Selma Lagerlöf: Peukaloisen retket villihanhien seurassa

Niilo Holgerinpoika on ilkeä lapsi, jonka haltia muuttaa peukaloiseksi sen jälkeen, kun poika on tätä kiusannut. Niilo, joka on aiemmin huvitellut talon eläimiä härnäämällä, onkin yhtäkkiä altavastaajan roolissa. Kun hännästä vedetty kissa näyttää pojalle tämän paikan, Niilo huomaa ymmärtävänsä eläinten puhetta. Siitä päivästä alkaa elämän muuttava seikkailu, josta Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket villihanhien seurassa kertoo.

Pienen ja köyhän talon yli lentää villihanhia, joiden matkaan pienen torpan kesyhanhi Martti haluaa. Kyytiin lähtee peukaloinen, joka pääsee tutustumaan Ruotsiin korkealta yläilmoista. Pikkuisena ei ole kuitenkaan helppoa olla, sillä peukalonkokoiselle monet muut eläimet ovat uhkia. Niilo saa kokea esimerkiksi, miltä tuntuu olla ketun jahdattavana.

Myös muihin eläimiin tutustutaan seikkailujen kautta. Välillä ollaan karhun pesässä, välillä kotkan. Tavataan susia, hirviä, korppeja, näätiä ja, tietysti pahimpana kaikista, ihmisiä. Peukaloinen todistaa, miten luonnon eläimet pelkäävät ihmistä, syystäkin, ja auttaa neuvokkaasti uusia ystäviään moneen kertaan. Teoksen läpi kulkevat teemat ovat selviä: sisäinen muutos, ystävyys, avunanto ja luonnon kunnioittaminen. Rakenne seuraa aikajärjestyksessä vuodenkiertoa ja muuttolintujen matkaa.

Voin kuvitella, että Peukaloisen retkiä voi olla mukavaa lukea esimerkiksi iltasatuna lapsille. Minua alkoivat kuitenkin toisiaan seuraavat sattumukset välillä jo kyllästyttää, sillä ne toistavat samaa kaavaa: Niilo Holgerinpoika joutuu pulaan ja selviää siitä, tai joku toinen eläin on ongelmissa, ja tätä autetaan. Kirjassa on myös hyvin opettavainen ote, mikä johtuu siitä, että teos kirjoitettiin alun perin koulukirjaksi.

Peukaloisen retket tilattiin Selma Lagerlöfiltä lukukirjaksi, joka esittelee Ruotsin luontoa. Minun painokseni on itsensä Juhani Ahon suomentama, ja se on myös lyhennelmä, josta suurin osa opetusaineksesta on karsittu pois. Epäilemättä kirja olisi alkuperäisessä mitassaan ollut raskassoutuinen, sillä tässäkin versiossa pedagogisuus paistaa läpi, siitäkin huolimatta, että Lagerlöf vie lukijansa todelliselle mielikuvitusmatkalle.

Peukaloisen retkien kääntämiseen liittyy lisäksi eräs mielenkiintoinen yksityiskohta: kaikki suomalaiset painokset eivät ole samanlaisia. Juhani Aho käänsi nimittäin ensimmäisen painoksen Lagerlöfin toimittaman käsikirjoituksen pohjalta — käsikirjoituksen, johon kirjailija myöhemmin teki muutoksia muistamatta ilmoittaa siitä kääntäjälleen! Ruotsissa painoon meni siis teos, jonka juontakin oli joiltain osin muutettu, kun taas Suomessa julkaistiin ensimmäinen versio sellaisenaan. Sittemmin suomennos on oikaistu.

Juhani Ahon kieli on rikasta, ja tekstiä sulostuttavat klassikkokuvittaja Maija Karman kuvat. Ja koska on blogin joulukalenterin kahdestoista päivä, tarkastellaan myös kirjanmerkkejä joululahjanäkökulmasta.

Toiset lukijat kääntävät sivut huoletta koirankorville, ja toisille kirjanmerkiksi kelpaavat kuitit ja repäistyt paperinpalat. Esteetikko kaipaa kuitenkin sivujen väliin jotakin kaunista — tai hauskaa. Kirjanmerkki onkin yksi vaihtoehto joulumuistamiseksi lukemisen ystävälle, sillä se ei lisää krääsän määrää kotona, se mahtuu pieneen tilaan ja tuo hyvän mielen kuvituksellaan tai tekstillään. Jos lahjan saajaa ei tapaa, merkin saa mahtumaan helposti kirjekuoreen joulukortin väliin. Yksilöllisen lahjasta saa, kun maalaa, piirtää tai virkkaa kirjanmerkin itse. Maalattujen merkkien idean sain Hey girl -blogista.