Kostofantasiat ovat Läckbergin uusi linja

Mitä tapahtui Camilla Läckbergille? Saiko kirjailija tarpeekseen kiltistä Fjällbacka-sarjastaan? Tyylinmuutos on totaalinen.

Jo edelliset teokset, Kultahäkki ja Hopeasiivet, kertovat kostosta. Fayen mies on kaikin puolin sieltä ja syvältä (ja vähän epäuskottavasti vielä pedofiilikin kaiken päälle), ja nainen päättää kostaa. Mies saa todella ansionsa mukaan, ja toki sellaisesta on tyydyttävää lukea.

Nyt Läckbergiltä on julkaistu teos Naiset vailla armoa, jonka kuvausta lukiessa alkoi ihmetyttää, että eikö Läckberg kirjoittanut tästä aiheesta jo. Kyseessä on kaksi erillistä pienoisromaania, joista ensimmäisessä kolme miehen kaltoinkohtelemaa naista päättää kostaa. Murhalla.

Yhden aviomies on pahoinpidellyt vaimoaan kaksikymmentä vuotta, ja tosielämässäkin valitettava totuus taitaa olla, että nainen ei välttämättä pääse tällaisesta suhteesta irti elävänä. Toinen kuolemantuomion saanut mies on postimyyntivaimon tilannut surkimus. Kolmas tyyppi on pettäjä, joka joutuu murhatuksi siksi, että vaimo pelkää elintasonsa laskevan, jos aviopari vain eroaa. Onhan pettäminen paskamaista, mutta kuinka moni on valmis tappamaan uskottoman siipan? En osaa tuomita ihmistä, joka kuoleman avulla pääsee vihdoin eroon hakkaajastaan, mutta en toivoisi ihmisten lähtevän murha mielessään liikkeelle ihan mistä tahansa loukkauksesta.

Toinen pienoisromaani kertoo neljästä lukiolaisesta, jotka kokoontuvat juhlimaan uuttavuotta. Max ja Anton ovat aika kurjia tyyppejä, ja vaikka kirjassa viitataankin kauheaan lapsuuteen ja esittämisen tarpeeseen, pojat ovat kyllä tarpeeksi vanhoja käyttäytyäkseen asiallisesti. Tarinan naiset ovat Martina ja Liv, joiden perheongelmat ja traumat nousevat uudenvuodenaattona pintaan. He eivät ehkä suoraan käyttäydy itse epämiellyttävästi mutta eivät myöskään puutu poikien toimintaan. Kun lapsuudesta saakka toisensa tunteneet ystävykset päättävät kostaa niille, jotka ovat heitä vastaan rikkoneet, vastaus on jälleen murha…

Camilla Läckberg on joskus vuoden 2019 puolella luvannut Fjällbacka-sarjan jatkuvan tauon jälkeen, ja täytyy sanoa, että näistä kahdesta tyylistä pidän aiemmasta kirjoitustavasta enemmän. Toivon siis, että seuraavaksi päästäisiin lukemaan taas Ericasta ja Patrickista eikä kirjan teemana olisi kosto!