Kammarmäen luontopolku Kouvolassa — hiljaisuutta, maisemia ja runoja

”Miks ihmiset astutte allapäin, / vaikk’ korkea taivas on yllä? / Ylös silmänne luokaa ystäväin,/ niin mielenne yhtyy kyllä!”(Eino Leino.)

Korkeaa taivasta sain katsella ja hyvillä mielin astua, kun tutustuimme koiran kanssa meille uuteen kohteeseen, Kammarmäen luontopolkuun Kouvolassa. Automatkaan Valkealan suunnilta parkkipaikalle (Kammarmäentie 80) kului puolisen tuntia, ja paikkaan oli helppo löytää.

Reitti oli koko ajan erinomaisesti merkitty, mikä ei ole itsestään selvää pienten yhdistysten ylläpitämillä luontopoluilla. Kammarmäellä ei ole eksymisen vaaraa!

Polku vei perusmetsän lisäksi läpi hienojen näköalapaikkojen, joiden tarjoamia maisemia olisin voinut pysähtyä ihastelemaan pidemmäksikin aikaa, ellei ADHD-koirani olisi ollut siitä eri mieltä. Karvainen omavalmentaja huolehti vauhdista myös silloin, kun parissa kohdassa pääsi köyden avulla kiipeämään kalliota pitkin. Välillä kuljettiin jäkälän keskellä, välillä kanervikossa. Pääosin reitti oli aika tasainen, mutta nousua ja laskua sillä tulee omaan makuuni kivasti niin, että lenkki käy ihan treenistä. Yhteensä retkeen meni vajaat puolitoista tuntia.

Lieneekö luontopolku hieman huonosti ihmisten tiedossa, sillä olimme koko kierroksen ajan koiran kanssa metsässä ihan keskenämme. Se ei tietenkään haitannut, sillä hiljaisuudesta ja rauhasta sai todella nauttia. Mistään ei kuulunut muuta kuin lintujen ääniä.

Kulttuurisen lisän ulkoiluun toivat sinne tänne pystytetyt kyltit, joihin oli siteerattu Eino Leinon runoja:

”En tahtois ma touhuun ihmisten
ja en tahtoisi yksin olla.
Minun mieleni on niin kummallinen
kuin meri kuutamolla.”

Voi Leinoa!

Runot ovat reitin varrelle valinneet Saaramaan kyläyhdistys ja teatteriryhmä Kimara, ja ne sopivat tunnelmaan mainiosti.