Nosto kirjahyllystä: Raili Mannisen Varsalaitumet jäävät
Raili Mannisen Varsalaitumet jäävät (1993) oli varmasti yksi niistä lukuisista hevoskirjoista, jotka aikoinaan kannustivat minut aloittamaan ratsastuksen. Myös myöhemmin, kun minulla oli jo tallikokemusta ja oma hoitohevonen, teos toimi oikeana unelmaelämän kuvauksena.
Kirjan päähenkilö on nuori aikuinen Sunny, joka on valmistunut Ypäjältä ja työskentelee hevosenhoitajana kilpa- ja myyntitallilla, Sammaliston ratsutilalla. Hänellä on asunto tilan yhteydessä, oma hevonen, koira, poikaystävä Matts, ja hän saa viettää kaikki päivät tallilla, ratsastaa ja kisata. Ah! Yhteen aikaan en muuta olisi elämältä halunnutkaan, mutta jossain vaiheessa muut kuviot elämässä ja tallin huonohko ilmapiiri saivat minut lopettamaan hevostelun.
Sunny on kuitenkin saanut hevosista ammatin, vaikka työskentelyä varjostaakin 90-luvun lama. Ihmisillä ei ole enää varaa omistaa hevosia, tallit karsivat työntekijöistä, ja myös Sunny joutuu miettimään, millä elättää vastuullaan olevat eläimet.
Sunnyn täytyy myös pohtia suhdettaan Mattsiin. Miten säilyttää luottamus etäsuhteessa, kun poikaystävä ratsastaa hevosia Hollannissa? Kun työt Sammalistossa loppuvat, onko itsestään selvää, että hän seuraa Mattsia Hollantiin? Manninen kuvaa elämänmakuisesti nuorta ihmissuhdetta, sen ongelmia ja rakkautta.
Mannisen kirjalliset ansiot voittavat muutenkin muut aikalaisensa: vaikka olen ahminut myös esimerkiksi kaikki Merja Jalot, niitä vaivaa tietty yksinkertaisuus ja liukuhihnamaisuus. Varsalaitumet jäävät onnistuu olemaan niin paljon enemmän: hienovireinen kuvaus hevoselämäntavasta ja tunteiden monimutkaisuudesta.
On myös välttämätöntä mainita Vincent Bakkumin herkkä kansikuva, joka vie katsojan Sunnyn kanssa varsalaitumille. 1990-luku oli nuortenkirjojen kuvituksen kulta-aikaa, ja sen lisäksi, että haaveilin hevosenhoitaja-ratsastuksenopettajan urasta, unelmoin myös kirjojen kuvittajan työstä. Miten ihanaa olisi ollut lukea kirjoja ja piirrellä niihin sopivia kansia!
Sekä teoksen nimi että kansi kuvaavat teoksen läpi kulkevaa prosessia: niin kuin varsojen, myös Sunnyn on kasvettava aikuiseksi. Sekä entiselle elämälle että nuoruudelle on lausuttava jäähyväiset.