Kun hurahdin hoitaviin kiviin ja kristalleihin
Kuinka ’eksyin’ kivien pariin
Lomani aikana eksyin oikeastaan vähän sattumankin kautta (vai oliko se sattumaa sittenkään?) lukemaan hoitavista kristalleista ja kivistä ja niiden upeista ominaisuuksista. Jokin sai minut haluamaan haalia lisää ja lisää tietoa niistä.
Siitä tuli pian jokailtainen rutiini minulle istua tietokoneen äärellä edessäni iso kupillinen rauhoittavaa yrttiteetä ja opiskella lisää näistä kiehtovista kivistä. Jostain syystä minulle tuli hyvä olo pelkästään jo näiden kuvien katselusta ja sen selvittämisestä, miten mikäkin toimii ja mihin niitä käytetään. Ne vain omalla käsittämättömällä tavallaan kiehtovat minua ja vetävät puoleensa. Ja kieltämättä ovathan ne valtavan kauniitakin!
Tiesin pian, mihin tämä tulisi johtamaan: saatoin nähdä silmissäni jo asuntomme erilaisten kristallien ja kivien täyttämänä ja kuinka se oli jotakin, mitä halusin alkaa tehdä todeksi. Epäselvää tässä vaiheessa oli, mihin kaikkeen näistä kirjoitettuun oikein todella uskonkaan vai uskonko edes.
Kivet pähkinänkuoressa
- Kiviä on vuosituhansien ajan käytetty eri kulttuureissa ympäri maailmaa poistamaan niin fyysisiä, psyykkisiä ja henkisiä tukoksia: kivien uskotaan auttavan energiaa virtaamaan vapaasti kehossa.
- Kivien hoitavia vaikutuksia ei ole tieteellisesti todistettu, mutta moni uskoo ja tuntee kivien hoitavan voiman.
- Kivien värähtely on korkeataajuista. Se voi tuntua fyysisesti vaikkapa sydämentykytyksinä tai ihon kihelmöintinä tai kivi voi alkaa tuntua erityisen lämpimältä tai kylmältä.
- Kun kivikorua käyttää päivittäin tai kivi on aina mukana meditaatiohetkessä, sen vaikutuksen huomaa omassa olotilassa ja elämässä.
- Kivet ovat aktiivisia toimijoita, vaikka ovatkin ”vain kiviä”. Kivet pystyvät vastaanottamaan, muuntamaan ja välittämään energiaa. Ne esimerkiksi tasapainottavat kehon energiapyörteitä eli chakroja, suojelevat negatiiviselta energialta ja auttavat muuttamaan haitallisia ajatusmalleja.
Paljon kysymyksiä, ristiriitaista tietoa ja hämmennystä
Edelleen on mielessäni on paljon kysymyksiä ja hämmennystä, sillä netin turvin lähtiessään aiheeseen itsekseen perehtymään löytää myös tavattoman paljon keskenään ristiriidassa olevaa tietoa kaiken maailman harrastelijoilta ja asiantuntijoilta. Sitä yrittää sitten vain päättää, mikä lähde on vakuuttavin ja luotettavimman oloinen, kuka tuntuu aidosti todella perehtyneen ja tietävän mistä puhuu, kuka perustelee parhaiten esimerkiksi sen, mikä on oikeasti toimiva (ja sopiva) tapa ladata ja puhdistaa kivet jne.
Minä en siis todellakaan ole asiantuntija tai edes riittävän perehtynyt muodostaakseni asiasta omia mielipiteitä, jotka pystyisin perustelemaan. Tästä syystä pidättäydyn jakamasta näistä ihanuuksista juuri tietoa tai totuuksia: olen yksinkertaisesti (ainakin vielä tässä vaiheessa) aivan väärä ihminen aiheesta kertomaan!
Haluan kuitenkin oppia ja ihan ehdottomasti rohkaista ketä tahansa, joka on edes hiukan utelias, perehtymään aiheeseen ja vierailemaan kivikaupassa!
En yritä ketään vakuuttaa kivien toimivuudesta
Sitä minä olin: utelias. Mieleni on myös melko avoin ja vastaanottavainen. Sanoin, etten kykenisi perustelemaan mahdollisia uskomuksiani. Tähän lisään vielä, etten toisaalta koe tarvettakaan näitä kelleen perustella tai todistaa. Se olisi mahdotonta. Kaikkea ei nimittäin voi tieteellä osoittaa todeksi eikä järjellä selittää.
Kun jotain tuntee ja tietää todeksi, sen vain tuntee ja tietää eikä siitä ole epäilystä. Se täytyy kuitenkin ensin itse kokea. Sellaista henkilöä, joka ei kokenut mitään vastaavaa, on aivan turha yrittää vakuuttaa. En siis yritäkään kääntää kenenkään sellaisen päätä, joka yksinkertaisesti kieltäytyy uskomasta muuhun kuin maalliseen ja tieteellä ja järjellä selitettävään ja vannoo, että siinä on kaikki, mitä on olemassa.
