Terhi Forssén: Edelleen tässä

Terhi Forssénin runoteos Edelleen tässä on kirja, jota olen lueskellut joululoman aikana jo monta kertaa. Forssénin runot ovat hienoja ja oivaltavia, ja niissä on aina jokin (usein viimeisessä säkeessä oleva) juju, joka saa runon jäämään mieleen. Niihin tekee siis mieli palata uudemmankin kerran.

Edelleen tässä käsittelee isän menetystä ja hautausmaita. Runoissa on havaintoja ja yksityiskohtia haudoilta:

”Voi mennä aikaa / ennen kuin huomaa / ettei lyhdyn metallikantta tarvitse irrottaa // reiät on tehty tikkuja varten // ovatko sormeni vuotaneet turhaan”

Teos miettii ihmisiä haudoissaan: millaisia he olivat?

”Joidenkin kanssa tiet kohtaavat täällä / tutustumista varten on näkyvissä perustiedot // nimi / syntymäpäivä / ikä / ammatti // välillä on hiljaisuutta ja tilaa / välillä puhumisen tarvetta // olin se mikä sinä olet / tulet siksi mikä minä olen”

Mitä haudatut kertovat?

”KAUPPIAS

minäpä olin mumminpoika / istuin mielelläni katettuun pöytään / en kieltäytynyt pullasta / unissanikin herkuttelin / sama ei onnistu täällä”

Ääneen pääsevät muutkin kuin ihmiset, kuten hämähäkit, jotka totevat: ” – – asunnossa siivottiin aivan liikaa / täytyy sanoa”.

SEURAKOIRA-runon minä saa silmät kostumaan: ” – – ja monta mannertenvälistä lentoa viisaampana / hyvin monta kalaöljykapselia myöhemmin / kahdeksan miljoonan kehun jälkeen / tuli aika // en silti huolestunut / tiesin varmuudella sanoa / minun muistoni säilyy”.

Minun tekisi mieleni siteerata joka toista Edelleen tässä -teoksen runoa. Sen sijaan taidan pitää kirjan esillä ja avata sen aika ajoin. Ja suositella lämpimästi: lukekaa!