3,5 lyhytarviota
Aina kun väitän jotain lukemisestani, tapahtuu päinvastoin. Kun sanoin, etten aio kokeilla lukumaratonia, vietin yön kirjapinon kanssa valvoen (onneksi: se oli niin kivaa, että jo ajatus siitä että en olisi viettänyt kesäyön tai ainakin sen alkua ulkona lukien, harmittaa!). Sanoin myös, etten ole saanut luettua lomalla… se johti tietenkin siihen, etten helteisenä lomanlopetusviikonloppuna muuta tehnytkään kuin luin. Sain luettua loppuun kolme aiemmin melkein valmiiksi lukemaani kirjaa:
Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa
Ihastuin Vera Valan esikoisdekkariin, Arianna de Bellis tutkii -sarjan aloittavaan teokseen Kuolema sypressin varjossa erityisesti mukavan ja kiinnostavan päähenkilön Ariannan takia ja siksi, että kirja vei hyvin miellyttävällä tavalla Italian lämpöön, maisemiin, tuoksuihin ja makuihin. Tiesin jo Kuolema sypressin varjossa -kirjaa lukiessani, että tulen seuramaan kauniin etsivän, nuoren leskirouva Ariannan seikkailuja jatkossakin. Ostin siis Ariannan uusimmat seikkailut kesälomakirjakseni.
Varsin sopiva lomakirja se olikin. Tällä kertaa liikutaan kirjan nimen vihjaaman mukaisesti Roomassa. Arianna saa tutkittavakseen assyrologian professori Lauran, koska tämän siskopuoli epäilee Lauran olevan vaarassa. Laura onkin: hänet löydetään murhattuna. Alkaa varsin vauhdikas tapahtumasarja, josta ei puutu poliitikkoja, anarkisteja tai yllättävänkin suhmuroivaa yliopistoväkeä. Lisäksi mukana on ripaus rakkautta ja sen aiheuttamia väärinkäsityksiä, italialaista kahvia ja viiniä, öisiä moottoripyöräajeluja… Tämän lajityypin kirjaa lukiessa ei pohtia liikaa henkilöjen ja tarinan uskottavuutta, vaan hypätä vain kyytiin ja antaa mennä. Tällä kertaa Valan kyydissä oli muistikuvieni mukaan nopeampi vauhti kuin esikoisteoksessa, mutta kuljettaja myös hallitsi menoa jämäkämmin kuin viimeksi. Kuolema sypressin varjossa on sujuva, huolellinen ja hallittu teos: kirjailijan ote on napakoitunut. Hieman jaarittelevampi esikoisteos oli aavistuksen verran enemmän minun makuuni, mutta kuvittelen, että varsinaiset dekkarinystävät pitävät enemmän tästä toisesta, jännärimäisemmästä kirjasarjan osasta.
Ja pidin siitä minäkin. Kirja loppui tavalla, joka saa toivomaan, että kuulemme pian lisää Ariannasta.
Italiassa asuvan mutta suomalaisen Vera Valan elämään ja tuotantoon voi tutustua hänen blogissaan. Varoitan taas kuten ensimmäisestä Valan kirjasta kertoessani, että sekä Veran kirjat että blogi voivat aiheuttaa korkeaa Italian-matkakuumetta!
Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
…ja tämä on kirja, joka aiheutti vakavaa, kenties parantumatontakin Japanin-matka ja -kulttuurikuumetta.
En tiedä, mikä Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin -teoksen virallinen luokitus on, mutta voisin kutsua sitä itse vaikkapa romaanimaiseksi päiväkirjatietokirjaksi. Kustannusalan ammattilainen Mia Kankimäki kuvaa kirjassa jutustelevalla tavalla sitä, miten hän jättää 38-vuotiaana työnsä ja lähtee vuorotteluvapaan turvin Japanin Kiotoon tutkimaan Sei Shônaganin, tuhat vuotta aiemmin eläneen japanilaisen hovinaisen, elämää. Kirja on kuin Mian pitkä kirje Seille, jonka Mia tunteekin ystäväkseen ja vertaisekseen monella tapaa. Kirja on sekoitus muinaista ja nykyistä Japania, suomalaisen aikuisen sinkkunaisen pohdintaa rakkaudesta, perheestä, urasta ja ylipäätään elämästä. Oman leimansa erikoiseen välivuoteen tuo se, että Kankimäki on Japanissa juuri tsunamin ja siitä aiheutuneen ydinvoimaonnettomuuden aikoihin. Kaiken kaikkiaan omalaatuinen ja erikoinen kirja, jota luin lopuksi aivan ahmien.