He pitäkööt näkemyksensä, aivan kuten minäkin saan pitää omani. En aio kenenkään kanssa alkaa aiheesta sen kummemmin väittelemään. Minua saa siis ihan vapaasti halutessaan pitää kajahtaneena huuhaa-hörhönä. Moni varmaan pitääkin.
Kuinka pääsin kivien parissa hyvään alkuun
Minä siis pian ymmärsin haluavani täyttää kotini näillä kiehtovilla ja minua puoleensa vetävillä kivillä ja kristalleilla. Oli aivan selvää, että minun oli saatava itselleni muutama kivi näin alkuun. Käytin tuntikausia sen selvittämiseen, mikä palvelisi tämän hetkisiä tarpeitani parhaiten ja kuinka sitten toimia sen kanssa. Lopulta minulle oli valikoitunut muutama kiinnostava ja varteenotettavan kuuloinen kivikandidaatti.
Sitten kesälomani loppui. Samalla detox-kuurini ja dieettini alkoi. Otin siis Forever Living Productsin yhdeksän päivän C9-ohjelman jälleen vedettäväkseni ja siihen rinnalle toisen valmistajan 20 päivän detox-kuurin, mikä merkitsee sen litkun juomisen lisäksi 20 päivää myös ilman alkoholia ja kahvia (ja sokeria jne, mutta tämä nyt oli muutenkin selvää dieetinkin puolesta). Tällä kertaa tarkoitus olisi reippaasti jatkaa paastomaisesta ja vain kevyttä liikuntaa sisältävästä C9-ohjelmasta sitten suoraan Foreverin FIT1:een (beginner), joka taas on viidentoista päivän ohjelma, jossa syödä saa jo runsaammin, mutta myös liikuntaa harrastetaan raskaammin.
Kuten olen aikaisemmin maininnutkin, C9:n kaksi ensimmäistä päivää ovat tiukimmat. Ensimmäisen päivän päättyessä totesin, että en halua selvitä enää päivääkään ilmaan omaa voimakiveä (ohjelman päivä 2 on nimittäin samanlainen kuin päivä 1).
Seuraavana päivänä piipahdin siis Helsingin Kampissa kivikauppa Seraphinessa. Jos ei muuta, mukaan lähtee kaunis ja kiehtova sisustusesine tai koru, tuumin. Vaikka sillä ei mitään ”voimia” olisikaan, ei se haittaa. Olin silti utelias. Tiesin, että kivien ihastelu ja oman kiven matkaan lähteminen piristäisi minua joka tapauksessa. Jos en saa ruokaa, tämä minulle on sentään suotava! ajattelin. Olen tämän ansainnut!
Kivikauppa Seraphine
Seraphine osoittautui pieneksi putiikiksi Kampissa. Tunnin ajan viivyin ihailemassa ja fiilistelemässä kiviä ja koittaen epätoivoisesti tehdä päätöksiä ostamisen suhteen: mikä näistä nyt oli ehdottomasti saatava mukaan jo tällä kertaa ja minkä hankkimisen malttaisi jättää hiukan tuonnemmaksi.
Tässä on selvästi harraste, johon saa uppoamaan rahaa. Ihan hetkessä näin persaukinen ei kotiaan niillä kookkaimmilla ja näyttävimmillä kivillä ja kristalleilla täytä. Hiljaa hyvä tulee ja ajan kanssa – ainakin läheiseni tietävät nyt, mistä minulle löytyy se takuulla mieluinen lahja!
Välttämättömyys oli nyt se oma voimakivi. Jotakin, jota voisin pitää aina mukanani korun muodossa. On tavallista, että asiakas ohjataan valitsemaan tarvitsemansa kivi intuitiivisesti, mikäli hän ei aivan tiedä, mitä etsii. Minulla oli kuitenkin melko hyvä ajatus ja eräänlainen kauppalista mukana. Kaikkea listaltani ei valikoimasta löytynytkään.
Kerroin kaipaavani korua ja mitkä kivet koruina erityisesti minua voisivat kiinnostaa. Yksi näistä oli sininen apatiitti. Myyjä ojensi juuri uusien tuotteiden mukana tulleen pienen, mielestäni melko vaatimattoman näköisen riipuksen minulle sinisellä kivellä. Katselin sitä hetken pettyneenä. Se ei säväyttänyt minua juuri millään lailla ja oli jotakin, mihin tuskin olisin koskaan kiinnittänyt huomiota.
Se, mihin kuitenkin kiinnitin huomiota, oli hintalappu. Huh, melkein kuusikymmentä euroa! Jos valitsisin tämän, tuskin muuta voisin enää ostaakaan. Tämä nyt ei ihan vaikuttanut joltakin, mistä olisin valmis maksamaan noinkin suolasen hinnan.
Kävi ilmi, että sininen apatiitti on siis varsin hauras kivi ja siksi se on koruna harvinainen vastaantulija. Ja koruna sen ehdottomasti halusin kantaakseni sitä mukana aina (tai suurimman osan aikaa).
Ilmaisin myyjälle epävarmuuteni siitä, että tämä kivi olisi minulle. Myyjä kehotti harkitsemaan rauhassa ja sanoi, että voisin tunnustella kiveä aikani mietiskellessäni, mitä tekisin. Hän ohjasi minut myös tutustumaan noihin muihin kiviin, joista olin maininnut olevani vaihtoehtoisesti kiinnostunut. Ja positiivisesti näistä suuri osa oli paljon edullisimpia kolmen euron kiviä. Minusta todella tuntui, että myyjä yritti parhaansa mukaan auttaa minut yhteen parhaan mahdollisen kivimatchini kanssa eikä niinkään ohjata minua tekemään investoinneista sitä suurinta.
Tutkiskelin kiviä ja pohdin kuumeisesti sininen apatiitti koko ajan kämmenelläni. Yhtäkkiä havahdun siihen, että kivi on aivan selvästi alkanut hohkaamaan lämpöä. Se oli kaipaamani merkki. Sen jälkeen olen nähnyt tämän pienen ja vaatimattoman kivikorun aivan toisessa valossa. Ulkonäkö voi pettää. Kivessä piilee suunnaton voima. Sitä paitsi tämä kivihän on tavattoman kaunis! En ymmärrä, miten en sitä heti huomannut!
Mitä kivikaupasta lähti mukaan
Loput kivet valikoituivat mukaani puhtaasti sen perusteella, mitä olin niiden käyttötarkoituksista ja vaikutuksista etukäteen lukenut. Vaikka ostinkin apatiitin, mukaan lähti lopulta sitten aika paljon muutakin. Purin hammasta rahanmenoa miettiessäni, mutta en ole kyllä hankintoja katunut, vaikka näiden yhteishinta kirpaisikin ja teki melkoisen loven laihaan lompakkooni. Päinvastoin suunnittelen jo uutta vierailua kivikauppaan ja tulevia kivihankintoja silmät loistaen. Niin paljon vielä puuttuu, mitä nykyään pidän melkeinpä jo olennaisena osana joka kodin perus ”varustusta”.
Rahaa käytin lopulta paljon enemmän kuin olin ajatellut käyttäväni. Olin kuitenkin ostopäätöksiini varsin tyytyväinen. Erityisesti uutta apatiittiriipustani rakastan enemmän kuin olisin saattanut uskoa mahdolliseksi. Yhteys siihen on syvä: se on pyhä aarteeni ja pidän sen aina lähelläni.
Sininen apatiittini livautettiin saman tien nahkaiseen kaulanauhaan, jotta sain sen heti ylleni. Jonkun mielestä tämä saattaa olla riskaabelia menettelyä ennen sitä kiven ensimmäistä energiapuhdistusta, mutta näin kuitenkin meneteltiin (ja elossa vielä ollaan!)
Kun olin jo ostopäätökseni tehnyt ja siirtynyt kassalle kiviäni maksamaan, myyjä sanoi minulle, että tein oikean valinnan: sininen apatiitti on paljon parempi tämän hetkiseen tilanteeseeni tuekseni ja minua hoitamaan kuin punainen jaspis, jota olin myös harkinnut.
Punaista jaspista lähti kyllä myös mukaan pienten kivien muodossa ja yksi pieni rengas, juuri kaulaan myöhemmin ripustettavaksi sopiva malli myöskin. Ihan tulevaisuutta ajatellen jaspis ehdottomasti kuulostaa joltakin, joka voi tulla jonain päivänä tarpeeseen.
Karneolia lähti mukaan useammassakin muodossa. Yksi hieman isompi kivi, juuri sopiva kädessä pideltäväksi, yksi kookas helmi sekä pienempiä kiviä.
Kaksi käteen sopivaa ruusukvartsia lähti mukaan myös. Hankintalistalle jäi vielä ehdottomasti yksi kookkaampi ruusukvartsikärki. Myös valitsemani ruusukvartsit olivat kämmenelläni alkaneet hehkumaan lämpöään. Myyjäkin huomasi tämän.
En tosiaan tarkoita lämpenemistä, joka olisi tapahtunut, koska käteni lämmitti kiven pinnan. Se oli enemmän ja erilaista lämpöä, joka alkoi hohkata syvältä kivestä itsestään sen oltuakaan ihoni kanssa kosketuksissa hetken.
Mukaan lähti myös pieniä granaattikiviä. Valitettavasti granaattia ei löytynyt punaisena (punainen granaatti edelleen siis ostoslistalla) eikä muussa muodossa kuin näinä aivan pieninä kivinä, jotka muistuttavat ulkomuodoltaan mielestäni hieman kahvipapuja.
Mukaan lähti kaksi kristallikvartsikiteistä palaa, toinen aivan pieni ja toinen aavistuksen isompi. Tulevaisuuden hankintalistalle jäi vielä kookas kristallikvartsikärki.
Kuvat: Tanja Burtsoff
Tämä tässä on kevyesti tärkein blogipostaukseni ikinä ja siksi onkin ihan mieletöntä, että just sä olet tullut tätä lukemaan!
Olen etuoikeutettu
Toinen aivan mainio vaihtoehto on aloittaa