Joulun kirjalahjavinkit

 

gifts-of-books.jpg

 

 

Joulu ei ole joulu ilman kirjapaketteja, eihän? Tässä joitakin vinkkejä pakettien sisällöksi. Listaa saa mielellään täydentää, myös erikoisemmillakin ideoilla! Olen ottanut mukaan uusia ja tunnettuja kirjoja, sellaisia, että ne löytyvät helposti kaupoista. Jos kirjatietojen perässä lukee ”arvio”, se johtaa aiempaan omaan blogikirjoitukseeni.

 

Kotimainen kaunokirjallisuus

Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistoista (Otava). Ihmisen on hyvä lukea jokin Carpelan, ja alun perusteella tämä on kaunis ja ymmärrettävä, mielestäni paljon selkeämpi ja ymmärrettävämpi kuin ne Carpelanit, jotka olen lukenut aiemmin. Perusteltu valinta siksikin, ettei näitä tule enää lisää. Varma lahja aikuiselle laatukaunon ystävälle.

Helmi Kekkonen: Valinta (Avain). Surumielinen, herkkä tarina, kauniin ja hiljaisen kerronnan ystäville (minusta teos oli vähän pliisu, mutta todella monet (nais)lukijat ovat pitäneet. Tämä on kuin orastavaa Carpelania, Kekkosesta kuullaan vielä. (arvio)

Tuomas Vimma: Raksa (Gummerus). Miehelle, jota kummallisista aiheista kirjoitetut kirjat pelottavat. Tässä aihe on miehinen, rakennusala. Isäni, joka ei ollut aiemmin lukenut Vimmaa eikä vimmamaisia kirjoja, piti.

Lisää kotimaisia kauno- ja tietokirjavinkkejä löytyy isänpäiväkirjakeskustelusta. Ja sanomattakin on selvää, että Finlandia-voittajat ja -ehdokkaat kiinnostavat monia lukijoita.

 

Ulkomainen kaunokirjallisuus

Alaa al-Aswani: Chicagolaisittain (Wsoy). Egyptiläisiä muslimiopiskelijoita amerikkalaisessa yliopistossa. Mikä on, kun ei kuulu Amerikkaan muttei myöskään maanmiehiensä yhteisöön? Alun perusteella sujuva ja kiinnostava romaani.

Sabine Berman: Nainen joka sukelsi maailman sydämeen (Otava). Autistimia, kalanpelastusta, bisneselämää ja ekoasiaa nykymeksikolaisittain. Ei mikään tusinakirja! (arvio)

Annelies Verbeke: Kalanpelastaja. Samaa ekoasiaa kuin Bermanin kirjassa, mutta tunteettoman autistin sijasta päähenkilö on sydänsuruinen nainen. Luin bussissa pari sivua ja purin huultani, etten hihittelisi ääneen.

 

Luonnonystävälle 

Juha Laaksonen: Utö – syksy ja kevät ulkosaaristossa (Maahenki). Saaristo-, lintu-, luonto- ja erakkoelämäfaneille katseltavaksi ja luettavaksi. Luin kirjan viime yönä ja olen nyt ajatuksissani Saaristomerellä. 

Petri Keto-Tokoi ja Timo Kuuluvainen: Suomalainen aarniometsä (Maahenki). Kirja on saanut ansaitusti Vuoden luontokirja -titteli. Metsänpuita, kuukkeleita, karhuja, metsän (kulttuuri)historiaa. 

Maailman eläimet äänessä (Tammi). Hauskan ja hyödyllisen Linnut äänessä -kirjan jatko-osa. Yleistä tietoa ja kuvia eläimistä ja napin takana ääninäytteet. Iloa lapsille ja aikuisille. Aion hankkia kirjan todistaakseni, että kettu ja peura ääntelevät muuallakin kuin meidän pihalla.

Jani Kaaro ja Väinö Heinonen: Evoluutio (Avain). (Kouluikäisille) lapsille tarkoitettu tietopaketti, jota kuulemani mukaan aikuinenkin lukee mielellään.

John Woodward: Hyönteiset – eläinmaailman pieniä ihmeitä (Karisto). Ötökkätietoa ja -kuvia, mukana suurennuslasi. Pikkupoikien toivelahja. 😉

 

Lapsille

Ismo Puhakka: Hei, hommiin! (Karisto) Hauskoja loruja eri ammateista.

Juha-Pekka Koskinen: Kauhea Gabriel Hullo (Karisto). Edelleen loruja, mutta tällä kertaa kummituksista ja muista hurjuuksista.

Kirsi Kunnas: Kuka on nähnyt tuulen? Runoja ja satuja maailmalta (Wsoy). Monenlaisia, aikuisiakin puhuttelevia tekstejä, joita yhdistää se, että kaikkien suomentajana on Kirsi Kunnas. Mukana mm. T. S. Eliotin kissarunoutta. (arvio)

Eläköön lapsi 2 -äänikirja. Otavan, Pelastakaa lapset ry:n ja Suomalaisen kirjakaupan yhteisprojekti. Jo toinen satuäänikirja, jonka lukijoina on julkkiksia. Automatkojen pelastus? Kirjan esittely ja video Pelastakaa lapset ry:n sivuilla.

 

Tietoa

Panu Rajala: Naisten mies ja aatteiden. Juhani Ahon elämäntaide (Wsoy). Rajalan teoksia ”pitää” joidenkin mielestä väheksyä, mutta minusta ne ovat olleet sujuvia ja kiinnostavia. Aho-elämäkerrassa on paljon kuvamateriaalia ja se antaa yleiskuvan Ahosta; siitä voi sitten jatkaa vielä vakavampien teosten pariin, jos aihe kiinnostaa.

Tuomas Heikkilä ja Liisa Suvikumpu: Suomen Turku julistaa joulurauhan (Kirjapaja). Joulutunnelmaa ja kirkko- ja kulttuurihistoriaa. Joulurauhan julistamisella on yhtä pitkä historia kuin Turun tuomiokirkolla. 

Kaisa Neimala ja Jarmo Papinniemi: Aloittamisen taito (Avain). Kirjallisuustieteellinen teos kartoittaa maailmankirjallisuuden kuuluisimpia ja tyypillisimpiä aloituksia. Sopii kirjoittajille ja kirja-ahmateille.

 

Elävää kuvaa

Lukutoukan voi ilahduttaa myös elokuvalla. Paljastan tämän vinkin vain siksi, että ehdin itse jo tilata meren, historian ja tutkimusmatkailun ystävän toivelahjan: Trafiikki-museot myy filmikoostetta Göran Schildt och Medelhavet. Anna Göran Schildtin ihailijalle tai tee ystävästä Schildt-fani pakkaamalla pakettiin tämä filmi ja joku Schildtin kirja. 

 

Lahjakortti

Mielestäni lahjakortti on usein liian helppo ja tylsä lahjaidea, mutta kirjojen suhteen kaikki on toisin. Moniin verkkokirjakauppoihinkin voi myöntää lahjakortin ja olen huomannut, että kun saa valita mitä vain, moni valitsee jonkin hieman tavanomaisesta lukumaustaan poikkeavan kirjan. Minäkin toivon lahjaksi usein tieto- tai taidekirjoja, joita ei tule itse ostettua, toisin kuin romaaneja. 

Verkkokirjakauppojen sivuilla seikkailemalla ja hakutoimintoa käyttämällä voi myös saada hyviä lahjaideoita. Minulla on tapana laittaa hakuehtoihin sellaistenkin kirjailijoiden kirjoja, joita en oleta verkkokaupoista löytäväni. Joskus saattaa yllättyä iloisesti. Esim. vähän aikaa sitten törmäsin Adlibriksessä E. T. A. Hofmannin teokseen The Life and Opinions of the Tomcatt Murr, josta olin kuullut vain kerran. En ole vielä päättänyt, lahjoitanko sen itselleni vai jollekuulle muulle kissojen ja klassikkokirjojen ystävälle.

 

Kerro oma kirjalahjavinkkisi! 

Suhteet Ystävät ja perhe Kirjat

Onnea Rosa Liksom!

liksomhytti.jpg

 

No niin, Finlandia-voittaja on tiedossa ja luulenpa, että se on hyvä tai ainakin kiinnostava voittaja. Olin voittajauutisen tullessa juuri Helsingin keskustassa ja kävin nappaamassa Hytti nro 6:n itselleni Akateemisesta. En ihan nähnyt Rosa Liksomin haastattelua myymälässä, se alkaa vasta reilun puolen tunnin päästä. 

Minulla ei ollut tänä vuonna ennakkosuosikkia enkä osannut veikata, kuka voittaisi. Nyt Liksom tuntuu hyvältä valinnalta. Persoonallinen taiteilija ja pitkä ura, se on aina hienoa. 

Lisäksi – melko ulkokirjallinen syy, mutta silti – Hytti nro 6 on kovin sympaattinen ja kutkuttava esineenä. Pelkistetty pokkari, helposti lähestetyttävän näköinen ja kannessa kiehtova lause: Juna kiitää kohti itää ja kaikki odottavat aamua.

Kurkkasin jo vähän kirjan ensisivullekin. Odotin puolittain jotain ylitaiteellista ja epäymmärrettävää, siis jotain kummallista. Ihan kunnon tekstiltähän tämä vaikuttaa:

MOSKOVA PAINAUTUI maaliskuun kuivassa pakkasilmassa kyyryyn, suojeli itseään jäisen, punaisena laskevan auringon kosketukselta. Tyttö nousi junan häntäpään viimeiseen matkavaunuun, etsi hyttiään, hytti numero kuusi, ja hengitti syvään.

Venäjä on minulle vierasta aluetta kaikin tavoin, mutta kyyryyn painuva Moskova houkuttelee. Laitan kirjan kuitenkin vielä sivuun, sillä muutama muu kirja on kesken. Tulen joka tapauksessa lukemaan Hytti nro 6:n, sillä lukupiiritraditioihini kuuluu lukea Finlandia-voittaja aina joulu- tai tammikuussa.

Onko joku muu lukenut Findanlia-voittajan tai ylipäätään Liksomia? Kirja tai kirjailija eivät ole mielestäni olleet kovin paljon (lue: ollenkaan) esillä ainakaan kirjablogipiireissä.

Kulttuuri Kirjat Uutiset ja yhteiskunta