Blogivauvani täyttää pian 3 kk. Tämä aika on mennyt siis aivan järjettömän nopeasti!

Blogin alkutaival

Iso kiitos lukijoille! Nimittäin ilman teitä blogin kirjoittaminen olisi kieltämättä melko tylsää. Tykkään kyllä kirjoittaa, mutta pakko myöntää, että on myös kiva, kun blogia lukeekin joku. Ja joku muukin kuin pelkästään se oma äiti – tämä mitenkään nyt äitiä väheksymättä! On se siis ihanaa, kun äiti seuraa innokkaasti ja on aina niin täysillä hengessä mukana ja kannustava. Niin että kiitos myös äiti ja terkkuja! <3 …Voi silti olla, etten ehkä blogia pelkälle äidille jaksaisi kirjoittaa kuitenkaan.

Olen tosiaan siinä ehkä poikkeuksellisenkin onnekas, että blogillani on ollut jonkun verran lukijoita ihan alusta asti. Tämä yllätti todellakin positiivisesti. Tämän huomaaminen on lämmittänyt pientä sydäntäni, rohkaissut ja motivoinut. Se myös kannustaa minua jatkamaan. Haluan panostaa blogiini entistä enemmän, kehittyä bloggaajana ja kirjoittaa parempia juttuja. 

Blogia kirjoitetaan lukijalle

Vielä aivan erityisesti haluan kiittää kaikkia blogia kommentoineita. Tulevat ne kommentit sitten blogin, Facebookin tai Instagramin puolelle taikka kasvotuksin, palaute on aina palautetta ja sitä arvostan. Parhaimmillaan ja antoisimmillaan bloggaaminen onkin nimenomaan vuorovaikuttamista. Blogejahan kuitenkin kirjoitetaan (ainakin yleensä) nimenomaan lukijoille.

Tästä syystä viime viikonlopun työskentelin tiiviisti blogini parissa muokatakseni sitä entistä helppolukuisemmaksi ja myös helpottaakseni blogissa navigointia niihin itseään kiinnostaviin aiheisiin. Tavoitteeni on tuottaa laadukasta lukijoita kiinnostavaa sisältöä entistä paremmin ja nimenomaan palautteen avulla onnistun tässä tavoitteessa parhaiten.

Se palaute on vain oikeasti todella tärkeää. Palaute rohkaisee, kannustaa ja ohjaa kaikkea toimintaamme. Itsellä varsinkin bloggailun alkumetreillä sitä epäröintiä oli paljonkin. Tuli näitä hetkiä, kun kyseenalaisti kaiken ja epäili itseään. Onko mun blogi ihan tyhmä ja kiinnostaako se yhtään ketään,mietin. Siinä kohtaa homman jatkumisen kannalta oli ihan elintärkeää, että tuli ne pari myönteistä palautetta. 

Saamani lukijapalaute

”Ihan mieletöntä, että puhut sun elämäntaparemontista/matkasta näin avoimesti. Ei todellakaan ole helppoa myöntää julkisesti omia heikkouksia/lähtökohtia ja vielä tutkia niitä näin syvällisesti.Pidän sulle sormet ja varpaat ristissä, että onnistut sun tavoitteissa”, kirjoitti Pinja.

”Täällä myös tykästytty kirjoitustyyliisi. Itselläkin tavoite saada elämäntapoja parempaan suuntaan ja kunto kohoamaan, joten kiva lueskella aiheeseen liittyviä blogeja. Pidä lippu korkealla ja jatka samaan malliin!” kirjoitti toinen tavallinen tallaaja.

Kolmannelta taas tuli kehitysehdotus: ”Kirjoitat taitavasti, mutta liian pitkästi. Vähempikin riittää, ehdit myös siten paremmin julkaisemaan tekstiä. Olisi myös kiva jos alkuun toinen viikon postauksista kertoisi enemmän taustoistasi tai siis miten sinusta on tullut sinä, minkälaisen tien olet kulkenut.”

