Viime kuukausien aikana olen kierrellyt antikvariaatteja ja kirpputoreja useaan otteeseen, ja kirjaonneni on ollut parempi kuin koskaan. Ohessa muutamia löytöjäni. Näistä vain Margaret Atwoodin Sokea surmaaja ja Monica Fagerholmin Ihanat naiset rannalla päätyivät hyllyyni edullisuutensa takia (2 €/kpl), muut siksi, että ne ovat minusta kirjoja, jotka kannattaa omistaa eikä niitä löydä enää kirjakaupasta.

Sylvia Plathin Salaperäinen puku on lastenkirja. Se löytyi Helsingistä Hagelstamilta, samoin kuin Eila Kivikk’ahon runokokoelma. Kaari Utrion Eevan tyttäret tarttui mukaani neljällä eurolla Helsingin kierrätyskeskuksesta, josta muuten Atwoodkin on. Myös Pablo Nerudan Andien mainingit ja Fagerholm ovat kirppislöytöjä, ensimmäinen Forssan Fidasta, toinen Forssan Kellarikirppikseltä. Pentti Saarikosken lyhyitä, omakohtaisia pohdintoja eri aiheista sisältävä tekstikokoelma, Ihmisen ääni -kirjasarjan osa löytyi Hämeenlinnasta Mika Arohongan antikvariaatista.

Arohongalta hankin myös jotain kutkuttavaa: kaksi Leena Krohnin satukirjaa – tai kertomuksia keskenkasvuisille, kuten kirjoissa sanotaan – joista toisella on hyvin hauska nimi, Älä lue tätä kirjaa. Varmasti luen!

Toisin kuin moni muu lukutoukka, olen aiemmin suosinut lähinnä nettiantikoita. Olen kokenut monet ”oikeat” antikvariaatit liian sekaviksi, kiertelyn niissä turhauttavan päämäärättömäksi ja nettiostamisen houkuttelevan helpoksi vaihtoehdoksi. Nämä kaikki kirjat ovat kuitenkin sellaisia, etten etsinyt niitä varsinaisesti, mutta heti ne nähdessäni tiesin kyllä, että kukkaronnyörini aukeavat. Etenkään tässä seuraavassa kuvassa näkyvää Joel Lehtosen Kerran kesällä -kirjaa en olisi osannut kaivata, mutta pitihän sekin saada omaksi, jo ihan esinearvon vuoksi.

En aio silti nettiostamistakaan hylätä, sillä – iik iik iik! – Antikvaari.fi:stä löytyi Peter Bichselin Lastentarinoita!  Taannoisen kirjakeskustelun perusteella en olisi uskonut, että saan sen omaksi ja vielä sopuhintaan, noin kympillä. 

Aiemmin olen kehottanut kadonneen kirjan metsästäjää etsimään Antikasta, Antivaarista (linkit palstan sivupalkissa)  ja nettihuutokaupoista. Nyt neuvon myös koluamaan liikkeitä ja kirpputoreja. Etsivä löytää – ellei juuri haluamaansa kirjaa, niin jonkin muun kirjan ainakin. Olisikin hauska kuulla, mistä kaikkialta te muut olette löytäneet kirja-aarteita. Entä mitä kirjaa etsit? Minulta puuttuu vielä Tove Janssonin Haru – eräs saari, Venny Soldan-Brofeldtin Merimajamme ja me sekä Henrik Tikkasen teos Minun saaristoni.  (Ilmeisesti haluan keräillä saaristoaiheisia kuvitettuja teoksia.)

Vaikka pystyn kai elämään ilmankin niitä. Toivottavasti ainakin… Nerudan Andien mainingit oli etsintälistallani, koska olin kuullut sen sisältävän kissakaunokirjallisuuden keräilijää kiinnostavan runon Oodi kissalle. Kun saavuin uusimman kirja-aarrepinoni kanssa kotiin ja avasin Nerudan, huomioni kiinnittyi kuitenkin jostain syystä Oodiin esineille. Tässä ote:

Oi esineiden
pitelemätön virta,
ei pidä paikkaansa
että minä olisin rakastanut
vain kaloja
tai metsän ja niityn kasveja,
en minä rakastanut
vain sitä
mikä hyppää, kohoaa, pysyy elossa, hengittää.
Se ei ole totta:
monet esineet
kertoivat minulle kaiken.