Joyce tulee kaupunkiin

Joyce tulee kaupunkiin

Sairauden leimaa vuodesta 2012 vastustanut nuori (aikuinen? olenko..jonain päivänä). Viimeiset 5 vuotta on melko sumuisia ja aukkosia. Masennus ei muista onnea, onni ei muista huonoa oloa ja sillä vuoristoradallahan sitä ollaan. Iha ku joku erottiinen vuoristorata ois yhistetty kauhujen peilitaloon. Miettikääpä millanen kyyti se on.

Kalenterin mukaan ikää on 27 vuotta, vuosi pitäs ottaa lisää mittariin loppu vuodesta. Ja mitä olen elämälläni saanut aikaa. Tuntuu, että alan elää elämää nurin päin, kun nyt pitää niistä peruskoulun aikasista asioista alkaa tosissaa oireilee, nyt pää ei niitä sitten kestä!? Miten lapsi pystyi ne käsitteleen ja aikuinen ei?? Ketäpä ei ois kiusattu, kukapa ei ois halunnu kuolla 5.lk:lla kiivetessään portaita ylös omaan luokkaan.. Niin helppo olisi kompastua. The same old song we all have heard, over and over again. Niin ja se huono äiti-tytär-suhde. Mutta kuitenkin halaava ja niin rakastava perhe. Taloudellisesti auttavat edelleen, ei tarvi persettä myyä.. Mutta kun ei vaan osattu kohata mua niinkuin oisin halunnu. Miksi äiti ei osaa lukea ajatuksia?

Lukupiiri: kokemuksia ja näkemyksiä

Lukupiiri: kokemuksia ja näkemyksiä

   Kuulun säännöllisesti kokoontuvaan neljän naisen lukupiiriin jo kuudetta vuotta. Usein tästä kertoessani saan sitten kertoa asiasta tarkemminkin: miten olen päätynyt lukupiiriin, miten lukupiirimme toimii, olenko siihen tyytyväinen. Toisinaan joku on pyytänyt lukupiiriaiheista blogikirjoitustakin. Tässä se nyt tulee.   Lukupiiri-ilta kerran kuussa Lukupiirimme on entisen työkaverini perustama. Hän oli jo kauan haaveillut kirjanystävien piiristä […]

Leena Krohn: Kertomuksia

Leena Krohn: Kertomuksia

  Kuvalle on selitys: hyönteiset, kasvit ja luonto ylipäätään ovat läsnä jo Leena Krohnin varhaisessa tuotannossa. Mikäli laskin oikein Wikipedian artikkelista, Leena Krohn on julkaissut uransa aikana kolmisenkymmentä teosta. Kertomuksia-novellikokoelma on vuodelta 1976 ja hänen uransa alkupuolelta, aivan ensimmäisiä teoksia. Juuri tuo varhaisuus teki Kertomuksia-teoksesta kiinnostavan. En innostunut aivan joka novellista, mutta oli hyvin kutkuttavaa […]

Uusimmat kirjataidelöydöt

Uusimmat kirjataidelöydöt

Tiedän: tällä palstalla on hiljattain tehty kirjatiiliskiviä ja nämä tämän postauksen kirjataide-esimerkit olen jo vinkannut blogin Facebook- tai Twitter-tilien kautta. Nämä ovat kuitenkin jääneet niin voimakkaasti mieleen, että päätin sittenkin esitellä ne myös palstalla. Etenkin nuo yläkuvan kirjaveistokset ovat aivan uskomattomia. Bongasin ne Weburbanistin artikkelista. Jos tuollaisia olisi näyttelyssä, olisin valmis matkaamaan pitkänkin matkan niitä […]

Koko lailla kirjallisesti

Kirjablogi… AH! Eli mitä hyötyä kirjablogista on?

Silviisii-palstalla ilmestyi eilen hauska kirjoitus Kirjablogi… äh. Oli kiinnostavaa lukea T-a:n pohdintaa kirjabloggarien elämästä, tai siitä, millaiselta se ei-kirjabloggarista näyttää. Sellaiselta, ettei bloggarilla ole työtä eikä perhettä. Ja se lukee vain uutuuskirjoja. Se on ehkä yli-ihminen. Minulla on kirjablogi mutta myös päivätyö, joka ei muuten liity kirjoihin lainkaan. Matkoineen työhöni menee ainakin 10 tuntia päivästä. […]

Katherine Pancol: Kilpikonnien hidas valssi (ja saako kirjasta lukea vain alun ja lopun?)

Katherine Pancol: Kilpikonnien hidas valssi (ja saako kirjasta lukea vain alun ja lopun?)

  Olen heikkona ranskalaisiin kirjoihin. Kepeisiin mutta vakaviin, yksinkertaisiin mutta vinksahtaneisiin, omalla tavallaan bizarreihin ja määrittelemättömällä tavalla tyylikkäisiin. Arvostan myös sitä, etteivät ranskalaiset romaanit ole yleensä tiiliskiven paksuisia. Viime kesänä ilmestynyt Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät ei istu aivan täydellisesti täydellisen ranskalaisen kirjan määritelmään, koska se on monisataasivuinen ja hyvin selkeästi etenevä, viihteellinenkin. Pidin kuitenkin kirjasta, […]