Murha jouluna? Hercule Poirot ratkaisee

Klassisempaa rikosromaania kuin Agatha Christien Simeon Leen testamentti saa hakea, onhan Christie kaikkien dekkarikirjailijoiden äiti. Teoksessa saa nauttia myös maailman tunnetuimman mestarietsivän Hercule Poirot’n aivotyöskentelystä.

Simeon Lee on ilkeämielinen vanha ukko, jonka luokse perhe kokoontuu jouluksi. Juhlan päätös on julma: Simeonin huoneesta kuuluu epäinhimillinen huuto, ja mies löydetään kurkku auki viillettynä, yltä päältä veressä. Hyvä tahto on tästä joulusta kaukana, sillä motiivi murhaan olisi jokaisella perheenjäsenellä. Mutta kuka oli tarpeeksi kylmäverinen sen toteuttamiseen?

Christien salapoliisiromaanit sopivat niille, jotka eivät välitä liiasta väkivallasta. Toki Simeonin murha on raaka, mutta pääasiassa kirjassa keskustellaan. Christie ripottelee lukijallekin johtolankoja mutta antaa loppujen lopuksi niin niukasti tietoa, että murhaajan arvailu on hankalaa. Minun tuntosarveni eivät olleet tarpeeksi koholla, ja loppuratkaisu pääsi yllättämään. Toki saamme Poirot’lta yksityiskohtaisen selvityksen siitä, miten murhaaja toteutti rikoksensa.

Christien faneille on syytä vinkata myös Carla Valentinen teoksesta Agatha Christien murhat rikostutkijan silmin. Valentine on patologi, joka on työskennellyt muun muassa kuolinsyyn tutkijana ja patologisen museon kuraattorina, ja ammattinsa hän valitsi Christien innoittamana. Kirjailija tuntee siis läpikotaisin sekä vainajat että dekkarit.

Agatha Christien murhat rikostutkijan silmin käy läpi kaikki Christien kirjoissaan käyttämät murhatavat, myrkyt ja aseet. Valentine käsittelee myös rikostutkinnan keinoja, kuten käsiala-analyysia ja ruumiinavauksia. Hercule Poirot’n ja neiti Marplen tutkimuksia tarkastellaan nykytiedonkin valossa.

Valentine osoittaa, että Christie pyrki rikostensa kuvauksissa uskottavuuteen. Dekkarikirjailija seurasi rikostutkinnan kehitystä, pysyi ajan hermolla ja siirsi uusimmat metodit romaaneihinsa. Joitakin asiavirheitäkin sattui: esimerkiksi ampuma-aseista Christie ei osannut aluksi kirjoittaa oikeilla termeillä. Hän kuitenkin päivitti tietojaan, ja seuraavassa teoksessa virhe oli jo korjattu. Valentine todella tuntee Christiensä, sillä asiavirheiden lisäksi hän on huomannut, miten Poirot’n mielipiteet saattavat vaihdella epäjohdonmukaisesti teoksesta toiseen.

Simeon Leen testamentti sai aikaan halun lukea Christietä pitkästä aikaa lisää — ja Valentinen opus voisi olla vieressä paperikirjana!