Katie Fforde: A Secret Garden — absurdi, vanhanaikainen ja seksitön

On maaliskuu, ja sulava maa saa kotipuutarhurin unelmoimaan hetkestä, kun kevään ensimmäiset siemenet saa kylvää multaan. Kirjastossa silmään osuu Katie Fforden A Secret Garden (Salainen puutarha), jonka hurmaava kansi lupaa puutarhanhoidolle korviketta siihen asti, kunnes ensimmäiset tulppaanit alkavat puskea maasta. Kirja ei kuitenkaan valitettavasti ole sitä, mitä se antaa ymmärtää.

Teos kertoo Lornasta ja Phillystä, jotka työskentelevät rikkaan perheen valtavassa puutarhassa. Puutarhakohtauksia on kuitenkin vähän, sillä kirja keskittyy lähinnä persoonattomien päähenkilöidensä ankeisiin rakkaussuhteisiin.

Molemmat löytävät miesystävät heti romaanin alussa. Lorna tapaa Jackin juhlissa. Lorna on plaseerattu kahden miehen väliin istumaan, ja hän avaa keskustelun sulavasti small talk -henkeen: ”Jos sinulla olisi rahaa mihin tahansa veistokseen, minkä ostaisit ja miksi?” Toisella puolella istuva Jamie ei osaa vastata, kun taas Jack sattumalta nimeää saman veistoksen, jonka Lornakin hankkisi.

Tämän lyhyen keskustelun perusteella Lorna päätyy absurdiin lopputulokseen:

”Jamie might have dismissed her as an older woman, but Jack was obviously beyond seeing women only as sexual objects. He could see they might have interesting things to say, too.”

Lorna tosiaan on kuusissakymmenissä, ja myöhemmin Jackiin viitataankin tämän toy boyna (kirja on julkaistu vuonna 2017). Absurdia on myös se, miten hanakasti Lornan poika (joka on aikuinen) vastustaa äitinsä onnea.

Philly puolestaan on 23-vuotias, ja hän tapaa rakastettunsa Lucienin maatilatorilla. Heidänkin rakkaudessaan on ryppyjä, sillä (myöskin aikuisen) miesystävän vanhemmat tulevat ja painostavat jättämään Phillyn, koska… öh… Philly on irlantilainen? Koska tämä on puutarhuri? Snobivanhemmat jopa ottavat pois poikansa puhelimen (aikuisen poikansa, WTF), jotta tämä ei saisi yhteyttä Phillyyn.

Pahinta kirjan romansseissa on kuitenkin täydellinen kemian puute. Dialogi on välillä niin kiusallista, että voisi kuvitella, että kirjailija itse ei ole koskaan seurustellut. (On, 70-vuotias Fforde on naimisissa ja kolmen lapsen äiti.)

Puritaanisuus ja vanhanaikaisuus iskee silmille, kun Philly ja Lucien keskustelevat ehkäisystä:

”I don’t suppose you’re on the pill, are you, Philly?”

“No, Lucien. I’m an Irish Catholic. Why would I be on the pill?”

Ehkäisyn puutteessa nuortaparia ei edes huolestuta mahdollinen raskaus vaan se, miten heidän vanhempansa suhtautuisivat siihen.

Äiti on mielessä myös siinä vaiheessa, kun Philly ja Lucien pääsevät sänkyyn ja kihloihin asti: ”She wanted to know if her mother would be able to tell that she and Lucien had been having sex — a lot. –  – Still, there was nothing she could do about it now. And at least she and Lucien were engaged.”

No, miksi sitten luin tämän oudon teoksen, vaikka olin jo aiemmin luvannut jättää kaikki huonot kirjat kesken (ja siinä aika hyvin onnistunut)? Koska teoksen nimi ja takakansi lupailivat salaista puutarhaa!

Salaiseen puutarhaan päästään kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun kirjaa on jäljellä enää yksi neljäsosa. Jos teos ei tarjoa romantiikkaa, ei se tarjoa myöskään inspiraatiota multasormille.

Kun luin Goodreadsista lukijoiden ajatuksia A Secret Gardenista, selvisi, että moni vannoutunut Fforde-fani oli myös pettynyt kirjaan. Monessa arviossa huomautettiin, että teos poikkeaa huomattavasti tuotteliaan kirjailijan muista kirjoista. Jos tämä pitää paikkansa, on harmillista, että tartuin ensimmäisenä juuri Fforden pohjanoteeraukseen, sillä tämän lukukokemuksen perusteella en aio antaa kirjailijalle toista mahdollisuutta.

Oikeasti kuumaa kemiaa on Sophie Kinsellan teoksessa Tavataanko oikeasti? Ja salaisesta puutarhastakin kirjoitti paremmin F. H. Burnett.