Patricia Cornwellin Kalmankalpea on perusvarma dekkari

Patricia Cornwellin edellinen teos Ruumiinavaus oli yhdistelmä toisiinsa turhan löyhästi liittyviä juonia, ja sen loppuratkaisu oli todellinen antikliimaksi, joka kalpenee vain ”se olikin vain unta” -lopetukselle. Luettuani sen vannoin, että Scarpetta-sarja oli nyt tässä.

Meillä on kuitenkin Kay Scarpettan kanssa liian pitkä historia, joka alkoi kaksikymmentä vuotta sitten huikeasta Post mortem -romaanista. Huomasin toistuvasti hipelöiväni kirjakaupassa uusinta osaa, Kalmankalpea-dekkaria, minkä katsoin merkiksi syödä sanani ja palata Cornwellin pariin.

Onneksi Kalmankalpea ei osoittautunut samanlaiseksi mahalaskuksi kuin edeltäjänsä vaan oikein varmaksi perusdekkariksi. Kyllä Cornwell tusinarikoskirjailijat voittaa.

Scarpetta on todistajana oikeudenkäynnissä, joka on saanut vihaiset massat liikkeelle osoittamaan mieltään. Oikeudenistunnon aikana tuomarin sisko murhataan, ja tutkimuksissa huomataan tappajan käyttäneen aivan uudenlaista, erityisen pelottavaa asetta.

Kalmankalpea oli luettu nopeasti. Cornwellilla (ja Scarpettalla) on tietysti omat maneerinsa, mutta eipä tuo haittaa. Palataan asiaan taas ensi vuonna, kun sarjan 27. osa (oletettavasti) ilmestyy!