Kevät, lukemisen vihollinen
Huhtikuu, tuo lukemiskuukausista julmin. Kun vielä viikko sitten lumen valtaamalla pihalla näyttää tuolta kuin tuossa yläkuvassa, ja lisäksi tältä,
tältä
ja tältä (kuvan pointti on keskellä kiveä oleva musta pilkku eli muurahainen!),
alkaa jokaiselle kodin pöydälle ilmestyä kirjojen sijasta uusia ja vanhoja puutarhalehtiä. (Huom! Myös kesämuumimuki on taas käytössä.)
Toisin sanoen, kun kevätmieli on liian levoton (ja kevätallerginen kurkku liian kipeä ja kevätaurinkoinen pää liian kipeä, toim. huom.), on vaikea keskittyä kirjoihin. Olen viime vuosina menettänyt kirjanlukuhaluni säännöllisesti jossain vaiheessa kevättä, kun olen vain selannut, selannut, selannut puutarhalehtiä ja -kirjoja. Viime keväänä tämä vaihe jäi kai liikojen työkiireiden takia väliin, mutta nyt se tuntuu aktivoituneen mm. noiden kiireidenkin takia hyvin vahvasti. En voi kuin odottaa kevättä ja kesää ja luonnon heräämistä ja lämpöä ja kesäaamuja ja vaaleanharmaita öitä ja kaikkea! Lukutoukan edessä pitää olla jotain katseltavaa jatkuvasti, mutta tällä hetkellä katselen kaunokirjallisen tekstin sijasta mieluummin kasvien kuvia joko painotuotteesta tai kamera silmieni edessä.
Mites muilla? Vaikuttavatko vuodenajat lukemiseen? Tai osaatteko sanoa tietynlaisia vaiheita tai tilanteita, jolloin ei vain huvita lukea?
Minun lukuhaluani ei kevään lisäksi hetkauta juuri mikään. Minun pitää olla todella stressaantunut, sairas tai huolestunut, etten lukisi ollenkaan, mutta toki em. asiatkin vähentävät lukemista. Joskus mietin, luenko suorastaan liikaa, ja pitäisikö pitää lukemistauko, jonkinlainen kirjapaasto. Toistaiseksi en ole kokeillut, koska veikkaan, että se kokeilu loppuisi nopeammin kuin mikään laihdutuskuuri koskaan.
