Kaksi mukiinmenevää joulukirjaa
Joulun tunnelmissa olen kuunnellut kaksi joulun aikaan sijoittuvaa kirjaa, Alexandra Benedictin Joulun murhapelin ja Joanna Bolourin Lahjoista parhain. Jälkimmäistä kohtaan oli odotuksia, sillä viimevuotinen Paras aika vuodesta oli oikein iloinen yllätys.
Lahjoista parhain -teoksessa päähenkilö on vaihteeksi miespuolinen, työtä vailla oleva Nick, joka pestautuu kauppakeskukseen joulupukiksi. Eräs polvelle kipuava lapsi ei pyydäkään lahjaksi leluja vaan sitä, että hänen leskeksi jäänyt äitinsä olisi taas onnellinen. Nick järjestää Sarah-äidille treffit ystävänsä kanssa, mutta seuratessaan näiden suhteen syvenemistä huomaakin rakastuneensa Sarahiin itse.
Kirja noudattaa perinteistä romanttisen komedian kaavaa, ja lukija saattaa arvata, miten teos päättyy. Se ei sinänsä haittaa, mutta kirja ei tarjoa myöskään mitään erityisen hauskaa tapaa siihen, miten lopputulokseen päästään. Toki päähenkilöt ovat sympaattisia, ja on kiinnostavaa pohtia tilanteen moraalista dilemmaa. Miten minä toimisin, jos rakastuisin parhaan ystäväni kumppaniin? Kumpi on tärkeämpää, oma onni vai pitkäaikainen ystävyys? Onko tilanteesta ulospääsyä, joka ei satuta ketään?
Muuten Lahjoista parhain on melko keskinkertainen tapaus, joka tuskin jää mieleen.
Myöskään Alexandra Benedictin Joulun murhapeli ei täysin yllä sille tasolle, jonka kiehtovat puitteet voisivat sille tarjota: joukko serkuksia matkustaa kahdeksitoista joulun päiväksi kuolleen tädin kartanoon, ja se, joka tädin kehittelemän pelin voittaa, saa kartanon itselleen.
Totta kai lumi saartaa suvun lähes kahdeksi viikoksi kartanoon niin, että vaikka murhia alkaa tulla, apua ei saa hälytettyä eikä pakoon pääse. Koska Suomessa aurauskalusto on töissä huonollakin säällä, tilannetta on hankala kuvitella. Toki tiedän, että joissakin muissa maissa lumentuloon ei varauduta samalla tavalla, ja myrsky voi oikeasti sulkea kouluja ja työpaikkojakin. Silti en voi karistaa tiettyä epäuskottavuuden tunnetta.
Jos katsoo juonta hieman sormien välistä, jouludekkarin lähtökohdat olisivat täydelliset: syrjäinen kartano, suljettu ympäristö, tädin luomat arvoitukset, suvun salaisuudet, se että jokainen on epäilty… Jotenkin kirja ei silti onnistu koskettamaan — henkilöhahmot tuntuvat ohuilta, mysteeri ei kutkuta, juonenkäänteet eivät kohahduta. Tämä voi tietysti olla täysin minun vikani, ei kirjan, ja jollekin toiselle lukijalle jouluarvoitus sopii mainiosti. Bookbeatissa Joulun murhapeli ei ole kuitenkaan yltänyt neljään tähteen, joten ilmeisesti moni muukin on päätynyt pitämään sitä tavanomaisena. Murhaajankin jäljille pääsin aika pian…
Mitä joulukirjaa sinä suosittelisit?
Luen parhaillaan Joulun murhapeliä, ja etsin tähän liittyen arvosteluita, olitkin lukenut jo tämän! Musta tää on ollut yksi huonoimmista dekkareista (ja jopa kirjoista ylipäänsä) mitä oon lukenut, pelkästään alkuasetelma toimii. Muuten henkilöhahmot yksiulotteisia ja juoni hyvin heikko erityisesti psykologisesta näkökulmasta (ihmisiä ((sukulaisia!)) murhataan väkivaltaisesti ja muut vain tirauttavat yhden kyyneleen ja jatkavat pelin pelaamista, päähenkilöllä on jatkamiseen syynsä mutta silti ei juurikaan murehdi sitä että tulee tapetuksi). Suomennos myös tökki pahasti käänteisillä sanajärjestyksillä ja oudoilla synonyymivalinnoilla. Sormeni syyhysivät arvostelun kirjoittamisesta mutta tulipa tiivistys nyt tähän, kun en ehdi blogia kirjoittaa 😊
Kiitos tiivistyksestä! 😊 Joo, tuntui, että ihmisten tunteet, joita tositilanteessa syntyisi varmasti enemmän, sivuutettiin tarkoituksella, että peli ja juoni voisivat jatkua.
Nyt kun olen lukenut sun ja monen muun mielipiteen, huomaan, että vika ei ollut tällä kertaa minussa vaan ihan oikeasti kirjassa. 😀 Monet ovat nostaneet esiin just noita samoja asioita, ja joku oli kerännyt pitkän listan noita kielellisiä kömpelyyksiäkin. 😄 Harmi, alkuasetelman perusteella tää kirja _olisi_ voinut olla hyvä.
Niin ja sit vielä ne kymmenet vertauskuvat ja metaforat (joista suurin osa liittyi pakotetusti jouluun, tyyliin silmät kiiluivat kuin ananaskarkki konvehtirasiassa), argh! Ne oli niin kökköjä… pakko purkaa tätä kiukkua kun menin käyttämään tähän aikaani 😄 haluaisin lukea paremmin kirjoitetun kirjan samalla asetelmalla.
Tosi kökköjä! Sekin ehkä vaikutti siihen, ettei kirja tuntunut jännittävältä tai muutenkaan vakavasti otettavalta…
Kuuntelin itsekin vuosi sitten tuon Paras aika vuodesta, ja tykkäsin kovasti! Sitten aivan eri genreä, mutta Antti Holman Kauheimmat joululaulut on hulvattoman hauska!
Kiitos vinkistä, pakko kuunnella! 😀