Se parhaiten sijoitettu 15 € ikinä

Tämä tässä on kevyesti tärkein blogipostaukseni ikinä ja siksi onkin ihan mieletöntä, että just sä olet tullut tätä lukemaan!

Tapahtuipa lomani alussa

Tiistaina 18.kesäkuuta oli upea, aurinkoinen päivä ja minä olin matkalla Linnanmäelle täynnä iloa ja intoa. Kesälomani oli juuri alkanut. Täytyy tunnustaa, että tuossa hetkessä en miettinyt oikeastaan yhtään mitään muuta kuin kivoja asioita ja erityisesti edessä olevaa hauskanpitoa. Fiilistelin lomaa, sen tuomaa vapautta ja melkein rajattomia mahdollisuuksia, kesää ja kaunista päivää. En saattanut edes muistaa, milloin olin Lintsillä viimeksi käynyt. Siitä saattoi olla viisi vuotta tai siitä saattoi olla kymmenen vuotta.

Ainut ja suurin murheeni tuossa hetkessä mieleni päällä oli ehtiminen ajoissa sovitulle tapaamispaikalle, missä kaveri odottaisi. Rautatientorilla vilkuilen kelloa ja tuumaan tyytyväisenä, että minun pitäisi ehtiä juuri sopivasti vaikka kävellenkin. Noudan kaupasta kahvin ja vesipullon matkaan. Lampsin reippain askelin Elielin aukion läpi kohti Töölönlahden rantaa, kun rinnalleni harppaa nainen sinisessä ja UNICEF:in logoa yllään.

Rehellisesti ensimmäinen ajatukseni on jatkaa matkaa häntä edes ihmeemmin noteeraamatta. Olen niin tottunut siihen, että missään ei saa enää rauhassa kulkea, kun koko ajan on joku kimpussa kärttämässä niitä vähiä ja kovalla työllä ansaitsemiasi rahoja ja tämä tällainen ärsyttää minua aivan suunnattomasti. Koko aika joku tuputtamassa jotain. Kieltämättä UNICEF on sentään hyvällä asialla, siihen ei voi väittää vastaan. Minulla vain ei nyt tosiaan olisi aikaa jäädä kuuntelemaan ja rupattelemaan, koska olin matkalla tapaamiseen!

UNICEF:in lähettiläs ei antanut periksi

Nainen ei anna sen liioin häiritä itseään, etten edes hidasta vauhtiani hänen alkaessa puhutella minua. Hän kävelee rinnallani alkaen kertoa asiaansa. Sisälläni myllertää ristiriita: toisaalta tunnen oloni nyt hyvin kärsimättömäksi ja haluan sanoa, että anteeksi, tiedän, että olet hyvällä asialla, mutta minulla ei ole juuri nyt tälle aikaa. Ja samaan aikaan toisaalta en voi kieltää, että asia voisi hyvinkin olla kuulemisen arvoinen. Ainakaan en halua olla töykeä. Ajankohta vain on ihan väärä, tälle ei nyt ole aikaa. Kaveri odottelee, minun tosiaan pitäisi olla jo menossa!

Lopulta huokaan alistuneesti ja annan naisen lyhyesti kertoa minulle Jemenin tilanteesta. Edelleen mietin vain, miten päästä tilanteesta jatkamaan matkaani pikimmiten. Jos tämä olisi liittymäkauppias tai vastaava, en olisi pysähtynyt. Hyväntekeväisyyden parissa työskentelevä ihminen kuitenkin ansaitsee arvostusta ja kunnioitusta. Ainakin pitää olla kohtelias.

Saan naiselta pikapäivityksen Jemenin onnettomaan tilanteeseen, sillä aihe on minulle vieras. Sitten hän siirtyy kertomaan työstä, jota UNICEF tekee tällä hätäalueella. Oikeastaan asia alkaa kiinnostaa minua ja koen naisen asiansa kanssa ansaitsevan huomioni. Hädintuskin vain pystyn keskittymään, sillä edelleen minä vain jumitin siinä, vaikka olisi pitänyt olla jo hyvää matkaa menossa kohti Lintsiä, missä minua odotettiin!

En myöskään pidä siitä ollenkaan, että minun täytyy tehdä jokin päätös ja sitoumus ilman, että saan rauhassa asiaa ensin itsekseni miettiä ja puntaroida – ja nyt en tosiaan ehtinyt tai pystynyt. En kyllä suostuisi mihinkään juuri tässä ja nyt, ajattelin. Asiaa voisi katsoa myöhemmin paremmalla ajalla ja perehtyä ihan kunnolla.

Onneksi toinen oli niin sinnikäs

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen oikeasti iloinen ja kiitollinenkin, että joku oli sinnikäs eikä antanut minulle periksi tai ottanut vastaan tekosyitä. Siitä on nimittäin ihan oikeasti tavattoman kauan, kun kukaan on saanut minua puhuttua tarjoamaansa diiliin – yleensä en anna aloittaa sitä myyntipuhettakaan.

Okei, kyseessä ei ollut nyt diili, kyseessä oli hyväntekeväisyyslahjoitus. Joku linjaus näidenkin kanssa vain pitää tehdä, sillä fakta on, että ihan joka kulmalla on joku pyytämässä rahaasi hyvään tarkoitukseen. Jokaiseen juttuun ei vain voi lähteä mukaan, vaikka tarkoitus olisikin hyvä ja sydäntä lähellä. Maailmassa on nimittäin niin paljon pielessä ja korjattavaa.

Mutta totuushan on kuitenkin, että jos olisin sanonut palaavani ja perehtyväni asiaan myöhemmin, niin tuskin olisi koskaan tapahtunut. Olen pitkään miettinyt, että voisin etsiä itselleni jonkun hyvän lahjoituskohteen. Sellaisen, jossa rahat lahjoitetaan elintärkeän asian rahoittamiseen ja tietää, että ne myös ihan oikeasti menevät siihen tarkoitukseen, mihin ne on annettukin. Epärehellisiä toimijoitakin on niin paljon ja väärinkäytöksiä, ja sellainen, jos mikä saa vereni kiehumaan, kun tajuaa, että joku käärii hyväntekeväisyyteen tarkoitetut rahasi valtaosin omaan pussiinsa.

Tämä on kuitenkin nyt UNICEF eikä moisesta pitäisi olla pelkoa. Pakko oli myös myöntää, että pitkään olen miettinyt, että joskus voisi… enkä sitten kuitenkaan ole ryhtynyt tuumasta tekoon ja koskaan aivan tosissaan istunut alas ja alkanut ihan perehtyä asiaan ja selvittää, mikä olisi se asia, minkä puolesta voisin alkaa antamaan pieniä lahjoituksia. Tosi asiassa tämä oli juuri se tapa, millä homma yksinkertaisesti oli tehtävä, että se myös todella tapahtuisi ja vietäisiin loppuun asti.

Pysäyttävä tieto

Nainen kysyy minulta, tiedänkö, mitä maksaa yksi elintärkeä rokote sitä tarvitsevalle lapselle Jemenissä. Sellainen, joka saattaa pelastaa elämän. Vastaan, että en tiedä. Hän pyytää minua arvaamaan. En osaa arvata. Vastaus kuuluu viisikymmentä senttiä. 0,50 €!

Tämä oli pysäyttävää. Sillä rahalla minä en Suomessa saa kerta kaikkiaan yhtään mitään. Mielummin tuo raha menee lapsen rokotukseen Jemeniin kuin minun mihin ikinä sen nyt käyttäisin! Lopulta antaudun (enkä ole sitä hetkeäkään jälkikäteen katunut) ja ilmoittaudun Suomen UNICEF:in kuukausilahjoittajaksi 15 €:lla kuukaudessa. Se ei ole paljon, mutta olen pienituloinen. Minulla ei todellakaan ole, millä mällätä.

Siitä ei ole kauaa, kun olin oikeasti elämäntilanteessa, missä rahaa ei tahtonut olla kattamaan välttämättömyyksiäkään (tosin suomalaisen niin sanotut välttämättömyydet tapaavat olla muuta kuin jemeniläisten). Silloin tosissaan laskin senttejä ja stressi rahasta oli joka päiväistä. Jos olisin tehnyt 15 € lahjoituksen silloin, se olisi heti suoraan tarkoittanut minulle syömättömyyttä muutamalle päivälle tai laskun maksamatta jäämistä. Se ei siis ollut elämäntilanne antaa rahaansa edes siihen hyvään tarkoitukseen.

Minulle pieni summa on lapselle Jemenissä valtavan suuri

Melko persaukinen olen edelleen ja rahankäyttöään saa suunnitella ja harkita, mutta sen verran voin sanoa, että 15 € ei minun tämän hetkisessä tilanteessa muuta elämää juuri suuntaan tai toiseen. Ehkä käyn kerran vähemmän ulkona kahvilla tai jätän pullon viiniä ostamatta. Sellaisen kanssa voin hyvin elää varsinkin tietäen, että se uhraus on kolmenkymmenen rokotteen arvoinen Jemeniin. Ajatus on siis ihan mieletön!

Ihan oikeasti tällä rahalla, mikä minulle on hädintuskin mitään, voidaan saada suuri vaikutus aikaan siellä Jemenissä. Varsinkin, kun teen lahjoituksen joka kuukausi. Lahjoitus on suoraveloitus tililtäni valitsemanani päivänä, eli käytännössä minulle se on kuin rahaa, joka ei koskaan minulle tulekaan. Tsekkaan tilini saldon ja elän sen mukaisesti. Tuskin kuukauden aikana sitä edes huomaan, että saldossa olikin nyt se 15 € vähemmän.

Minua ei syyllistetty

Nainen oli oikeasti tosi ihana. Kun kirjoitin sopimuksen, vaikkakin vain 15 € kuukausilahjoitukselle, hän oli aivan valtavan kiitollinen tästä ja hehkutti minulle, että tästä on ihan oikeasti valtava apu ja se ihan oikeasti vaikuttaa asioihin. Tämä minun mielestä pieni ja vaatimaton lahjoitus voi olla ratkaiseva, kun kyse on elämästä ja kuolemasta. Joku hyvinkin välttää turhan kuoleman tämän avulla. Ehkä monikin.

Silloin, jos koska, tietää tehneensä jotain aidosti suuremmoista, ihmeellistä ja hyvää. Ajatus täytti sydämeni lämmöllä ja tiesin tehneeni oikean valinnan lähtemällä mukaan kuukausilahjoittajaksi. Rahaa minulla ei ole paljon tai oikeastaan ylimääräistä – siksi onkin tärkeää, että sen vähän, mitä minulla on, käytän fiksusti. Ja tätä fiksummin tuskin olisin voinut viittätoista euroa käyttää.

”You might not realize it, but believe me, you did a wonderful thing there! This really does make all the difference in the world! Oh my god, now I’m just getting all emotional here, I might cry now, but thank you! Thank you! You are doing amazing thing here! We are saving lives in Yemen, lives of innocent children, and now you are part of it! You are helping us to do that and your donation is allowing us to do that! So THANK YOU!”

Se oli koskettavin ja kaunein kiitos, minkä olen koskaan saanut.

Olen etuoikeutettu

Olen todellakin etuoikeutettu. Maailma ei ole reilu paikka. Se ei ole oikeudenmukaista, että minä elelen täällä hyvissä fiiliksissä elämääni ja nautin siitä täysin siemauksin ja teen kaikkea kivaa ja pidän hauskaa, kun toisella puolella maailmaa joku toinen vastaavasti taas näkee nälkää ja kituu ja kärsii, koska sellaisiin oloihin hän on sattunut syntymään eikä hänen elämässään ole mahdollisuuksia, heikosti toivoa edes huomisesta. Ei se ole oikein. Tämä lahjoitus ei muuta sitä. Tämä ei tasaa mittakuppeja. Tämä on heikko ja säälittävä yritys ostaa itselleen parempi omatunto, jos sen niin ajattelee.

Ei sitä niin kannata ajatella. Silloin sekin vähä jäisi tekemättä, vaikka se on oikeasti niin iso juttu ja sillä on suuri vaikutus, että sen tekee! Se ei ole merkityksetöntä, ei todellakaan! Se todella vaikuttaa ihmiselämiin ratkaisevasti. Se todella muuttaa asioita. Aidosti.

Apuasi tarvitaan

Tämä on se ihan käsittämättömän mieletön ajatus ja oivallus, jonka tehtyään haluaa tehdä lahjoituksen – vaikka sitten sen ihan pienenkin: mikään lahjoitus ei ole turha eikä mikään summa liian pieni, jos ajattelet, mitä siellä jo viidelläkymmenellä sentillä saadaan aikaan!

UNICEF:in nainen ei halunnut minua syyllistää tai saada ajattelemaan kamaluuksia ja maailman pahuutta. Hän ei halunnut minua lannistaa tai masentaa. Sehän ei olisi ollut toimiva toimintatapa saada minua vain tuntemaan oloani kurjaksi ja itsekkääksi etuoikeutetuksi paskaksi. Minä en halua myöskään ketään saada tuntemaan syyllisyyttä tai oloaan huonoksi.

Sen sijaan haluan kertoa ja muistuttaa (niin kuin minulle kerrottiin ja muistutettiin), miten pienellä hyvällä teollasi voi olla todellakin olla ihan valtavan suuri vaikutus. Siitä ei ole hyötyä kellekään, jos kannat maailman tuskaa harteillasi ja märehdit sitä ja pahoitat mielesi, siis älä suotta tee niin.

Tiedä kuitenkin, että kun teet lahjoituksista pienimmänkin oikeaan paikkaan, se muuttaa kaiken jollekulle raasulle, joka on syntynyt maailman kurjimpiin oloihin Jemeniin, missä kaikki on nyt aivan rempallaan eikä yhtään mikään ole maan kansalaisille itsestäänselvää.

Ja yksi asia minun vielä täytyy nostaa esiin: minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka hyvä mieli ja olo tulee hyvän tekemisestä! En tiennyt, kuinka hyvältä se tuntuisi minusta. Jos haluaa ajatella vaikka itsekkäästikin, koskaan en ole ostanut 15 eurolla itselleni näin paljon hyvää mieltä ja lämpöä sydämeen. Upea tunne! Paras.

Jos ikinä olet tuntenut olosi mitättömäksi ja että teoillasi ei muuteta maailmaa, sinun tekemisesi ei todella vaikuta juuri mihinkään, haluan kertoa sinulle, ettet voisi olla enempää väärässä: tässä on se sinun mahdollisuutesi!

Aloitin tästä keräyksen, johon osallistuin jo viidellätoista eurolla itsekin, vaikka kuukausilahjoittaja olenkin. Olisi aivan mielettömän upeaa, jos sinäkin lahjoittaisit keräykseeni. Mikään summa ei ole liian pieni! Kaikesta on apua. Muista, että se yksi elintärkeä rokote Jemenissä maksaa vain viisikymmentä senttiä !

Tästä pääset tutustumaan keräykseeni.

Kun lahjoitat rahaasi keräykseeni, lahjoitat rahaa suoraan Suomen UNICEF:ille ja tämä raha on korvamerkitty heillä nimenomaan Jemenin lapsille. Kun lahjoitat rahaa Suomen UNICEF:ille, rahasi menee juuri siihen käyttötarkoitukseen, mihin sen olet antanutkin.

Toinen aivan mainio vaihtoehto on aloittaa oma keräys ja kutsua kaikki mukaan talkoisiin. Minä en todellakaan piittaa, kenen nimissä keräys kulkee eikä piittaa myöskään lapset Jemenissä – tärkeintä on, että tällaisia keräyksiä kulkee!

Ja vielä viimeinen ihan yhtä takuuvarma vaihtoehto on tehdä UNICEF:ille tilisiirto:

Tilinumero: FI1515293000000087
BIC/SWIFT: NDEAFIHH

Keräyslupa: RA/2018/1240
Yritystunnus: 0202336-1

Meillä on asiat hyvin. Annetaan siis omastamme edes ihan pikkuisen niille, jotka sitä kipeiten tarvitsevat. <3

Neljä asiaa, jotka sinun tulisi tietää Jemenin tilanteesta

Huom. Alla oleva on suora lainaus Suomen UNICEF:in sivulta. Tästä linkistä voit käydä lukemassa asian alkuperäisestä lähteestään.

1. Maailman pahin humanitaarinen kriisi

Jemen sijaitsee Arabian niemimaan eteläisimmässä kärjessä. Maa oli jo ennen vuonna 2015 puhjennutta sotaa alueen köyhimpiä valtioita.

Sodassa ovat vastakkain pohjoisen huthi-kapinalliset ja Jemenin hallitus. Huthit ovat shiia-muslimeja ja Iran tukee heitä. Saudi-Arabia puolestaan tukee hallituksen joukkoja, jotka ovat sunni-muslimeita.

Sotkuinen sota on romahduttanut maan peruspalvelut.

Yli puolet terveyskeskuksista on pois käytöstä. 16 miljoonaa ihmistä sinnittelee ilman puhdasta vettä. Jemenin 29 miljoonasta asukkaasta 22 miljoonaa tarvitsee humanitaarista apua selvitäkseen.

Lue lisää taustoista Yle Uutisten jutusta: https://yle.fi/uutiset/3-1050812 

2. Lapset ovat viattomia kriisiin, josta he kärsivät eniten

Sodassa on kuollut tuhansia lapsia. Pommit ovat osuneet koulubusseihin ja kouluihin.

Joka kymmenes minuutti alle viisivuotias lapsi kuolee tautiin, joka olisi ollut estettävissä. Yli 400 000 lasta on niin aliravittu, että on vaarassa kuolla.

– Jemen on maanpäällinen helvetti jokaiselle pojalle ja tytölle maassa, sanoo maassa vieraillut UNICEFin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan aluejohtaja Geert Cappelaere

3. Sota vaarantaa lasten tulevaisuuden

Kaksi miljoonaa jemeniläislasta ei pääse kouluun sodan vuoksi. Ilman koulutusta heillä on vähän keinoja vaikuttaa omaan elämäänsä ja auttaa maata rauhan tielle.

– Kun maahan iskee konflikti, lapset ja nuoret joutuvat uhreiksi kahteen otteeseen, sanoo UNICEFin pääjohtaja Henrietta Fore.

Kriisin keskellä koulunkäynti myös auttaa toipumaan traumoista. Se suojelee lapsia hyväksikäytöltä ja antaa toivoa tulevaisuuteen.

4. Apu menee perille

Sodasta huolimatta UNICEF auttaa lapsia kaikkialla Jemenissä. Meillä on maassa 279 työntekijää, joista suurin osa on paikallisia.

Työskentelemme yhdessä kumppaneidemme kanssa, jotta sodan jalkoihin jääneet lapset saavat puhdasta vettä, terveydenhuoltoa, suojelua ja mahdollisuuden jatkaa koulua.

Työ tuottaa tulosta. Tämän vuoden aikana tuellamme:

  • lähes miljoona lasta on saanut terveydenhuoltoa
  • lähes 200 000 vakavasti aliravittua lasta on saanut hoitoa
  • 4,2 miljoonaa lasta on rokotettu poliota vastaan
  • lähes viisi miljoonaa ihmistä saa puhdasta vettä
  • 164 000 lasta käy tuellamme koulua ja
  • 565 000 lasta on saanut psykososiaalista tukea selvitäkseen kokemistaan traumoista.

Emme jätä lapsia koskaan yksin.

Kuvat: Pixabay, users: Alexas_Fotos , artbaggage, truthseeker08

Kommentit (4)
  1. Vilhelmiina H.
    5.7.2019, 13:06

    Mä tein samat pari viikkoa sitten Oulussa, kun ihana nuori nainen tuli mulle juttelemaan! Lahjoitan tästä kuusta lähtien 10€/kk kyseiselle organisaatiolle, hädässäoleville <3 Vaikka olen opiskelija ja tuloni niukat, tämä todella oli paras päätös aikoihin. Minulla sentään on kaikkea, ainakin kaikkea mitä tarvitsen, heillä ei sitäkään.

    1. Aivan! Ihana kuulla! <3
      Niin samaa mieltä! Itse olen osa-aikaisena työskentelevä henkilökohtainen avustaja tosiaan, niin rahaa ei ole liiaksi, mutta enpä ole varmaan paremmin koskaan käyttänyt 🙂

  2. Voin ilokseni kertoa, että vastaanotimme ensimmäisen lahjoituksen (omani lisäksi) keräykseeni Jemenin lapsille, 20 €!! Mä kyynelehdin nyt täällä, kun oon niin liikuttunut! <3 <3 <3

    Tällä lahjoituksella 40 lasta Jemenissä saa poliorokotuksen tai jotain muuta aivan yhtä elintärkeää!

    1. Tänään olemme yhdessä keränneet tähän kellonlyömään mennessä 65 € hätää kärsiville lapsille Jemeniin!! <3 Tuskin yhdelläkään näistä lahjoitussummista olisi aivan ihmeitä täällä kotimassa tehty, mutta kun nämä rahat pistää yhteen ja lähetetään Jemeniin, siellä niiden arvo on AIVAN HUIKEA, koska talous siellä on romahtanut täysin (ja sodan tuomaa romahdusta ennenkin tilanne oli heikko).

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *