Tag: ulkomainen kauno

  Tiedoksi: tämä on maratonpostaus. Ei niinkään sen takia, että tutustuin yhden illan ja yön aikana moneen kirjaan, vaan pituutensa takia. Kirjoituksessa käsitellyt kirjat ovat: Yasunari Kabata: Palm-of-the-Hand Stories, Eeva Kilpi: Animalia, Margaret Atwood: Eating Fire. Selected Poetry 1965-1995, Margaret Atwood (toim.): Carol Shields – Collected Stories, Reingard M. Nischik (toim.): Margaret Atwood – Works […]

Kuten aamulla lupasin, tässäpä pitkästä aikaa kirja-arvio. Viivi Luikin romaani Seitsemäs rauhan kevät valikoitui mukaani Viron-matkan teemamatkakirjaksi, ja se osoittautui monin tavoin hyväksi valinnaksi. Viivi Luik tunnetaan – tai ainakin minä tunnen – Suomessa lähinnä romaanistaan Varjoteatteri. Moni on kehunut minulle tuota Luikin omaelämäkerrallista teosta, mutta käsittääkseni kirja liikkuu pitkälti muualla kuin Virossa. Seitsemäs rauhan […]

  Olen lukenut kirjan, jossa ei tapahdu mitään, mutta jonka tunnelma oli niin intensiivinen, että venytin työmatkaani saadakseni nauttia kirjasta mahdollisimman monta sivua kerralla. Ensimmäinen (aikuisiän) tutustuminen nobelisti Ernest Hemingwayn tuotantoon oli siis hyvin onnistunut. Halusin lukea juuri kuulun Vanhus ja meri -romaanin, koska siitä(kin) oli paljon keskustelua keväisen Hemingway-arvonnan yhteydessä. Sitten Tupa – Keittiö […]

  Vaikka lukeminen on minusta ihanaa, en suinkaan valitse (kaikkia) lukemiani kirjoja sillä perusteella, että oletan niiden olevan ihania. Herman Kochin Illallinen päätyi lukemistooni siksi, että ystävä lähetti tekstarin: ”Illallisessa on sujuvaa kerrontaa ja ilkeitä ihmisiä. Haluatko lainata?” Halusin. Vaikka esimerkiksi Gillian Flynnin Kiltin tytön hahmojen julmuus ja kierous tuntuivat minusta etenkin loppua kohden liioitellulta […]

  Lukupiirikeskustelun aika taas, kaikenlaiset mielipiteet ja jopa juonipaljastukset ovat sallittuja!  Heti alkuun täytyy sanoa, että vaikka Gillian Flynnin Kiltti tyttö ei ollut millään muotoa rakenteensa tai esimerkiksi kielensä takia hankala, en oikein tiedä, mitä mieltä itse siitä olin.   Aluksi kirja vei minua hyvin mukanaan. Pidin sujuvuudesta ja siitä että tunnelma oli heti jännittävä, […]

  Lukeminen on kerroksellista. Se on päällimmäisin tunteeni, kun olen lukenut Siri Hustvedtin superbestsellerin Kaikki mitä rakastin juuri toiseen kertaan. Omat ja muiden lukukokemukset, tieto maailmasta, kaikki vaikuttaa lukemiseen, vaikka kuinka pyrkisi tarkastelemaan jokaista lukemaansa teosta objektiivisen viileästi. Paitsi etten minä pyrkinyt. Halusin lukea Kaikki mitä rakastin -romaanin uudelleen juuri siksi, että halusin vertailla lukukertoja […]

Aurinko ja olut unnuttivat meidät uneen ja unessa harvinaiset silmälasikarhut  suukottelivat toisiaan ja keihäsantilooppi ajoi kaikki halvatun hölmöt niityltä. Mustelmansinisellä Ybbsillä mursu souti venettä räpylöillään, päivetti torahampaitaan ja haalistutti viiksiään eikä nähnyt virtahepoa, joka väijyi joenrannan syvänteessä – kuohuun verhoutunut virtahepo suu ammolla odottamassa mursua ja soutuvenettä. (s. 42) Tiedätte varmaan tunteen, kun niin haluaisi […]

Mitä sanoa kirjasta, jonka kaikki ovat lukeneet joskus ja johon kaikki ovat ihastuneet? Sellaisen kirjan uudelleen lukeminenkin tuntuu arveluttavalta, koska taika on voinut kadota. Ja kirjan luonnehdinta – no, yritetään.   Perustunteiden ja -kysymysten äärellä   Luulen lukeneeni Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin joskus 1990-luvun puolivälissä, lähes heti silloin kun se on suomennettu. Muistan ennen […]

  Melkein kaikki tietämäni kirja-ahmatit ja etenkin -bloggarit tietävät liian suositun kirjan ongelman. Kun sama teos tulee kehujen kera liian monta kertaa vastaan, tulee olo, että on jo lukenut sen, eikä kirjaa tee mieli lukea oikeasti. Ja jos kuitenkin päätyy lukemaan eikä ihastukaan, tuntee olonsa oudoksi ja ulkopuoliseksi.  Minulle kävi näin Julian Barnesin Kuin jokin […]

  Tyttö on kuusitoistavuotias ja hänellä on syöpä. Poika on seitsemäntoistavuotias ja hänellä on syöpä. Tyttö ja poika tapaavat syöpälasten vertaistukiryhmässä, jossa melkein joka kerta rukoillaan taas yhden menehtyneen puolesta. He tutustuvat, ihastuvat, rakastuvat – ja sairastavat. Mässäilevän ja yltiösentimaalisen teoksen lähtökohdat olisivat siis otolliset, mutta John Green onnistuu kertomaan raikkaan ja aidon tarinan, joka […]