Ikuinen, näkymätön elämä

Never pray to the gods that answer after dark.

Ikuinen elämä ja vapaus tehdä mitä vain vai avioliitto miehen kanssa, jota ei rakasta, raskas elämä 1700-luvun Ranskan maalaiskylässä, lasten saamisen väsyttämä vartalo?

Addie LaRue pakenee jälkimmäistä kohtaloa ja solmii sopimuksen pimeyden jumalan kanssa, mutta kuten esimerkiksi kuningas Midaan tarinasta olemme oppineet, jumalat ottavat kuolevaisten toiveet kovin kirjaimellisesti. Addie saa vapautensa, mutta sen hintana on se, että hän ei jää kenenkään mieleen: kuin Addie ei olisi olemassakaan. Hän ei voi rakastua, hän ei voi ystävystyä, hän ei voi jättää jälkeä ympäröivään todellisuuteen. Onnetonta on myös se, että hän pyyhkiytyy pois vanhempiensa elämästä. Vanhemmat menettävät ainoan lapsensa ja joutuvat elämään lapsettomuuden surun kanssa.

Miten sinä valitsisit nyt, kun tiedät ehdot? Olisiko parempi elää lyhyt ja työntäyteinen elämä poistumatta naapurikylää pidemmälle, saada lapsia ja haudata niistä puolet? Elää miehen kanssa, joka on paljon vanhempi, jo kerran leskeksi jäänyt?

V. E. Schwabin The Invisible Life of Addie LaRue seuraa Addien elämää 1700-luvulta 2000-luvulle. Addie totisesti elää: hän asuu eri maissa ja mantereilla, oppii kieliä, todistaa mahtavimman taiteen syntymistä, näkee teknologian kehityksen. Ainut ongelma on se, että hän ei pysty jakamaan kokemuksiaan muiden kanssa. Jos hän viettää yön viehättävän ihmisen luona, tämä herää seuraavaan aamuun muukalaisen seurassa. Vain suhde pimeyteen pysyy.

Mutta eräänä päivänä pienessä kirjakaupassa Manhattanilla tapahtuu jotain. Kirous tuntuu rikkoutuvan. Onko jumala tehnyt virheen?

Lukiessa herää paljon kysymyksiä: Millaista olisi ikuinen yksinäisyys — satoja vuosia vain omassa seurassa? Miten minä muotoilisin toiveeni, jos jokin jumala lupaisi sen toteuttaa? Miten välttäisin väärinkäsitykset, vai kannattaako omaa kohtaloaan yliluonnollisin keinoin edes peukaloida?

Kiintoisan asetelman lisäksi kirjassa nautinnollista on miljöö. Lukija pääsee Addien mukana vallankumouksen aikaiseen Ranskaan, Wagnerin oopperaan ja New Yorkiin. Sain kirjavinkin Instagramista, jossa kyselin Nykkiin sijoittuvia teoksia. Victoria Schwab olikin kiinnostava, uusi kirjailijatuttavuus, joka on kirjoittanut aivan ainutlaatuisen romaanin. Pidin myös teoksen lopusta, joka oli suhteessa tarinalinjaan ja sopivan ovela.