Carina Räihä: Huipulta huipulle — seikkailua ja juonittelua Mount Everestillä
On kaksi paikkaa, joihin en ikinä lähtisi: vuorille ja avaruuteen. Silti katson ja luen niihin liittyviä elokuvia, dokumentteja ja kirjoja oikein mielelläni. Ehkä tässä on minun katharsikseni: voin lukea epäinhimillisistä kamppailuista, seikkailuista ja hengenvaarasta omalla kotisohvallani, kokea jännitystä joutumatta epämukavuusalueelle.
Tykkäsin elokuvista Gravity ja Everest,dokumentit K2 ja The Dawn Wall on katsottu, joten seuraavaksi vuorossa oli äänikirja Huipulta huipulle. Elämänmuutos ja Everest. Carina Räihä kertoo siinä tarinansa pankkiirista maailman korkeimman vuoren valloittajaksi, ensimmäiseksi suomalaiseksi naiseksi Mount Everestillä.
Teoksen mukana pääsee Mount Everestille sekä parille muullekin vuorelle. Kuvaukset pienemmiltäkin huipuilta ovat kiinnostavia — mm. Perussa Räihän opas on pilviveikko, joka lopulta pössyttelee enemmän kuin opastaa. Jännittävin kertomus on luonnollisesti Mount Everestin huiputus.
Jokainen vuorelle kiipeävä ottaa riskin, koska kaikki yrittäjät eivät jää henkiin.
Everestille kipuaminen kestää noin kaksi kuukautta, eikä se ole mukavuudenhaluisen kotikissan puuhaa. Samoissa hikisissä vaatteissa saatetaan kiivetä ja nukkua viikkokin putkeen, happi vähenee mitä ylemmäs mennään, aivoödeeman riski on todellinen, ripuli vaivaa, sormet ja varpaat voivat kirjaimellisesti jäätyä. Tuttua tietoa sinänsä muistakin lähteistä, mutta opin teoksesta joitakin uusia, kiinnostavia yksityiskohtia: vettä on hyvä juoda noin seitsemän litraa päivässä, ja vesi täytyy sulattaa lumesta (ja se on hidasta). Ruokaakin pitäisi tankata, jotta jaksaa päivittäiset vaellukset, mutta korkeuksissa ruoka maistuu kerosiinilta ja sitä on hankala saada alas. Välillä Räihä menee vuorokauden putkeen parilla suklaapatukalla.
Huipulle ei myöskään ole pääsyä vuoden ympäri, vaan puhutaan sääikunnasta, jolloin kiipeäminen on mahdollista. Tämä ikkuna on auki noin viikon verran vuodesta, jolloin vuorella onkin ruuhkaa.
Jos onnistuu pääsemään huipulle, täytyy vielä päästä alas. Moni heittää henkensä juuri tässä vaiheessa. Vuoren pullonkaulaksi muodostuu Hillary Step, johon Räihäkin jää palatessaan jumiin. Ylöstulijoiden virta on katkeamaton, eikä kukaan ole valmis antamaan palaajille tietä. Odoteltuaan tunnin, viimeisten voimien koko ajan ehtyessä, Räihä toteaa, että hänen on vain pakko lähteä laskeutumaan — muiden on vain väistettävä. Tässä kohtaa oli pakko etsiä Googlen kuvahausta Hillary Step, ja kieltämättä vatsasta kouraisi tilannetta ajatellessa.
Matkassa mukana on lisäksi eräs ikävä juonittelu, josta ei sen enempää, jos päädyt lukemaan kirjan. Räihäkin saa asiasta tiedon vasta vuoren valloitettuaan.
Omat tavoitteeni ovat Mount Everestiä matalammalla, mutta on hyvin mielenkiintoista päästä seikkalijoiden mukana ekstremeolosuhteisiin!