Olin tästä enemmän kuin mielissäni ja olen pyrkinyt toiveen ottamaan huomioon. Toki postaukseni ovat välillä vieläkin pitkiä. Teen silti parhaani karsiakseni kaiken turhan jaarittelun pois. Jos on materiaalia on tarpeeksi ja postauksen saa järkevästi jaettua useammaksi, yksinään toimivaksi kokonaisuudeksi, tämän usein teen. Myös kappaleet ovat lyhyempiä ja olen alkanut lukemista helpottaakseni käyttämään myös väliotsikoita. Blogissani ollaan nyt toiveen mukaisesti käyty myös läpi paljonkin sitä, kuinka minusta tuli minä ja minkälaisen tien olen tänne kulkenut.

Aina joskus epäilys piinaa

Haluan kehittyä bloggaajana ja siksi olenkin alkanut itseopiskella aiheesta. Vaan herranjestas, kun iski sitten äkkiä  se ihan armoton itsekriittisyys ja tuli olo, että minähän olen tehnyt kaiken tässä aivan väärin! Voi apua, bloginihan on tosi epäammattimainen ja nolo! Parasta vain äkkiä kuopata koko roska!

Aina välillä sitä sortuu epäilemään itseään ja koko hommaa ja kokee niin nolostusta kuin myös riittämättömyyttä. Silloin palaan kuitenkin mielessäni noihin myönteisiin palautteisiin ja muistamaan faktaa, että minulla on kuitenkin kaikesta huolimatta lukijoita. Monestikaan he eivät jätä kommenttia, mutta Google Analytics kertoo minulle vierailukertojen määrän ja blogipäivitysteni parissa vietetyn ajan. Blogiani luetaan.

Tässä kohtaa tämä riittää minulle varsin hyvin. Tämä jo tekee minut hyvin iloiseksi, kiitolliseksi ja nöyräksi. On käsittämättömän upea tunne, kun ymmärtää, että ihmiset lukevat postauksiani ja vielä upeampi on kuulla, että he myös arvostavat lukemaansa. Silloin tulee muistutetuksi siitä, miksi tätä tekee. Minäkin tosiaan teen tätä tässä vaiheessa ihan täysin omaksi ja muiden iloksi. Jaan tarinani puhtaasti sillä ajatuksella, että jollekulle se voi antaa jotakin. Kun saan kuulla, että olen siinä onnistunut, tämä on se minun palkkioni.

Moni ei ymmärrä, kuinka paljon vaivannäköä blogien taustalta löytyy

Tätä monikaan ei tunnu ymmärtävän, kuinka paljon ajankäyttöä ja vaivannäköä todella löytyykään yhdenkin blogipostauksen takaa. Vielä on otettava huomioon sekin, että lukijoita saavuttaakseen (ja sitten lukijansa säilyttääkseen) blogin tulee päivittyä säännöllisesti ja mieluiten sen useamman kerran viikossa. Samalla sisällön tulisi pysyä kiinnostavana ja tasokkaana. Itse omistan pelleilemättä blogilleni joka päivä useamman tunnin. Toki voi tulla päivä, kun en bloggaa enkä päivitä edes Instagramia, mutta tämä tietää vain sitä, että huomenna tai viimeistään ylihuomenna käytänkin jo blogiini aikaa sitäkin enemmän.

Tosiaan ainakaan tässä vaiheessa blogini ei tuo minulle rahaa penniäkään eikä mitään muitakaan etuja. Ja silti minä vain jatkan, kirjoitan, panostan, markkinoin, itseopiskelen, koitan kehittyä ja käytän tähän valtavasti aikaani.

Vaatimaton toiveeni ja pitkän aikavälin tavoitteeni on, että vielä jonain päivänä saisin blogista pienet sivutulot päätyöni henkilökohtaisena avustajana ohelle. Jo tämäkin tavoite vaatii hurjan paljon pitkäjänteistä työtä ja uurastusta eikä mikään ole sittenkään taattu. Siinä mielessä on täysin virheellinen kuvitelma, että työtä karttavat bloggarit tekisivät tätä hommaa jotenkin rahankiilto silmissään.

Rakkaudella Tanja

Kuvat: Tanja Burtsoff ja Pixabay, user; Free-Photos