Kiira Korpi: Hyppää vaan!
Kaikista ei ole runoilijaksi. Oikeastaan aika harvasta on, sillä runous on vaikea taiteenlaji. Kiira Korpi on kuitenkin saanut julkaistua runokirjan Hyppää vaan! peräti Otavan kustantamana. Kun runoja lukee, ei voi olla miettimättä, että kustannuspäätökseen on vaikuttanut vain julkisuudesta tuttu nimi. Kovin hyviä ne eivät nimittäin ole.
“Sydämeen sattuu. / Palleaa puristaa. // Sattuuko sinuunkin? / Mihin kohtaan?”
Yllättyisin, jos Korpi ei olisi Rupi Kaurejaan lukenut, sillä runot tuntuvat esikuvansa kopioilta. Kaurin tapana on lopettaa runonsa kursivoituun säkeeseen, joka kiteyttää tai kommentoi edellä sanottua. Lisäksi Kaurin kirjoissa on teksteihin sopivia piirroksia. Samat elementit on otettu mukaan myös Hyppää vaan! -kirjaan.
“Ei hävetä sitä että / annoimme rakkaudelle / mahdollisuuden / ja menimme / rikki / sydämen kohdalta. / –Rohkeutta on rakastaa.”
“Ja taas se alkaa, / lohduton itku. // Mietin ihmisiä, / jotka eivät helposti itke. / Miten he vapauttavat / surunsa? // -Itku on lahja”
Matkiminen yhdysmerkkiä myöten on oikeastaan niin ilmeistä, että kummastelen, että se on Otavalla mennyt läpi. Tässä on tyylinäyte Kaurilta:
“ainoa asia / jota naiseus / edellyttää / on se että / tuntee olevansa / nainen. // – piste, siinä kaikki.”
Rakenne ja Emmi Kyytsösen toteuttama kuvitus eivät ole ainoita asioita, jotka on omittu Kaurilta. Myös Kaurin runot ovat usein aika latteita, vaikka ne käsittelevätkin tärkeitä teemoja. Korven runot ovat vielä latteampia, kuin Instagramissa vastaan tulevia aforismeja ja tsemppilauseita.
“Toista mun perässä nainen: / Minä olen / Vahva, / Valoisa, / Voimakas, / Viisas. // En anna sun / enkä kenenkään muun / ottaa multa / MUN voimaa pois. // Se kuuluu mulle.”
On tietysti hienoa, että ihminen kirjoittaa runoja ja on niistä kiinnostunut. Joskus kynäelmät kannattaa kuitenkin jättää pöytälaatikkoon — varsinkin silloin, kun oma tuotos on vain toisten jäljentämistä.
***
Edit. Hyvän näkökulman keskusteluun tuo Tarinannuppuja-blogi. Blogissa kirjoitetaan muun muassa siitä, että kielteisen arvion kirjoittaminen ei ole kiusaamista.
Hyvä postaus – olen samaa mieltä.
Olen itse kirjoittanut pikkutytöstä saakka – ensin satuja, sitten runoja, myöhemmin lauluja ja blogia. Koen että minulla on kirjoittamiseen jonkinlaista taitoa (vaikkei opintoja olekaan), ja mm. lukion äidinkielenopettajani kannusti minua kirjailijan uralle. Minulle on tärkeää se, että tekstini ovat huoliteltuja (niin sisällöllisesti kuin kielellisestikin), syviä ja persoonallisia.
Olen viime aikoina lähettänyt kirjoittamiani runoja useille kustantamoille. Vastausta posteihini en koskaan saanut kuin yhdeltä (”runosi ovat tosi kauniita, mutta tällä hetkellä haemme jotain muuta”).
Tätä taustaa vasten Korven runokirja tuntuu itsestäni jopa hiukan loukkaavalta. Taidetta voi ja pitää olla monenlaista, mutta taiteilijaksi ei voi yhtäkkiä muuttua pelkällä tahdonvoimalla. Missi voi osata myös laulaa tai urheilija kirjoittaa, mutta itsestäänselvää – jos edes todennäköistä – tämä ei ole.
Voin kuvitella tunnelmasi. 😕 Minusta tässä käydyssä keskustelussa on hyvin nostettu esiin se, että Korpi on käyttänyt tuhansia tunteja jäällä ja kehittynyt huippuluistelijaksi. Samalla tavalla kirjoittaminen vaatii harjaantumista, eikä kirjaa huitaista valmiiksi hetkessä.
Luin blogiasi Lily-aikoina, ja toivon, että jonain päivänä saan lukea runojasikin kansien välissä! 😊
Erittäin harmillinen tapaus. Lukijoita ja kirjallisuutta työkseen tekevien aliarvioivaa toimintaa arvostetulta kustantamolta.
Kiiralla on jo toinen kirja, ilmeisesti runokirja sekin, kirjoitusvaiheessa. Tällainen monen kirjan kustannussopimus heti alkuun kertoo kyllä Otavan rahan ahneudesta.
Kiirallakin on oma vastuunsa. Hän olisi voinut kuunnella itseään tarkemmin eikä suostua heti julkaisutoimintaan. Puhumattakaan ilmiselvistä yhtäläisyyksistä täällä jo mainitun Rupi Kaurin teoksiin. Kauri oli minulle täysin tuntematon kirjailija ennen.
Keskustelua on syntynyt todella paljon ja on ilo huomata kuinka valveutuneita moni on esimerkiksi runokirjojen tasosta. Tämä kohu voi hyvinkin nostaa runot uuteen kukoistukseen ja tason nousuun.
Toivottavasti toista runokirjaa kustannustoimitetaan enemmän! 😬
On tosiaan hyvä, että keskustelua on syntynyt. Se on nyt suoraa palautetta kustantamoille, että ihan mikä tahansa ei kelpaa ja mene läpi. Olisin todella huolestunut, jos teosta kehuttaisiin kilpaa.
Luin kustantajan kommentin, että Korven kirjaa ei itse asiassa julkaistu lyriikan, vaan tietokirjallisuuden osastolla. (?) Siis rinnastuu ilmeisesti julkkisten self help oppaisiin (tämän kirjan aiheena on Kiira Korven erosta toipuminen) tai ehkä johonkin aforismikokoelmiin (tyyppiä ”onnea uuteen tupaan”), eikä siis pidä arvostella varsinaisena taidelyriikkana. Minusta tämä hiukan selittää asiaa, tai ainakin itseäni lohduttaa ajatus, että kustantamossa kuitenkin yhä saattaa olla osaamista itse runouden julkaisutoiminnasta.
Voi että. Jos näin on, se olisi pitänyt tuoda selvemmin esiin. Toivon mukaan ei ole vain selittelyä jälkikäteen. 👍🏻