Lisää tietoa kirjasta saa esimerkiksi Hesarin arviosta. Myönnän, että innostuin kyllä kirjan ansiosta hurjasti Japanista kaikkineen, mutta luin teosta myös uteliaana sen suhteen, mitä Kankimäki tekee erikoisen vapaavuotensa päätteeksi.
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
Tämän merkillisen ja merkillisen taidokkaan romaanin luin nyt jo toistamiseen.
Lumikko ja yhdeksän muuta on niin hassunkurinen kuin sen nimikin. Nuori äidinkielenopettaja Ella Milena palaa kotikyläänsä, maailmankuulun lastenkirjailija Laura Lumikon maisemiin. Äkkiä Ella huomaa olevansa sekä Lumikon kuulun mutta salaperäisen kirjailijaseuran jäsen sekä Lumikko-tutkija. Tutkimista tosin vaikeuttaa se, että itse Lumikko haihtuu kummallisesti ilmaan kesken juhliensa. Myös kirjailijaseurasta ja sen harrastamasta Pelistä paljastuu kaikenlaista enemmän tai vähemmän vinksahtanutta, paikkakunnan kirjatkin elävät omaa elämäänsä ja muuttuvat miten sattuu, eikä lukijapolo pysty lopulta sanomaan ollenkaan, mitä kirjassa lopulta tapahtuu ja mikä siinä on totta, mikä ei.
Kummallisinta on se, ettei tämä epämääräisyys haittaa laisinkaan! Päinvastoin, Lumikko ja yhdeksän muuta imaisee mukaansa, pistää lukijan pään pyörälle ja jättää silti hyvän mielen. En saanut otetta Harjukaupungin salakäytävistä, mutta Lumikko on nerokas, monta lukemiskertaa kestävä teos.
Se on myös kirjafriikin täsmäteos, joka sisältää paljon kirjallisuusviitteitä – esimerkiksi kummallisesti käyttäytyvän Rikos ja rangaistus -romaanin – sekä ironisiakin näkemyksiä kirjoista, lukemisesta ja kirjoittamisesta. Merkitsin nuo kohdat ylös, sillä saatan joskus haluta siteerata kirjafriikkiystävilleni esimerkiksi tällaisia ajatuksia:
– Minä en muutenkaan ymmärrä ihmisiä, jotka lukevat kirjoja huvikseen ja jäävät sitten märehtimään niiden esittämiä ajatuksia. Paperihan on keksitty nimenomaan sitä varten, ettei ihmisen tarvitsisi säilöä kaikenmoisia ajatuksia päänsä sisälle.
+
Maaria Päivinen: Pintanaarmuja
Puolikas lyhytarvio, oikeammin lyhytluonnehdinta, vielä Maaria Päivisen romaanista Pintanaarmuja. Olen vasta aloitellut sitä, mutta koska ensivaikutelmani ovat niin erikoiset, haluan sanoa sanasen tästäkin kirjasta. Epäilen, etten saa kirjaa aivan heti luettua, ellen varaa sille todella rauhallista lukuhetkeä.
Kirja on nimittäin hieman kummallinen sekoitus tarinaa, joka tuntuu hieman lipsuvan minulta ohi, ja täsmällisiä, hienosti ja osin aika runollisesti kuvattuja yksittäisiä ajatuksia ja kohtauksia. En siis ole vielä varsinaisesti päässyt teoksen imuun, mutta kun olen lukenut sitä summittaisesti sieltä täältä, olen kiinnostunut. Esimerkiksi:
Minun häneni.
Minun häneni painotetut lauseet.
Kuinka pitkiä taukoja täytyykään pitää, kun ajattelen häntä. En pysty olemaan hengästymättä. Elämäni on umpikujassa, mutta näin minä pakenen; siirtymällä häneen. Muistamalla kaikki hyvät hetket, joita hänestä satoi; ne vain tulvivat hänestä, ja minä rakastan hetkiä, jotka olivat osa häntä, ja minä rakastan häntä ja sitä että hetkiä ei enää ole. (s. 25)
Tällä hetkellä luulen, ettei kirja ole aivan minun kirjani, mutta siinä on potentiaalia. Kirjoittaja pitää Reginalehden sivuilla Kirjailijan työpäiväkirja -blogia.