The Bear -sarjan pääroolissa ovat ravintolat
The Bear on tällä hetkellä 2. kauden jaksoillaan television parasta katsottavaa. Ravintolamaailman kuvaus herättää kaikki aistit eloon, vaikka tv-ruudulta ei mitään voikaan haistaa tai maistaa. The Bear sihisee ja porisee, kolisee ja kilahtelee. Lähikuvat ruoka-annoksista saavat suunnittelemaan pöytävarausta lempiravintolaan.
Toisen kauden alussa Carmen (Jeremy Allen White) tiimeineen on perustamassa ravintolaa. Carmy on Michelin-ravintoloissa jo työskennellyt ja kohdannut niiden paineet, mutta kunnianhimoinen Sydney (Ayo Edebiri) on tähtien perässä. Keskivertoon ei kukaan muukaan ole tyytymässä, joten esimerkiksi Marcus (Lionel Boyce) lähtee oppimatkalle Tanskaan ja Richie (Ebon Moss-Bachrach) harjoitteluun hienoon ravintolaan.
Ravintolat ovatkin kokonaisuudessaan sarjan pääroolissa: taustatyö, asiakaspalvelu, tunnelma, yksityiskohdat — se, mikä nostaa parhaat ravintolat hyvien yläpuolelle. Pääosanäyttelijät ovat toki taitavia, ja The Bear on sarja myös ihmissuhteista (usein hieman rikkinäisistä sellaisista), mutta minä hurmaannun erityisesti ruoasta sekä ravintoloiden keittiöistä ja saleista.
Tavallaan The Bearin kakkoskausi ei ole niin yhtenäinen kuin ensimmäinen, ja jotkin jaksot nousevat paremmiksi kuin toiset. Nautin jaksosta, jossa Sydney kiertelee ravintoloita inspiraatiota etsiessään, ja jaksosta, jossa hän valmistaa jo kuuluisaksi ehtineen sipsimunakkaan. Herkullinen on myös Tanska-jakso, jossa Marcus saa oppia kokeneemmalta kylmäköltä, Lucalta (Will Poulter). Onneksi draaman kaarta ei haeta vanhanaikaisesta keittiöhierarkiasta, jossa aloittelijalle huudetaan ja raivotaan, vaan tosimaailman myönteinen kehitys näkyy myös tv:ssä.
Kaikista hienoin jakso on kuitenkin kauden seitsemäs, Forks, jossa Richie on fine dining -ravintolassa harjoittelijana. Jakso kuvaa taidokkaasti Richien halua oppia ja nöyrää asennetta oppimiseen, samoin kehittymistä ja onnistumisen tunnetta. Äärimmäisen mielenkiintoista on kurkistaa huippuravintolan toimintaan: miten lautaset lähetetään kellon tarkkuudella asiakkaille, millaista laatua annoksilta odotetaan, miten asiakkaat otetaan huomioon, miten salia ja ruokailijoiden tyytyväisyyttä koko ajan tarkkaillaan, miten langat pidetään hyppysissä. Jakso sisältää rauhallisia kahdenvälisiä kohtauksia, mutta välillä se on hektinen ja hämmästyttävä. Se muistuttaa, miten tärkeää on, että laadukkaan ruoan lisäksi kaikki muukin toimii.
Hengästyttävä on myös joulujakso Fishes, joka on takauma Berzatton suvun jouluun, jolloin myös Michael-veli (John Bernthal) oli elossa ja Donna-äiti (Jamie Lee Curtis) riehui keittiössä. Toisin kuin muut katsojat IMBd-arvion perusteella (9,6/10 tähteä), minä en juhlajaksosta niin piitannut, vaikka se avaakin perheen historiaa — ehkä siksi, että The Bearissa minua kiinnostaa ruoka enemmän kuin ihmissuhteet. Kieltämättä jaksossa on kuitenkin hupaisat hetkensä, kuten se, kun Uncle Lee (Bob Odenkirk) lakonisen kyllästyneesti arvostelee perheen poikien miljoonatta kertaa kerrottuja tarinoita. Eikä tämäkään jakso missään nimessä ole huono.
Ei siis ole ihme, että The Bearista on tulossa myös kolmas kausi. On mielenkiintoista nähdä, mitä juonikaaria siihen on valittu. Saako Sydney kenties Michelin-tähtensä? Onnistuuko Carmen yhdistämään rakkauden ja ravintolan pyörittämisen? Todennäköisesti luvassa on ainakin nopeita leikkauksia, näyttäviä perheriitoja ja intohimoa ruokaan.
***
Kirjoitin omasta Michelin-ravintolakokemuksestani täällä: Turun matkakertomus.
Muita laadukkaita tv-sarjoja: