Adoptoin sarvikuonon – eli mitä kaikkea kirjat saavat aikaan
Sain äsken tällaisen viestin:
”Dear Donor,
Thank you again for joining The David Sheldrick Wildlife Trust’s fostering program. We appreciate your donation enormously for without the support of a caring global public we would never be able to achieve our conservation goals.”
Mietin aamujunassa, mitkä ovat olleet tämän vuoden parhaimpia lukukokemuksia. Mieleeni nousi mm. Daphne Sheldrickin Rakkauteni Afrikka, joka kertoo luonnonsuojelusta Keniassa. Kirja on hauska, kiinnostava, viihdyttävä, hyvin inhimillinen ja itkettäväkin – ja erittäin tärkeä puheenvuoro niin kenialaisen kuin muunkin luonnon puolesta. Lukekaa se! Tai lukekaa edes bloggaukseni kirjasta.
Kirjan ajatteleminen muistutti minua myös siitä, mitä olin aikonut tehdä heti kirjan luettuani: tukea The David Sheldrick Wildlife Trustin työtä. Tuin. Annoin rahaa nimetylle sarvikuono-orvolle. Myös norsuorpoja olisi ollut tarjolla, ja itse asiassa aioin aluksi lahjoittaa rahaa ”norsutyöhön”, mutta sitten ajattelin, että monet varmasti symppaavat enemmän elefantti- kuin sarvikuonovauvoja, joten päädyin valitsemaan suojatikseni parivuotiaan sarvikuonotytön. Luulen kyllä, että rahat käytetään ensi sijassa yhteiseen hyvään, ja orvon nimeäminen on vain tapa saada ihmiset kiinnostumaan ja sitoutumaan enemmän luonnonsuojeluun. (Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun harjoitan näin täsmällistä hyväntekeväisyyttä).
Lahjoituksen tehtyäni yritin pohtia, mitä muuta kirjat ovat saaneet minussa aikaiseksi. Moni teos, ja lukeminen ylipäätään, on kyllä muuttanut ajatusmaailmaani joko hiljalleen tai kertaheitolla, mutta en osaa äkkiseltään nimetä tällaisia yksittäisiä, konkreettisia vaikutuksia. Tai no, onhan minulla kirjallinen puutarha, jossa on kukkapenkkien ympärillä näkinkenkiä, kun Muumimammallakin on, mutta jotenkaan tuo ei tunnu erityisen ylevältä kirjan aiheuttamalta toiminnalta. 🙂
