Joululoman lukulista
Tänään on lukukauden viimeinen työpäivä. On oppitunti, pienimuotoinen talvijuhla, kokeiden korjausta ja verkkokurssin tehtävien tarkistusta, mutta sen jälkeen alkaa loma! Olen ollut viime viikot poikkeuksellisen väsynyt, joten todella odotan tulevia vapaapäiviä.
Toivon, että saan lukea joululomalla mahdollisimman paljon. Aattoyön ihana perinne on avata lahjakirja ja lukea tunnelmavalon hämyssä, laadukas (!) lahjakonvehtirasia käden ulottuvilla. Tiedän, että tänä vuonna kovasta paketista paljastuu Kristin Hannahin Tomun ja tuulen maa. Teos kertoo Elsasta, joka menee naimisiin miehen kanssa, jota ei rakasta. Kymmenen vuotta myöhemmin keskilännessä riehuvat tomumyrskyt ja sekä talouden että avioliiton tilanne on katastrofaalinen. Elsa joutuu punnitsemaan tulevaisuuttaan: kumpi painaa vaa’assa enemmän, oma tulevaisuus vai rakastettu kotiseutu?
Tomun ja tuulen maa on saanut moitteita pelkässä kurjuudessa rypemisestä. Uskon, että kritiikille on syynsä, mutta odotan myös kiinnostavaa kuvausta ihmisestä kovissa olosuhteissa.
Lahjakirjan lisäksi lomapinossani on L. M. Montgomeryn Runotyttö etsii tähteään. Luin edellisen osan, Runotyttö maineen polulla, vähän aikaa sitten, enkä malta odottaa Emilian tarinan jatkumista. Teos keskittyy Emilian kosijoihin, mutta lisäksi Emilian kirjailijuus kasvaa: ensimmäinen romaani on tuloillaan. Luin, että Montgomery kärsi masennuksesta viimeistä Runotyttöä kirjoittaessaan ja että se näkyy kirjassa — on mielenkiintoista lukea teosta myös tästä näkökulmasta.
Anneli Kannon Rottien pyhimyksestä olen lukenut ja kuullut niin paljon suitsutusta, että lienee aika vihdoin lukea se itsekin. Odotan historian tapahtumiin sukeltamista, menneen ajan ihmisten elämään pääsyä. Uskon sen olevan helppoa, sillä kirjailija on tehnyt valtavan taustatyön. Lukijan ei tarvitse muuta kuin nauttia mielikuvitusmatkasta 1500-luvun Suomeen — ja kirjan luettuaan matkata Hattulan kirkkoon ihmettelemään Eevaa ja Aatamia, joiden sukukalleudet on peitetty saunavihdoilla viikunanlehtien sijaan!
Laatukirjallisuutta edustaa myös kirjapinon viimeinen, Anni Kytömäen Margarita. Kytömäen teokset ovat hitaita, ehkä haastaviakin kirjoja, jotka kuitenkin lopulta palkitsevat lukijan. Margarita kertoo kolmen päähenkilön avulla metsien ja ihmisten historiasta. Odotan kuvausta hierojan ammatista ja Kivitaskun kaltaista elämystä. Pelkään tekstin raskautta ja lukemisen sakkaamista.
Mikäli lukeminen sujuu, luulisin, että neljä kirjaa kahden viikon joululomalla on mahdollinen saavutus.
Onko sinulla joululomaa? Mitä aiot jouluna lukea?
Margareta on kiinnostanut pitkään, mutta en ole vielä tarttunut siihen, en ääni- enkä perinteisenä kirjana. Jokin ”tökkii”, ehkä mielenala ei ole sellainen, että on Margaritan aika ollut…mene ja tiedä. 😉
Minä luin joulun aikaan Aino Leppäsen Terkuin ope -teoksen, joka yllätti kivuudellaan, helppoudellaan ja koukuttavuudellaan, vaikka kannesta luulin melkein ”teinikirjaksi”. Kepeydestä extratähti. Nyt tartuin (ennen Viisikko-kirjakerhon tammikuun valintaa ehtii hyvin) Matti Röngän Surutaloon, jota kovasti kehutaan.
Minna
Minua tökkii Margaritan aloittamisessa ehkä se, että Kultarinta jäi kesken. Pelottaa, että ne niin käy myös Margaritan kanssa. Mutta ehkä oikea aika vielä tulee!
Kiva kuulla kokemus Terkuin opesta! Oon kyllä monesti tykännyt omaan alaan liittyvistä kirjoista, joten lisätään lukulistalle. Rönkääkään en ole ennen lukenut. 😮
Piti vielä kommentoida että Kytömäen Kultarinta aiheutti tosi voimakkaan ristiriidan, kyynel vierähti kauniista kohtauksesta heti ensimmäisillä sivuilla mutta silti jätin sen pian kesken, koska oli jotenkin niin täysi ja tiivis tarina, jolle ei ollut aikaa siinähä hetkessä. Lupasin itselleni palata uudelleen kirjan ääreen paremmalla ajalla 😊
Mulla jäi Kultarinta myös kesken, mutta ajattelin kanssa, että se ei ehkä vain sopinut siihen hetkeen. Mahdollisesti palaan siihen vielä. 😊