Keskittymiskyky nollassa

Röyhtäys. Apua, mikki oli auki etätunnilla! Paniikkihöpötys ja äkkiä eteenpäin.

Nolo tilanne palaa mieleen kesken romaanin lukemisen. Huomaan ajatuksen harhailevan työasioissa useamman kerran yhden aukeaman aikana.

Lähetin opiskelijoille etukäteen kuvan korjatusta kirjan sivusta, sillä oppikirjassa oli virhe. Tunnilla puhuin kuitenkin itse väärästä versiosta, opiskelijat oikeasta. Noloa sekoilua!

Voi hitto, miten voikin yhteen viikkoon mahtua niin paljon häpeää. Koeta tässä nyt keskittyä kirjan herkulliseen kuvaukseen suklaanvalmistuksesta.

Opiskelija möksähti, kun hänelle muka yllättäen selvisi, että hän ei valmistukaan tänä keväänä. Ilmeisesti hän oli olettanut, että kymmenen puuttuvaa kurssia taiotaan tuosta noin vain todistukseen.

Aargh, hengitä sisään, hengitä ulos. Mitä se Anna Trent siellä Pariisissa oikein puuhaa?

Olin puhumassa kokouksessa, ja minut keskeytettiin. Koska keskeyttäjä ei kuunnellut sanottavaani loppuun, hän kommentoi ihan väärää asiaa.

Tämäkin ärsyttävä tilanne kalvaa. Jos olisin tajunnut, olisin vain keskeytyksen jälkeen jatkanut juttuani siitä, mihin jäin. Häkellyn kuitenkin aina puun takaa tulevasta tilanteesta. Jauhan tätä mielessäni, eikä kirja etene.

Huomaan aina, että minulla on liikaa töitä, kun en pysty palautumaan enkä rentoutumaan. Olen joutunut tekemään töitä myös viikonloppuina ja joinakin päivinä jopa tinkimään yöunista.

Mietin, että tähän täytyy tulla stoppi, ja lataan Leena Pennasen meditaatiosovelluksen. En ole ikinä tarkoituksellisesti meditoinut, mutta nyt toivon, että mindfulness-harjoitus saisi minut rauhoittumaan.

Mindfulness tökkää kökköön kieleen. Pennasen harjoituksissa käytetään jokaisessa virkkeessä 2. infinitiiviä, tuntien, hengittäen, mennen –muotoa, jota suositellaan vältettäväksi, sillä sitä ei osata käyttää oikein. ”Aloita tutkimaan, mikä asento on juuri nyt paras, asettuen siihen”, sanoo ohjaaja. Kielipoliisin korvat soivat! Miksi ei voi vain sanoa, että ”Aloita tutkimalla, mikä asento on juuri nyt paras, ja asetu siihen”?

Ei onnistu meditoiminen, ei.

Voi tietysti olla, että Jenny Colganin The Loveliest Chocolate Shop in Paris ei vain ole tarpeeksi vetävä. Ehkä Colganit ovat parhaimmillaan äänikirjoina muun puuhastelun ohessa, tai sitten sille on syynsä, että tätä teosta ei ole suomennettu.

Ehkä minun täytyy vain hyväksyä, että toukokuu tulee olemaan tällainen, ja laskea päiviä kesälomaan. Ammatinvalinnan hyvä puoli on pitkä vapaa, jos nyt sitten työaikana töistä ei pääse eroon edes illalla sängyssä.

Kommentit (2)
  1. I feel you! Colgani jäi äänikirjana kesken, joku siinä tökkäsi. Hän oli mulle uusi tuttavuus ja kirjatkin vaikuttivat hyviltä, mutta ei. Täällä kans pyöritään työasioden parissa ja mikään muu ei oikein lähde, arvosana rumbakin alkaa kohta.
    Hyvää alkavaa viikkoa ja enemmän luettuja sivuja!

    1. Kuulostaa ihan kohtalotoverilta siellä! Näköjään näitä ajanjaksoja joskus vain on, ja jotkin kirjailijatkin tökkäävät. Mukavaa lukuviikkoa sinullekin! 😊

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *