Jos olisin laukku, olisin marketin kierrätysmuovinen arkinen muovikassi, joka tietäisi, että se yltää silloin tällöin harkitun Marimekko-olkalaukun tasolle, mutta siitä ei koskaan tule näyttävin logon koristeltua, himoittua merkkilaukkua. Puuh. Vietin koko illan ympäri vaatekauppoja ravaten, enkä saanut aikaiseksi kuin hikoilua ja ärtymystä, siitä muovikassimaisen epämääräinen olo. Kimaltelevien pikkujoulukolttujen keskellä tuskaillessani mieleeni muistui uusi kotimainen […]

  Näin loppuvuodesta alan pakostakin kelata mennyttä vuotta ja suunnitella tulevaa myös lukemisen suhteen. Teen lähempänä vuodenvaihdetta vielä yhteenvetokatsauksen tämän vuoden lukemistoon, mutta yhden lukemiseen liittyvän epäonnistumisen tuon esiin jo nyt. En pysty enää lukemaan paksuja kirjoja. Koska paksunkirjankarttelemisoireyhtymä oli tehnyt tuloaan jo toissavuonna, päätin viime tammikuussa pontevasti, että vuonna 2012 luen yhden tiiliskivikirjan joka […]

  Matkavertaukset ovat hieman kliseisiä, mutta joskus aivan paikallaan. Monika Fagerholmia lukiessa tuntee olevansa matkalla tutulta vaikuttavassa mutta silti aivan vieraassa paikassa. Ihmiset puhuvat tuttua kieltä mutta en ymmärrä sitä täysin, kaikki on ihmeen kaunista ja hienostunutta vaikka ihmisillä on ongelmia, kaikki on jotenkin kummallista. Myös uutuudesta Lola ylösalaisin löytyi tämä Monika Fagerholmin unenomainen ja […]

Tänään kello 19 on lähestulkoon pakko lukea varttitunnin ajan, sillä silloin vietetään toista kertaa kansallista lukuhetkeä. WSOY:n kirjallisuussäätiö haastaa kaikki hiljentymään tekstin ääreen – tai jos ei hiljentymään, niin lukemaan ääneen perheenjäsenelle tai vaikka ystävälle. Mielestäni tapahtuman idea on ihana ja erinomainen! Lisätietoa tapahtumasta ja lukemisen merkityksestä erityisesti lapsille saa täältä. Käytin tätä samaa kuvaa […]

  Niin, tänään vietetään kansainvälistä Kansanuskon päivää.  En harmikseni pääse osallistumaan SKS:n kansanuskotapahtumaan, mutta ajattelin esitellä teemaan sopivan SKS:n uutuuden. Marjut Hjeltin ja Christer Nuutisen Veden valtiaat on yleissivistävä ja mielikuvitusta kutkutteleva katsaus monenlaiseen vedenväkeen. Runsas ja värikäs kuvitus tekee siitä myös lapsille sopivan teoksen.   Saamelaista vedenväkeä.   Veden valtiaat on varsin kansainvälinen. Se […]

  Myönnän, etten ole lukenut Kafkaa juurikaan. Silti ymmärsin hyvin, miksi tätä kirjaa luonnehditaan sen liepeessä kafkamaiseksi. Sitä voisi luonnehtia myös elokuvamaiseksi. Marie Hermansonin Laaksosta tulee samanlainen olo kuin psykologisesti piinaavasta, ilkeätunnelmaisesta elokuvasta. Ahdistaa epämääräisesti, hengittäminen käy tylpäksi, tekisi mieli huutaa apua… Mutta ääni tukahtuu, kukaan ei kuule. Kukaan ei kuule Laakso-romaanin päähenkilöä Danieliakaan. Daniel […]

Kävin keväällä tutustumassa Helsingin tulevan Keskustakirjaston arkkitehtuurikilpailun satoihin kirjastoehdotuksiin. Nyt huomasin, että Keskustakirjaston arkkitehtuurikilpailu on edennyt, ja loppusuoralle päässeet kuusi suunnitelmaa on julkistettu. Yläkuvassa on Liblab, ja muiden ehdokkaiden kuvat ja muut tiedot löytyvät mm.  täältä. Kaikki ehdokkaat ovat moderneja, aika monumentaalisia, näyttäviä – mikä ei ole ihme, sellaisia ne kaikki suunnitelmatkin olivat. Miltä vaikuttaa? […]

  Kun en vietä tänä syksynä aikaa nostalgiakirjojen parissa, ratkon rikoksia. En ollut mitenkään suunnitellut lukevani useita dekkarityyppisiä teoksia, mutta olen vahingossa hakeutunut nyt useiden murhien ja muiden jännittävyyksien äärelle. Onneksi kirjat ovat keskenään hyvin erilaisia. Biokemian professori Jyrki Heinon esikoisteos Kellari sijoittuu 1700-luvun Turkuun ja kertoo siitä, kun luutnantti Carl Wennehielm saa tutkittavakseen syrjäisestä […]

  Ihanuuslukemisviikonloput jatkuvat. Mestaritontun ja kauniin kissarunokirjan jälkeen luin lapsuudensuosikin, jonka pariin olin aikonut palata jo… öh, noin viimeiset kaksikymmentäviisi vuotta. En tiedä, montako kertaa olen lukenut Louisa M. Alcottin tyttökirjaklassikon Pikku naisia kouluikäisenä, mutta aika monta, veikkaan. Vanhan ajan tarinoiden ja ihastuttavien mekkojen ystävänä ja toisaalta kahden siskon kanssa kasvaneena kirja oli minusta lapsena […]

Kun pääsin tuskailemasta tietokirjamaisen romaanin kanssa, satuin sitten lukemaan kaunokirjallisen teoksen, jonka tyylistä en ottanut selvää. Paul Tordayn Ventovieras alkaa realistisena, tylsähkönäkin avioliittokuvauksena. Sitten siihen sekoittuu epätodellisia aineksia, paitsi että yhtäkkiä ollaankin lääketieteellisten kysymysten äärellä, ja sitten oikeastaan koin lukevani dekkaria.  Enkä edes tiedä, maistuiko tuo sekoitus mielestäni hyvältä vai pahalta. Sanotaanko, että alkumaku oli […]