Chris van Tulleken: Ultraprosessoitua — miksi syömme ruokaa, joka ei ole ruokaa, ja miten se meihin vaikuttaa?
Vielä yksi karkki! En pystynyt lopettamaan makeisten syömistä, niin kuin ei Chris van Tullekenin tytärkään suklaamurojen ahmimista – stoppi tuli vasta monen kulhollisen jälkeen. Van Tullekenin teos Ultraprosessoitua vastaakin kysymykseen ”Miksi syömme ruokaa, joka ei ole ruokaa, ja miten se meihin vaikuttaa?”.
Säännöllisin väliajoin asiantuntijat hieman alentuvasti muistuttavat mediassa, että melkein kaikki ruoka on prosessoitua – vaikkapa paistaminen on prosessoimista. He myös kertovat, miten monet E-aineet ovat peräisin luonnosta, kuten marjoista. Yhtenä tavoitteena lienee kritiikittömän ruokahysterian laannuttaminen.
Van Tullekenin teos ei kuitenkaan keskity tavalliseen prosessoituun syötävään vaan ultraprosessoituun (UPR), sellaisiin tuotteisiin, joissa on kotikeittiöille vieraita aineosia. (Kuten guarkumia eli bakteerilimaa. 😋) Kirjoittaja tarjoaa tieteellistä näyttöä sille, että nimenomaan ultraprosessoiminen tekee ruoasta epäterveellistä ja lihottavaa. Esimerkiksi kotona tehtyä pitsaa tai kakkua on paljon suotavampaa syödä kuin vastaavaa einestä, vaikka ne sisältävätkin sokeria ja rasvaa. (Kotileipuri huokaisee!)
Van Tulleken osoittaa myös kytköksiä tutkijoiden ja UPR:ää myyvien yhtiöiden välillä. Useimmissa tapauksissa, joissa tiedenaiset tai -miehet väittävät keinoaineilla kyllästetyn massan olevan ongelmatonta, paljastuu eturistiriita: he ovat saaneet rahaa esimerkiksi PepsiColta tai Nestléltä. Kyseessä on samanlainen tilanne kuin silloin, kun tupakkayhtiöt kampanjoivat voimakkaasti sen väitteen puolesta, että sauhuttelu ei aiheuta keuhkosyöpää.
UPR:n olennaiseksi puoleksi nousee sen epäterveellisyys: se ”ei ole ruokaa” vaan ”teollisesti tuotettua syötävää massaa”. Van Tulleken antaa lukuisia esimerkkejä, mutta siteeraan, mitä hän kirjoittaa välipalapatukasta:
”Syömäni patukat – – on tehty pitkälle muokatuista hiilihydraateista (raaka-aineista ensimmäinen, maltitoli, on muunnettu sokeri, joka on tehty muunnetusta tärkkelyksestä ja on vähäkalorisempaa mutta melkein yhtä makeaa kuin sakkaroosi) sekä maidosta ja naudanlihasta saaduista proteiini-isolaateista (kalsiumkaseinaatista, heraproteiini-isolaatista, hydrolysoidusta naudan liivatteesta) ja teollisesti prosessoidusta palmuöljystä, ja koko massa sidotaan yhteen emulgointiaineilla.”
Tuoteselosteen esittelyn jälkeen todetaan, että tällaisenaan patukka olisi luultavimmin melko epämiellyttävä, joten siitä tehdään maukasta suolan, makeutusaineen ja aromien avulla. Van Tulleken toteaakin, että kun tiedostaa, mitä monet samaa kaavaa noudattavat patukat ja keksit sisältävät, niistä ei ole enää niin helppoa nauttia.
Terveydelle koituvat vahingot eivät kuitenkaan ole UPR:n ainut huono puoli, sillä sen ilmastovaikutukset ovat merkittävät. Sademetsää tuhotaan reipasta tahtia palmuöljyviljelmien vuoksi, ja vaikka monikansalliset yritykset toitottavat nettisivuillaan ympäristöarvojaan, esimerkiksi Coca-Cola, PepsiCo ja Nestlé ovat kolme maailman suurinta muovisaastuttajaa. Kokispullo on 51 maassa yleisin vesistöistä ja muista paikoista löydetty muoviroska!
Teos on kirjoitettu brittiläisestä näkökulmasta, vaikka käsittelyyn pääsevät myös muiden maiden ja eri mantereiden ruokakulttuurit. Mututuntumalla uskaltaisin sanoa, että suomalaisten UPR:n kulutus ei ole niin kamalalla tolalla kuin brittien tai jenkkien, mutta kirjalla on vaikutuksensa myös minuun: katson hieman tarkemmin, mitä kaupasta ostan.
Mietin myös etuoikeutettuja (tai viisaita) suomalaisia: kenen tahansa on mahdollista ostaa tuoretta ruokaa läheltä kotiaan, ja monet oikeat ruoat ovat halpoja. Yhdysvalloissa ja Briteissä köyhät kansanosat puolestaan saattavat elää ”ruoka-aavikoilla” eli paikoissa, joissa on tarjolla vain pikaruokaravintoloita ja kauppoja, jotka myyvät pelkästään hamaan tulevaisuuteen säilyviä elintarvikkeita.
Kirja on kiinnostavaa ja vetävää luettavaa. Se tarjoaa kunnon ruokaan myös erilaisen näkökulman kuin vaikkapa Michael Pollanin Oikean ruoan puolesta, joten mikäli Pollan on jo tuttu, van Tulleken tarjoaa varmasti myös jotain uutta. Mikäli Oikean ruoan puolesta on vielä lukematta, voin suositella sitä Ultraprosessoidun lisäksi kaikille terveydestään ja ruoasta kiinnostuneille.