Kirjailijoiden täsmätoimeksiannot: tapaukset Kyrö ja Itkonen

 

puhtaastiparas.jpg

Tuomas Kyrön uusin julkaisu on Suomen Antidopingtoimikunnan uudesta oppaasta löytyvä kaunokirjallinen, urheiluaiheinen kertomus, joka on kaikkien luettavissa ilmaiseksi. 

 

Tuomas Kyrön ystäviä hemmotellaan tällä viikolla. Eilen ja vain eilen oli mahdollista saada hyppysiinsä kirjan ja ruusun päivä erikoiskirja Miniä. Tänään Kyrön tekstistä pääsevät nauttimaan kaikki, joilla on nettiyhteys. Kyrö on kirjoittanut Suomen Antidopingtoimikunnan ADT:n toimeksiannosta urheiluaiheisen kertomuksen ADT:n uuteen oppaaseen Puhtaasti paras   – Antidopingopas. Tiedote asiasta löytyy täältä ja itse opas on täällä.

ADT:n tiedotteessa Kyrö kommentoi: ”Dopingista on syntynyt viime vuosikymmenten suurimpia mediatapahtumia ja inhimillisiä tragedioita. Kirjailijana ja penkkiurheilijana olen koettanut hahmottaa mistä oikein on kysymys, niin käytössä, valvonnassa kuin käyttöön ja käryihin liittyvissä moraalisissa kysymyksissä. Siksi lähdin mukaan kirjoittamaan ADT:n oppaaseen: ymmärtääkseni mikä kenties ajaa urheilijan kielletylle alueelle.”

Teksti vaikuttaa kyrömäiseltä – olen tosin lukenut Kyröltä vain yhden kirjan – ja  sopivan fiksulta: asiaakin on mukana, mutta paasaus puuttuu.

 

Kirjallisuuden hyöty- vai väärinkäyttöä?

 

Kun kuulin ADT:n projektista, ajatukseni kulkivat vähän samaa rataa kuin Miniän kanssa: Mitä, miksi? Ja sitten: miksei? Lopulta olin sitä mieltä, että tuollainen täsmätoimeksianto on hyvä idea ja kirjailijalle suuri kohteliaisuus.

Se todistaa, että kirjailija passaa muuallekin kuin tv-ohjelman mielipideautomaatiksi tai kolumnistiksi. Kaikki kunnia em. toimille; se, että kirjailijoiden kuvitellaan voivan vastata kaikkiin maailman kysymyksiin ja vielä tv:ssä on aina kauhistuttavaa ja kunnioitettavaa. Miten ne pystyy?

Aina parempi, jos kirjailijalta kuitenkin halutaan lisää sitä itseään eli kirjallisuutta, vaikka pieninä annoksina ja täsmäteemasta. Täsmäkirjallisuuden tilaaja luottaa kirjailijaan ja kirjallisuuden voimaan. Hienoa, kiinnostavaa, lohduttavaa, liikuttavaa, ainakin lukutoukasta.

Tapaus Kyrö ei ole ainoa lajissaan. Aikaisemmin ainakin Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA on hyödyntänyt tkirjailija  Juha Itkosen ammattitaitoa. Itkoselta on tilattu fiktiota EVAn  Globaalit skenaariot – tulevaisuuden pelikentät -raportiin, jossa kartoitetaan, millainen maailma on talouskriisin jälkeen ja miten se voisi kehittyä vuoteen 2020 mennessä.

Niin ikään Itkosen kirjallinen täsmätuotos Pelin henki löytyy netistä PDF-muodossa, täältä. Ote siitä löytyy bloginakin, täällä on raportti jonka kylkiäinen Itkosen spekulaatio on, lisäksi hankkeesta on artikkeli, jossa kirjailija Itkonenkin on mainittu.

Tapaukset Kyrö ja Itkonen eivät ole varmasti – toivottavasti! – ainoita lajissaan. Osaako joku vinkata muusta täsmäkirjallisuudesta? Muistan, että Tuomas Vimma oli joskus kaunokirjoittanut kauppakeskus Kämpin joulukatalogiin, mutta se teksti meni vähän eri lokeroon kuin nämä vakavista aiheista tai ainakin vakavia tahoja edustavat tekstit.

Vai onko joku sitä mieltä, että kirjailija istukoon työpöytänsä ääressä, elättäköön itsensä kirjoilla ja muuttakoon maailmaa niillä: kaikkeen nuo kirjailijarentut ovatkin houkuteltavissa?

Kulttuuri Kirjat Työ Uutiset ja yhteiskunta

Kirjan ja ruusun päivän saldo

kirjaruusu.jpg

 

Päivän kirjaruusuilut on nyt suoritettu. Yhdistin kirjan ja ruusut ja hankin Leena ja Heikki Luodon Lomailijan puutarhan eli puutarhakirjan. Minuun iski Akateemisessa olo, että kotimme ei kyllä kaipaa yhtään romaania, mutta tietokirja – miten paljon helpommin sen ostamisen voikaan itselleen perustella. Ja jos meidän piha saadaan joskus muutettua lomailijan puutarhaksi, miten paljon enemmän lukuaikaa silloin kesäisin jääkään…

Katselin myös mm. taidekirjoja, mutta esimerkiksi Akateemisessa vähän aikaa sitten näkemääni mustavalkokuvia esittelevää On Reading -teosta ei löytynyt (en muista tekijää). En ollut aikonut tavoitella Tuomas Kyrön Miniää ehdoin tahdoin, mutta en siitä kieltäytynytkään, kun sen kerran sai kaupanpäällisiksi. En ole lukenut Mielensäpahoittajia, mutta Miniä on samaa sarjaa – kirjaimellisesti, se kertoo Mielensäpahoittajan miniästä – niin tuleepa sitten tutustuttua vihdoin ”pahoittajakirjallisuuteenkin”. Jokunen bloggari näyttää jo lukeneenkin Miniän tänään!

Minä en vielä edes avannut omaa kappalettani, mutta kuulin Akateemisessa Kyrön haastattelun. Hänestä naisesta, siis Miniästä, ei ollut kuulemma sen vaikeampaa kirjoittaa kuin ylipäätään kenestäkään kirjallisesta hahmosta. Kyrön seuraava romaani ilmestyy joskus ensi vuonna ja kertoo tästä päivästä, mutta Suomesta, joka onkin kuningaskunta. Kuninkaanlinna sijaitsee Vantaalla jossain Petikon tietämillä ja kuningas joutuu luopumaan kruunustaan, koska on mm. sekaantunut stripparikohuun. Taidanpa arvata, mistä Kyrö on ammentanut ideoita… Ennen tätä romaani on kuulemma tulossa lastenkirjakin.

Varsinaisesti menin Akateemiseen kuulemaan Eino Leinoa ja Kirjailijoiden kaupunki -tietokirjaan liittyvää haastattelua. Kirjoittelen siitä erikseen lähiaikoina.

Kävin myös kahdessa Suomalaisessa kirjakaupassa, mutta en onnistunut ostamaan mitään enkä havaitsemaan mitään ohjelmaa. Kampin Narinkkatorilla olin tyytyväinen, etten ollut yhtä hullu kuin jokunen vuosi sitten: satoi räntää ja tuuli, mutta kirjojen ja ruusujen ja halpojen kirjojen kunniaksi ostimme ystävän kanssa kassikaupalla kirjoja. Silloin niitä helposti perusteltavia tietokirjoja tarttui mukaan vissiin yhdeksän, mikä oli aivan typerää, koska en ole lukenut niistä useimpia vieläkään. No eipä siellä tänä vuonna ollut tapahtumaakaan, joten oli helppo olla viisas ja hillitty kirjanostaja.

Nyt siirryn tutkimaan puutarhakirjaa. Viime kesänä pihalle saatiin jo lukunurkkaus, mutta en lukenut siinä kertaakaan. Ehkä tänä kesänä onnistaa.

Kulttuuri Sisustus Kirjat