Kysyin kirjagraafikko Emmi Kyytsöseltä, miten kirjojen kannet syntyvät. Entä mitkä ovat kirjankansiammattilaisen omia suosikkikansia? Kyytsönen kertoi näkemyksiään kansista ja myös siitä, miten ne tulevat esiin kirjablogimaailmassa. Ainakin toistaiseksi – sähkökirja muuttaa myös kirjagrafiikan alaa.

Mielenkiinnosta kirjoihin

Jos Emmi Kyytsönen ei olisi lähtenyt opiskelemaan Taideteollisen korkeakoulun graafiselle linjalle, hänestä olisi tullut kirjallisuustieteilijä. ”Olin opintojen alusta asti kiinnostunut kirjagrafiikasta ja kuvittamisesta ja pyrin määrätietoisesti alalle.” Työ kirjojen parissa alkoi Otavan kesätyöntekijänä, ja nyt Kyytsösellä on oma toiminimi Karppi Design.

Nuorella kirjagraafikolla on riittänyt töitä. Suomen lasten luontokirja (kuvassa), jonka ulkoasun Kyytsönen on suunnitellut, sai tänä syksynä Valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Kyytsönen tekee jatkuvasti kansikuvia, kirjailmeitä ja muita graafisen alan töitä eri kustantamoille.

Taiteilijanvapauden määrä vaihtelee kansissa hyvin paljon. ”Karkeasti yleistäen voidaan sanoa, että mitä tunnetumpi kirjailija ja suurempi bestseller, sen vähemmän kirjagaafikolla on päätäntävaltaa kannen ilmeeseen. Jos taas kyseessä on esimerkiksi runokirja, jonka julkaisupäätös on lähinnä kulttuuriteko, graafikolla on huomattavasti vapaammat kädet.”

Etenkin myyntimenestyskirjojen kohdalla kannen suunnitteluun osallistuvat itse kirjagraafikon lisäksi mm. kirjailija, kustantamon graafikot, kustannustoimittaja ja -päällikkö sekä kustantamon markkinointiosasto. ”Joskus kirjaa myydään kirjailijan nimellä, toisinaan kirjan. Jo se vaikuttaa, kuinka isolla jommankumman tekstin pitää olla kannessa.”

Ulkomaisiin bestsellereihin ostetaan usein kansioikeudet tekstin ohella. ”Jos ulkomainen kansi tuntuu olevan kulttuurisesti kaukana suomalaisesta ajattelutavasta, sitä ei käytetä.”

Emmi Kyytsönen kertoo, että jotkut kirjailijat osallistuvat aktiivisesti kannen suunnitteluun, toiset eivät oikeastaan ollenkaan.

Aina osallistuminen ei olisi mahdollistakaan, sillä kansikuva saatetaan tehdä, kun teksti on vasta alkutekijöissään. ”Ideaalitapauksessa kirjagraafikko saa kirjan käsikirjoituksen luettavakseen, mutta joskus olen pelkästään kustannustoimittajan ennakkotietojen varassa. Kansikuva päätetään usein ennen kuin kirja on valmis, koska sitä käytetään mm. kuvastoissa ja muussa markkinointimateriaalissa.”

Kyytsönen kertoo, että yleensä hänellä on kahdesta viikosta puoleen vuotta aikaa kannen suunnitteluun ja yleensä hän tekee kannesta 2-3 ehdotusta.

Ongelmatapaukset susiruma ja liian kaunis

Kirjankansiammattilainen ei myönnä ostavansa itse kirjoja vain kauniin ulkoasun takia. ”Mutta jos kirja on susiruma, se jää kauppaan.”

Myöskään liian kaunis kansi ei ole aina hyvä asia. ”Kansi on yhdistelmä myyntipakkausta ja graafikon intuitiota. Kannen ulkoasu vaikuttaa siihen, miten lukijat luokittelevat kirjan mielessään, esimerkiksi jännäriksi vai draamaksi”, Kyytsönen pohtii. ”Jos kirjan sisältö on vakava, lukijaa ei saisi kosiskella liian kauniilla kannella, joka antaa viihteellisen vaikutelman. Kauniskin kansi on virhe, jos se ei vastaa kirjan sisältöä.”

Emmi Kyytsönen sanoo huomanneensa, että kansikuviin ja ylipäätään kirjojen ulkoasuun kiinnitetään kirjablogeissa huomiota enemmän kuin lehtien kirja-arvioissa.

”Kansista tulee harvoin suoraa palautetta tekijälle, mutta on ollut kiinnostavaa huomata, että verkossa kansista keskustellaan kansikuvina ja niin, että pohditaan kannen suhdetta tekstiin.” Kun blogiarvioissa on lähes aina mukana myös kirjan kansikuva, kirja jää paremmin lukijoiden mieleen.

Tulevaisuus: kanneton sähkökirja?

Keskustelussamme tulee esille seikka, jota en ollut itse tavallisena lukijana ajatellutkaan: jos kirjallisuus siirtyy lukulaitteille, kirjoissa ei ole enää nykyisen kaltaisia kansikuvia. Kansista tulee luultavasti nykyistä enemmän etiketin omaisia.

Kirjagraafikkoa tämä ei huolestuta. ”Minusta kertakäyttöinen ’lomakirjallisuus’ saisikin siirtyä sähköiseen muotoon”, hän sanoo. ”Toivon, että kirjamarkkinoiden muuttuessa osa kirjoista julkaistaan e-kirjoina ja muiden kirjojen esinearvoon ja laatuun ylipäätään panostetaan sitten entistä enemmän. Jatkossa lukijoilla pitää olla syy, miksi ostaa kirja painettuna, jos sen saisi sähköisenäkin.”

Mitkä ovat sitten kirjagraafikon lempikirjoja ja -kansia? Kyytsönen mainitsee suosikkikirjailijoikseen Gabriel García Màrquezin (Sadan vuoden yksinäisyys), Tove Janssonin, Olli Jalosen sekä Cormac McCarthyn. Jonathan Safran Foerin teokset Everything Is Illuminated (suom. Kaikki valaistuu) sekä Extremely Loud and Incredibly Close ovat suosikkeja sekä sisällön että kansikuviensa takia:

Omista kansista Kyytsöselle on tärkeä esim. Adam Langerin California Avenuen kansikuva. Se sai Vuoden kaunein kirja -palkinnon vuonna 2006. Hyvinä kotimaisina kansigraafikkoina Emmi Kyytsönen mainitsee Päivi Puustisen, Markus Pyörälän sekä Sanna Meilahden.

Emmi Kyytsösen työhön ja töihin voi tutustua hänen yrityksensä Karppi Designin nettisivuilla. Kaikki tämän haastattelun kuvat Jonathan Safran Foerin teoksien kansikuvia lukuun ottamatta ovat Emmi Kyytsönen suunnittelemia ja löytyvät myös hänen nettisivuiltaan

Vaikuttavatko kirjankannet ostopäätökseen tai lukukokemukseen? Oletko törmännyt ”väärään” kansikuvaan? Millaisista kansikuvista pidät tai et pidä?