin julkaisemaan tekstiä. Olisi myös kiva jos alkuun toinen viikon postauksista kertoisi enemmän taustoistasi tai siis miten sinusta on tullut sinä, minkälaisen tien olet kulkenut.

    1. Kaunis kiitos palautteesta ja kehitysehdotuksesta! Näitä otan hyvin mielelläni vastaan! Pistetään tämä korvan taakse. 😉

      Ja taustoista, mennään kyllä niihinkin vielä! Ensin piti saada aikaan esittely, sen jälkeen halusin avata hiukan syitäni blogin aloittamiselle ja sitten otin aiheeksi tuon painonpudotuksen taustoineen, koska se on nyt minulle aivan parhaillaan ajankohtainen ja jotain mitä työstän ja mistä bloggaan. Aivan alkuperäinen tarkoitukseni olikin ihan vain raportoida painonpudotuksestani rehellisesti.

      (Kuten tämäkin vastaus osoittaa) koskaan en ole ollut oikein hyvä kirjoittamaan lyhyesti 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *