Etsin hyvää runoa ja luin Eeva Kilpeä

Latteita, huonoja, liian pitkiä tai kuluneita — sellaisia runoja löysin netistä, kun aloin etsiä baby shower -korttiin sopivaa tekstiä. Toiveissani oli jotain Eeva Kilven runojen kaltaista: jotain samastuttavaa, jotain oivaltavaa kauniisti muotoiltuna. Googletin jopa ”Eeva Kilpi vauvaruno”.

En saanut korttiin sopivaa kirjoitusta sillä haulla, mutta niin monta Kilven viisasta runoa luin, että päädyin seuraavana päivänä kirjaston runohyllylle (jossa en ikinä käy). Lainasin kirjan Perhonen ylittää tien.

Kiva lapsiruno on jo aika alkupuolella: Lapseni pöydän ympärillä: / nämä ovat niitä ihmisiä joille minut on tarkoitettu / olemaan hyvä. Se ei ehkä sovi kuitenkaan vauvakutsuille, ei varsinkaan esikoistaan odottavalle.

Heti perään on lisääntymiskriittisempi runo: — Lisääntykää ja täyttäkää maa. / — Se on täytetty.

Se on todellakin täytetty.

Hautajaisiin tai muistokirjoitukseenkin löytyi teksti:

ILTA

Vääjäämättä

päivä päivältä lähestyy lähtö

pian olemme kaikki maata.

Voi hyvin, edeltämennyt.

Tervehdi puolestamme maailmankaikkeutta.

Lepo ja rauha ympäröiköön sinut.

Tunnen sielunkumppanuutta Kilven kanssa. Hän arvostaa luontoa, kritisoi ihmiskuntaa (syystä!), puhuu eläinten puolesta.

Risti on viesti. / Ihminen ristiinnaulittuna / käsistään ja jaloistaan. / Hyvä malli. / Ei tongi enää maata pilalle. / Ei kulje paikasta paikkaan / häiritsemässä lintujen pesintää, / virittämässä ansojaan, / tekemässä avohakkuita, / rakentamassa teitä. / Oikea asento ihmiselle. Luontoa säästävä. / Kas siinä pelastuksemme. / Oi katso Golgataa.

Voi, kun jokainen noudattaisimme näitä säkeitä:

– – Ei elämässä muuhun pysty,

paitsi että voi tehdä toisen iloiseksi.

Voi jättää kukan taittamatta.

Voi jättää puun pystyyn.

Voi olla tappamatta.

Voi olla lyömättä.

Ei voi olla olematta surullinen silloin tällöin.

Koska ”ihminen on luonnossa ainoa jota ei syödä, jo se synnyttää epätasapainoa”, joten parempi olisi saada ”kuolla pois / kuluttamasta / pois riistämästä, saastuttamasta, / pois syömästä muitten elämää / omansa säilyttääkseen”.

Miksi olemme tällaisia:

Tämän pitemmälle emme enää pääse:

katsomme omaa tuhoutumistamme televisiosta.

Miksi emme enemmän tällaisia:

Tänä iltana minulle selvisi heijastuksen tarkoitus.

Mikä muu saisi kuun lumpeitten joukkoon?

Vähän voisimme myös hassutella:

Reportterin mentyä

haastattelen pihassa kuminaa:

”Miten päätitte olla mauste?”

Onko teillä mitään ihanaa runoa vauvakutsuille? Kertokaa! <3

Kommentit (4)
  1. Alunperin Nazim Hikemin runossa puhutaan kehdosta, mutta sain tämän itse aikoinaan modattuna muotoon:

    Meristä kaunein on vielä purjehtimatta
    lapsista kaunein on vielä kohdussaan.
    Päivistä kauneimmat
    ovat vielä elämättä
    Sanoista kaunein
    jonka haluan sinulle sanoa
    se on vielä sanomatta

    1. Mielettömän kaunis, just joku tällainen oli haussa! Ei ehtinyt valitettavasti näille kutsuille, mutta otan talteen seuraavia varten. ❤️🥺

  2. Omien lasten syntymän jälkeen aika lailla kaikki vauvarunot vaan itkettää mua. Mä käytän eniten Anna-Mari Kaskisen runoa Kun joku on hyvin pieni.

    1. Ihana runo. 😭 Mä liikutun kaikista saajalleen osuvista runoista, niin häissä, hautajaisissa kuin läksiäisissäkin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *