100 kirjaa, jotka jokaisen tulisi lukea ennen kuolemaa
Sanomalehti Keskisuomalainen kokosi aikoinaan listan sadasta kirjasta, jotka jokaisen olisi hyvä elämänsä aikana lukea. Tsekkasin, mitä tähän ikävuoteen mennessä on tullut luettua, ja kun ensimmäisen kerran kävin luetteloa läpi, sain tulokseksi 46 kirjaa. Sittemmin, kun olin jo tämän postauksen tehnyt, mieleeni tuli ajatus, josko pyrkisin lukemaan kaikki sata teosta — ilman liikoja suorituspaineita kuitenkin. Nyt lukemat täydentyvät, joten myös tämä teksti päivittyy ja muuttuu.
Tähän mennessä luetut ovat lihavoituina.
1.Mika Waltari – Sinuhe Egyptiläinen. Tästä klassikosta tykkäsin hurjasti. Luin sen englanninkielisenä ennen englannin yo-kirjoituksia, vaikka jossain vaiheessa tajusin, että jos olisin halunnut kehittää kielitaitoani kirjoituksia varten, minun olisi kannattanut lukea enkuksi koko lukion ajan eikä vain yhtä romaania.
2.J.R.R. Tolkien – Taru sormusten herrasta. Luettu joskus 8-vuotiaana. Alkupuoli tuntui silloin jännittävämmältä kuin loppu. Ehkä joskus voisi lukea uudestaan, joskus sitten ysikymppisenä…
3.Väinö Linna – Tuntematon sotilas. Luin ysillä kaverin suosituksesta ja tykkäsin, tykkäsin, tykkäsin! Pitäisi ehdottomasti lukea uudestaan näin aikuisena. Kielitieteilijänä saisin nyt varmasti vielä enemmän irti esimerkiksi käytetyistä murteista, mutta dialogi olisi varmasti nautittavaa muutenkin toisellakin lukukerralla.
4.Aleksis Kivi – Seitsemän veljestä. Luettu yliopistossa osana kirjallisuuden opintoja. Uskaltauduin silloin sanomaan, että Kivi on yliarvostettu ja klassikoiden listalla vain, koska veljesromaani on ensimmäinen suomenkielinen kaunokirja. En tiedä, mitä nyt ajattelisin.
5.Väinö Linna – Täällä Pohjantähden alla 1-3. Ykkösosa kuunneltu äänikirjana. En erityisemmin arvostanut lukija Veikko Sinisaloa, joka muutti liikaa ääntään henkilöiden mukaan.
6.Agatha Christie – 10 pientä neekeripoikaa / Eikä yksikään pelastunut. Yksi parhaista suljetun paikan mysteereistä! Harmittaa ikuisesti, että muistan murhaajan enkä voi ikinä enää saada samanlaista elämystä kuin ensimmäistä kertaa lukiessa.
7.Fjodor Dostojevski – Rikos ja rangaistus. Huh, yritin kahlata kerran, mutta Dostojevskin kieli on vain niin raskasta, että en päässyt kovin pitkälle. Sama ilmiö on ollut muidenkin herran kirjojen kohdalla.
8.Anne Frank – Nuoren tytön päiväkirja. Tämä koskettava teos pitäisi jokaisen lukea. Jotta muistaisimme.
9.Douglas Adams – Linnunradan käsikirja liftareille. Kirjan huumori ei oikein uponnut minuun. Liikaa outouksia. Tykkään vakavammasta scifistä.
10.Astrid Lindgren – Veljeni Leijonamieli. Olen lukenut joskus ihan lapsena. Ei erityisiä muistoja, mutta myönteinen mielikuva.
11.Antoine de Saint-Exupéry – Pikku Prinssi. Luin tänä vuonna enkä oikein ymmärrä tämän klassikon viehätystä. Kirjan sanoma ei ole oikein terävä — se on ehkä jopa vähän lattea.
12.J.K. Rowling – Harry Potter -sarja. Luen parhaillaan sarjaa toista kertaa läpi ja olen juuri nyt viimeisessä, seitsemännessä osassa. Nerokkaita kirjoja, vaikkakin Rowlingin moukkamaisten mielipiteiden ryvettämiä.
13.Gabriel García Márquez – Sadan vuoden yksinäisyys. Luin teoksen joskus, kun minulla oli klassikkokausi. Voi olla, että dekkareiden yksinkertaistama mieleni ei enää nauttisi teoksesta, mutta silloin pidin.
14.George Orwell – Vuonna 1984. Tekisi melkein mieli sanoa viihdyttävä lukukokemus, sillä kirjaa on helppo lukea. Sisällöltään kuvaus totalitaristisesta valtiosta ajatuspoliiseineen ei kuitenkaan naurata.
15.Veikko Huovinen – Havukka-ahon ajattelija. Mukavaa luonnonkuvausta ja sympaattinen päähenkilö, mutta 2020-luvun lukijalle tarina on tylsähkö. On silti hauskaa kurkistaa entisajan Suomeen ja puheenparteen.
16.Elias Lönnrot – Kalevala. Upea kirja! Suosittelen lukemaan tai vaikka kuuntelemaan äänikirjana. Olen kirjoittanut Kalevalasta täällä.
17.Jane Austen – Ylpeys ja ennakkoluulo. Klassikkojen klassikko.
18.Sofi Oksanen – Puhdistus. Oksasen parhaita teoksia.
19.Astrid Lindgren – Peppi Pitkätossu
20.Mihail Bulgakov – Saatana saapuu Moskovaan. Kuuntelin automatkoilla ja pidin, vaikka luulen, että satiiri meni enimmäkseen ohi.
21.Richard Bach – Lokki Joonatan. Vähän yksinkertainen, sanomaltaan toki tärkeä kirja.
22.Umberto Eco – Ruusun nimi
23.Tove Jansson – Muumipeikko ja pyrstötähti. Pelottavin muumikirjoista — kuitenkin myös täynnä turvaa ja lämpöä.
24.J. & W. Grimm – Grimmin sadut I-III. Muistelen, että meillä oli lapsuudessa paksu keltainen kirja, jossa oli Grimmin satuja.
25.Dan Brown – Da Vinci -koodi. Nautin vetävyydestä, juonikoukuista ja juonenkäänteistä. Da Vinci -koodin innoittamana luin kaikki Brownin kirjat, kunnes putki loppui surkeaan Kadonneeseen symboliin.
26.Enid Blyton – Viisikko-sarja. Lapsena koin, että Viisikot eivät jotenkin yltäneet Neiti Etsivien tasolle (:D), mutta luin Viisikko ja aavejuna -teoksen tätä haastetta varten. Tarina veti vallan mainiosti, ja rakenteeltaan kirja muistuttaa varsin paljon pienenä ihailemiani Paula Drew’n seikkailuja.
27.Anna-Leena Härkönen – Häräntappoase
28.Ernest Hemingway – Vanhus ja meri. Olen lukenut Hemingwaylta klassikkokaudellani Kirjavan sataman. Pidin kohtuullisesti, mutta en aio lukea Hemingwayta enää. Härkätaisteluita digannut mies aiheuttaa turhan ikäviä mielikuvia.
29.Goscinny – Uderzo – Asterix-sarja. En ole lukenut koko sarjaa, mutta Asterix on ansaitusti listalla.
30.John Irving – Garpin maailma. En pahemmin perustanut Garpin touhuista. Kirjasta tuntui puuttuvan punainen lanka ja draaman kaari kokonaan. Pidin enemmän Irvingin Oman elämänsä sankarista.
31.Louisa May Alcott – Pikku naisia. Ihanuuksien ihanuus!
32.Victor Hugo – Kurjat
33.C.S. Lewis – Narnian tarinat
34.A.A. Milne – Nalle Puh. Höpsöt hahmot ja hassu sanailu hurmaavat vuosikymmenestä toiseen.
35.Henri Charriete – Vanki nimeltä Papillon
36.Alexandre Dumas – Kolme muskettisoturia. (Dumas’lta luettu Kamelianainen.)
37.Emily Bronte – Humiseva harju. Tykkäsin!
38.William Golding – Kärpästen herra. Ahdistava mutta todella hyvä!
39.Juhani Aho – Rautatie. Hupaisa nykypäivän näkökulmasta katsottuna, mutta ei voi mitään, Matin ja Liisan elämä ei ole kovin kiinnostavaa. Aholta olen pitänyt enemmän Papin tyttärestä ja Papin vaimosta.
40.Leo Tolstoi – Anna Karenina. Erinomainen!
41.Frank McCourt – Seitsemännen portaan enkeli
42.Arthur C. Clarke – Avaruusseikkailu 2001
43.J.D. Salinger – Sieppari ruispellossa. Kirjoitin aiemmin, että tämä klassikko ei houkuttele kielellisesti eikä tarinallisesti. Luin teoksen kuitenkin ja sain todeta, että kirja ja sen henkilöt ovat suorastaan nerokkaasti luotuja.
44.Charlotte Brontë – Kotiopettajattaren romaani. Klassikko syystä.
45.Kurt Vonnegut – Teurastamo 5
46.Isaac Asimov – Säätiö
47.Aapeli – Pikku Pietarin piha
48.Leo Tolstoi – Sota ja rauha. Tämä on lukulistalla ”jonain päivänä” ihan siksi, että pidin Anna Kareninasta kovin.
49.Mauri Kunnas – Koiramäen talossa. Ihanat, yksityiskohtaiset piirrokset — klassinen kynänjälki. Lukija oppii historiaa ja laajentaa sanavarastoaan.
50.Margaret Mitchell – Tuulen viemää. Yksi niistä teoksista, joita ei voinut laskea käsistään! Luin loppuun kertaistumalta ja menetin jotkut yöunet. Ennakko-oletukset karisivat, sillä olin kuvitellut Scarlettin ja Rhettin rakkaustarinan olevan hieman erilainen.
51.Nikolai Gogol – Kuolleet sielut
52.Albert Camus – Sivullinen. Teos tuntui ensin yhdentekevältä, mutta lopulta oudon apaattinen ja tunteeton päähenkilö herätti ajatuksia ja sai miettimään. Parempi sekin kuin täysin mieleenpainumaton lukukokemus!
53.Kirsi Kunnas – Tiitiäisen satupuu. Iki-ihana!
54.Hergé – Tintti-sarja. En ole lukenut koko sarjaa, mutta yksittäisiä albumeita kyllä. Hergé on luonut unohtumattomia hahmoja ja seikkailuja. Tuhannen miljoonan miljoona turskausta!
55.Miquel Cervantes – Don Quijote
56.Eduard Uspenski – Fedja-setä, kissa ja koira
57.Mark Twain – Huckleberry Finnin seikkailut. Aikalaiskuvausta ajasta, jolloin toisen ihmisen saattoi vielä omistaa.
58.Johanna Sinisalo – Ennen päivänlaskua ei voi. Olen lukenut Sinisalolta muutamia kirjoja. Ennen päivänlaskua ei voi tuntui jotenkin kieleltään yksinkertaiselta ja pinnalliselta. Pidin enemmän Enkelten verta -teoksesta.
59.Herman Hesse – Lasihelmipeli
60.Günther Grass – Peltirumpu
61.Jostein Gaarder – Sofian maailma
62.Leon Uris – Exodus
63.Lucy M. Montgomery – Pieni runotyttö. Rakastettu tyttökirja. <3
64.Ilmari Kianto – Punainen viiva. Kuului kirjallisuuden opintoihin, mutta ei jättänyt muistikuvaa.
65.Franz Kafka – Oikeusjuttu. Sain ylioppilaslahjaksi ”Jokaisen uskottavan kirjallisuuden opiskelijan pitää lukea tämä”-saatesanoilla. <3 Meni suoraan sanottuna paljon ohi.
66.Guareschi Giovanni – Isä Camillon kylä
67.Lewis Caroll – Liisan seikkailut ihmemaassa
68.John Steinbeck – Eedenistä itään
69.Kari Hotakainen – Juoksuhaudantie
70.Paulo Coelho – Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71.Jules Verne – Maailman ympäri 80 päivässä. Muistuttaa lapsuudesta, jolloin katsottiin samannimistä animaatiosarjaa ja pelattiin Maailman ympäri -lautapeliä.
72.Risto Isomäki – Sarasvatin hiekkaa
73.Jaroslav Hasek – Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74.Giovanni Boccaccio – Decamerone
75.Oscar Wilde – Dorian Grayn muotokuva
76.Milan Kundera – Olemisen sietämätön keveys
77.Homeros – Odysseia
78.Peter Hoeg – Lumen taju. Vetävä teos, mutta missasin lopusta jotakin olennaista. Pitäisi lukea uudestaan ja katsoa, ymmärtäisinkö toisella kerralla paremmin.
79.Arthur Conan Doyle – Baskervillen koira
80.William Shakespeare – Hamlet
81.Eino Leino – Helkavirsiä-sarja (jep, ne kirjallisuuden opinnot taas)
82.Stieg Larsson – Miehet, jotka vihaavat naisia
83.Yrjö Kokko – Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris – Uhrilampaat. Lainasin aikoinani isoveljen kirjahyllystä. Jännittävää luettavaa!
85.Raymond Chandler – Syvä uni. Ei ollut minun juttuni, mutta jotenkin tuli olo, että kirjasta tehty elokuva kannattaisi vielä tsekata!
86.Jean M. Untinen-Auel – Luolakarhun klaani. Viihdyttävä kuvitelma esivanhempiemme elämästä. Untinen-Auel on tehnyt paljon taustatyötä perehtyessään historiaan. Nykytiedon valossa osa jutuista ei enää pidä paikkaansa, mutta toisaalta esihistoria on muutenkin aluetta, jossa tiedonpalaset täytyy täydentää päätelmillä ja arvauksilla.
87.Deborah Spungen – Nancy. Tunteita herättävä, kiinnostava, järkyttävä.
88.Stephen King – Hohto. Kauhuklassikko.
89.Laura Ingalls Wilder – Pieni talo preerialla. Kiehtova sukellus hyvin erilaiseen aikaan.
90.Laila Hietamies – Hylätyt talot, autiot pihat
91.Aino Suhola – Rakasta minut vahvaksi. Ensimmäinen kirja, joka ei mielestäni millään perusteella kuulu tälle listalle. Runokirja on saarnaava, lattea ja surkeudessa vellova.
92.Aleksandr Solzhenitsyn – Vankileirien saaristo
93.Mikael Niemi – Populäärimusiikkia Vittulajänkältä. Ihan viihdyttävä, sympaattinen kuvaus lapsuus- ja nuoruusajoista. Pitkä miinus tosin jatkuvista rotanhukutuskohtauksista ja isokokoisten naisten jumppatunnin ällökauhistelusta.
94.Timo K. Mukka – Maa on syntinen laulu
95.Juha Vuorinen – Juoppohullun päiväkirja. Ei ihan minun makuuni, mutta yhteen aikaan Juoppikset olivat niin suosittuja, että halusin tietää, mistä on kyse.
96.Kjell Westö – Missä kuljimme kerran
97.Veijo Meri – Manillaköysi
98.Maria Jotuni – Huojuva talo. Ahdistava, upea, raivostuttava — siis todella tunteita herättävä romaani! Jossain vaiheessa alkoi rasittaa toisto ja se, että tilanne ei edennyt mihinkään. Pahoinpitelevä aviomies oli luonnollisesti hirviö, mutta myös päähenkilön käytös alkoi suututtaa. Tämä kun olisi saanut apua, mutta mieluummin altisti itsensä lisäksi myös lapsensa väkivallalle.
99.Juha Itkonen – Anna minun rakastaa enemmän
100.Jan Guillou – Pahuus. Loistava, mutta toisaalta absurdin väkivaltainen kirja. Väkivaltaa on siis teoksen ihan jokaisessa hetkessä. Siksi kirjan nimi lieneekin Pahuus.
65/100 luettu. Mikä on sinun lukemasi? (Ihan leikkimielisesti.)