Onnen asioita kuvina ja runoina

Olen ihastunut Tuija Takalan runoihin. Ne ovat lyhyitä tuokiokuvia, joissa on aina jotakin tunnistettavaa, samastuttavaa ja monesti myös oivaltavaa. Aiheena on usein luonto, mutta Takala on kirjoittanut myös arjesta, kodista ja matkoista. Kun luen runokokoelmia Onnen asioita ja Kierrän vuoden, minun tekee mieli ikuistaa joka toinen runo kameraan, makusteltavaksi sopivina hetkinä myöhemminkin.

Takalan runoja voi lueskella…

… kun on hyvä muistaa pienet onnen hetket:

Yksikin asia päivässä riittää.

Onneksi.

Siksi uskon pieniin asioihin. //

Näin:

Illalla paistoi kuu.

Se valaisi pimeän.

Mitä kaunein kauhuromanttinen kuutamo valaisi pihaamme yhtenä yönä. Kuusta otti kuvan mieheni.

… kun haluan nauttia alkusointujen leikistä ja kuusikon kuvauksesta:

Kuusien keskellä

katson korkealle.

Kohotan kulmani,

kurotan kaulaani.

Kohtaan kauneuden.

Männytkin kelpaavat ihasteltavaksi.

kun haluan kiinnittää huomioni metsän väreihin:

Kesän aloitan laskemalla metsän värit.

Saan sata eri vihreää. //

Tämä on matematiikkaa,

josta nautin.

kun haluan tunnustella suomen kielen äänteitä:

Sammal. //

Sana hellii suutani,

se pyörii pehmeänä kielen päällä.

Välillä se sulkee huuleni:

mm – kuin maistaisin jotain todella 

hyvää.

Kutsumme läheistä sammaloitunutta metsää taikametsäksi, niin maaginen tunnelma siellä on.

kun haluan ajatella, että jätän merkin maailmaan:

Kävelen katua,

jota en ole kulkenut, //

Ajatella:

askeleeni jäävät tänne!

kun kevään alku riemastuttaa:

Vaikka unohdan kaiken muun,

en unohda kevään ensimmäistä lämmintä päivää.

Tuuli tuntuu iholla

kuin pehmeä kissan tassu.

kun tiedän tunteen, jota runossa kuvataan:

Heilun hitaasti pihakeinussa.

Ilta hämärtyy.

Äänet ja tuoksut ympäröivät minut

kuin lämmittävä peitto. //

Tästä en voi ottaa valokuvaa.

Tallennan sen mieleeni. 

… kun kaipaan symboliikkaa:

Silta sitoo joen rannat toisiinsa. //

Olen nähnyt,

että kapea ylityspaikka riittää.

Jo se yhdistää.

kun runo on niin viisas, että ihan liikuttuu:

Vaihdan vuotta.

Se koskee kaikkia.

Koskee, ei satuta. //

Pitääkö luvata jotain? //

Lupaan:

Herään joka aamu,

käyn illalla nukkumaan.

Siinä välissä elän.

P. S. Takalan teokset ovat selkorunokirjoja, jotka toimivat hyvin myös suomi toisena kielenä -opetuksessa. Runot ovat samaan aikaan runollisia ja selkeitä, helposti lähetyttäviä. Ne pystyy ymmärtämään, vaikka suomen sanavarasto ei olisi vielä järin suuri.

Kulttuuri Kirjat Runot, novellit ja kirjoittaminen
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.