Kesäkuun äänikirjat plussina ja miinuksina

Kuukauden parhaat

Romy Hausmann: Lapsikulta

Nainen ja kaksi lasta on teljetty metsämökkiin, ja kaikkea hallitsee ”isä”. Nainen onnistuu pakenemaan, mutta kauhut eivät pääty siihen.

+ Mieleen jäävä dekkari — ehkä myös siksi, että se ei kuulu mihinkään sarjaan. Uusia kysymyksiä herää jatkuvasti tarinan edetessä, ja kiinnostus säilyy loppuun asti. Iso suositus, ei miinuksia.

Amanda Craig: Synkkä sopimus

Hannah ja Jinni, kaksi toisilleen tuntematonta naista, kohtaavat junassa ja uskoutuvat väkivaltaisista aviomiehistään. He sopivat tappavansa toistensa puolisot: vainoajasta päästään eroon, ja kiinnijäämisen riski on näin pienempi. Kun Hannah saapuu Jinnin talolle ja kohtaa paikalla ruokkoamattoman Stanin, hän joutuu puntaroimaan, kenen tarinaa uskoa.

+ Koska Craig oli minulle tuntematon kirjailija, suhtauduin kirjaan aluksi hieman epäilevästi. Luulin saavani tusinatrillerin, mutta yllätyin iloisesti. Synkkä sopimus on keskivertoa parempi. Annoin neljä tähteä.

+ Kirjassa puhutaan kirjoista ja lukemisesta, mm. Jane Austenista.

– Ensin teos tuntuu etenevän liian nopeasti: naiset sopivat tuosta noin vain ryhtyvänsä murhaajiksi, eikä aviomiesten väkivaltaisuutta valoteta kovin tarkasti. Lukijalle ei siten anneta mahdollisuutta inhota heitä, ja murhanhimoa on vaikeampi ymmärtää. Tuntuu päinvastoin hassulta, kun Hannah valittaa, ettei aviomies maksa tämän asunnon vuokraa – – he kun asuvat jo erillään. Pian Craig kuitenkin antaa tarinalle ja ihmisille aikaa kehittyä ihan rauhassa.

Emma Hamberg: Seuraavana Rosengädda

Janella on talo, jossa hän hoivaa loukkaantuneita luonnoneläimiä. Ovet ovat avoinna myös ihmisille, ja tänä kesänä Janen kotiin saapuu kaksi vierasta. Bror on pikkuvanha 13-vuotias frankofiili, joka haluaa antaa kahdenkeskistä aikaa avioeron partaalla oleville vanhemmilleen. Tessa puolestaan saa vihdoin tarpeekseen miehestään ja nakkikioskityöstään. Janen luona jokainen, myös emäntä itse, joutuu tarkastelemaan elämäänsä.

+ Lämminhenkinen hyvän mielen romaani.
+ Persoonalliset henkilöt.
+ Kirjassa laitetaan hyvää ruokaa.
+ Teoksen sanoma on lohdullinen: omaa elämäänsä voi muuttaa, ja asiat järjestyvät.

– Olin teokseen ihastuneempi alussa kuin lopussa. Jonkinlainen suloinen viattomuus, jolla kirja alkoi, karisi teoksen edetessä.

Varmat viihdyttäjät

Emelie Schepp: Karhu nukkuu
Murhatun miehen sisältä löytyy nallekarhu. Karhulla on yhteys naiseen, joka ei halua puhua poliisin kanssa mutta joka saattaa olla vaarassa. Tutkinnan lisäksi sarjan jatkuvana juonena on Janan menneisyys, jota hän edelleen peittelee.

+ Taattua laatua. Jännitettä syntyy, kun silmukka Janan ympärillä kiristyy. Myös rikosjuoni on näppärä.
– Danilo Peña yhtäkkinen pehmoilu tuntuu epäuskottavalta siihen nähden, että tämä on edellisissä osissa ollut kivenkova, myös Janaa kohtaan.

Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas

Pippa on lukiolainen, jolla on true crime -henkinen koulututkielma: hän haluaa selvittää, mitä todella tapahtui Andie Bellille, joka katosi viisi vuotta sitten. Koko kaupunki uskoo Sal Singhin murhanneen tytön, mutta Pippa on eri mieltä.

+ Pitää otteessaan. Mysteeri selviää vaihe vaiheelta. Pippa on teoksen nimen mukaisesti kiltti tyttö ja kiva päähenkilö.
– Saa sydän syrjällään pelätä perheen lemmikkikoiran puolesta. Kuten tiedämme, eläimet ovat dekkareissa helposti uhrattavissa.
– Tuntuu oudolta, että Pippa ei sano halaistua sanaa perheelleen, vaikka häntä, perhettä ja koiraa uhkaillaan tutkimuksen vuoksi ja heidän kotiinsa murtaudutaan. Pippaa ei myöskään tunnu paljon pelottavan.

Sofie Sarenbrandt: Suojelusenkeli

Emman työkaveri Krille on kateissa. Kun etsinnät alkavat jo tuntua toivottomilta, hylätystä mielisairaalasta löytyy murhattu mies. Poliisit saavat selville, että murha ja Krille saattavat liittyä toisiinsa, mutta kuka on tappaja ja missä Krille on?

+ Scheppin tapaan taattua jännitystä. Mielenkiinto pysyy yllä.

– Emman ja tämän läheisten jatkuva hengenvaarassa olo alkaa olla jo liian toistuva kuvio, josta lopun perusteella ei päästä eroon edes seuraavassa osassa. Onko moinen edes tilastollisesti todennäköistä?

Erin Kelly: Tanssija kuolee kahdesti

Prima ballerina Ava Kirilova on vihdoin päässyt  Joutsenlammen päärooliin, mutta kilpailu on kovaa. Avan paikalle on tulijoita, ja baletinjohtajaisä vaatii enemmän kuin paljon. Erin Kellyn tanssimaailmaan sijoittuvasta dekkarista ei puutu onnettomuutta, kuolemaa ja juonittelua.

+ Vaikken osaa itse tanssia, baletti on aina kiehtonut minua suuresti. Joutsenlampi on myös upea baletti, ja oli kiinnostavaa päästä kurkistamaan ballerinojen elämään.

– Hienoiset Black Swan -vibat, vaikka kirja varsinkin loppupuolella poikkeaa selvästi elokuvasta.

Joukon hännillä

Molly ja Rolf Börjlind: Pimeys välillämme

Isän ja tyttären yhteisessä kirjassa Emmie palaa kotisaarelleen selvittämään, mitä hänen kadonneelle veljelleen Robinille oikeasti lapsena tapahtui.

+ Syrjäinen saaristomiljöö on aina kiehtova, ja kotiinpaluun teema on myös mielenkiintoinen.

+ – Kuunteli juuri ja juuri mieluummin kuin jätti kesken

– Ennalta-arvattavuudessaan ja kaavamaisuudessaan kuitenkin pettymys. Hieman tympeä jälkimaku.

Tran Quynh: Varjo ja viileys 

Viisikko-kirjapiirimme kesäkuun kirja katselee elämää vietnamilaisperheen pikkuveljen silmin. Poika tarkastelee elämänmenoa Pohjanmaalla, äidin epämääräisiä rahanhankintatouhuja ja isoveljen tyttöystäväkuvioita. Teoksessa on varsinaisen juonen sijaan tuokiokuvia ja sivustakatsojan havaintoja.

+ Kieli on hyvää ja sujuvaa. Olisin pitänyt kirjasta enemmän, jos en kaipaisi romaaneihin jonkinlaista juonta.

+ Kohta, jossa opettaja yrittää selittää luokalle mukamas-sanan merkitystä, oli samastuttavan huvittava.

– Ei juonta.

– Keinottelevat ja väkivaltaiset päähenkilöt paikoin vastenmielisiä.

Lukupiiristämme teoksesta tykkäsi eniten Älä ota sitä niin vakavasti -Suttastiina, ja postauksessa on hyvin nostettu esiin syitä pitää Varjosta ja viileydestä. Tuulen havinaa -blogissa on myös tehty osuvia huomioita kirjasta.

Johanna Lindfors: Elämäni ranskattarena
Teoksessa Johanna Lindfors tutkii ranskalaisuutta ja kokeilee, voisiko elää Suomessa kuin myyttinen ranskatar.

+ Kiinnostava sukellus kulttuuriin, mielenkiintoisia esimerkkejä Ranskasta. Herättää matkakuumeen.
– Olen nauttinut enemmän esimerkiksi Pamela Druckermanin Ranska-kirjoista, jotka ovat ehkä yksinkertaistavampia mutta joista jäi mieleen enemmän konkreettisia juttuja.

Mitä sinä luit kesäkuussa? Oliko joukossa uusia lemppareita tai surkeita pettymyksiä?

kulttuuri kirjat
Kommentit (4)
  1. Olipa kiva teksti sinulta!

  2. Kivasti toteutettu postaus, ja kiitos kirjavinkeistä. Kesäkuulla kirjalukko aukesi mukavasti. Tosin nyt kun loman jälkeen olen palannut töihin, on taas lukeminen ollut hitaampaa.

    1. Mahtavaa, että pääsit taas lukemisen makuun! 😊 Toivottavasti löydät lukuhetkiä nytkin töistä huolimatta.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *