Kolmenlaista draamaa


Red Nose Company: Don Quijote 

Palkkamurhaajan painajainen: peruttu. Kirka-musikaali: peruttu. Circue du Soleil: Corteo – peruttu. Korona-aikana on saanut tottua siihen, ettei odotetuista kulttuuritapahtumista tule mitään.  

Minulle oli alkanut kertyä korvattuja teatterilahjakortteja melkein satasen arvosta, joten kun huomasin Red Nose Companyn Don Quijoten olevan tulossa Kouvolaan, hankin heti lipun. Ja mitä ihmettä… esitystä ei peruttu! 

Otso Kauton (ohjaus), Timo Ruuskasen (Don Quijote) ja Tuukka Vasaman (Sancho Panza) Don Quijote on hupaisaa, itseään kommentoivaa teatteriklovneriaa. Erityisesti Sancho Panzan hahmossa on aineksia komiikkaan, ja hymähtelin katsomossa useaan otteeseen. Välillä esitys viedään täysin yli: enpä ole ollut ennen tilanteessa, jossa yleisö heittelee näyttelijää tomaateilla! Ja vaikka alastomia hihhuloijia on teatterin lavalla nähty ennenkin, saavat Don Quijoten kärrynpyörät ilman rihman kiertämää kulmat kohoamaan. 

Varoitus: jos et halua osallistua esitykseen katsojana, ei kannata istua ensimmäisillä riveillä. Suositus: jos haluat päästä huutelemaan töttöröötä ja tähtäilemään esiintyjää vihanneksilla, kannattaa hakeutua lähelle lavaa. 

Dopesick 

Olin aikeissa jättää Yhdysvaltain opioidikriisistä kertovan Dopesick-sarjan katsomatta, sillä jossakin arvostelussa sitä moitittiin keskinkertaiseksi ja laimeaksi. Osoittautui kuitenkin, että kritiikkiä ei olisi kannattanut uskoa, sillä pidin sarjasta valtavasti. 

Dopesick kuvaa Oxycontin-lääkkeen tuloa markkinoille: miten äärimmäisen kierot ja ahneet ihmiset tavoittelevat voittoa välittämättä siitä, että oksikodonin tiedetään aiheuttavan riippuvuutta. Koneisto lääkemyyjineen painostaa lääkärit määräämään kipulääkettä pienimpiinkin vaivoihin, ja pian kriisi on päällä. Rikokset lisääntyvät, yliannostuskuolemat kasvavat. 

Sarjan näyttelijävalinnat ovat napakymppejä. Michael Keatonin esittämä kaivoskaupungin lääkäri uskoo tekevänsä hyvää, kun määrää Oxycontinia kivuista kärsiville potilailleen. Kaitlyn Dever tekee hienon roolityön nuorena opioidiaddiktina. Peter Sarsgaard, Jake McDorman ja John Hoogenakker loistavat oikeamielisinä syyttäjinä. Rosario Dawson on voimakastahtoinen DEA-agentti, joka käy täysillä pahisfirmaa vastaan. 

Ensimmäisestä jaksosta lähtien katsoja on kuin hurjaa vauhtia alas kierivän lumipallon sisällä, joka kasvaa ja saa kerroksia joka hetki.  

Sarja on katsottavissa Disney + -palvelussa. 

And Then We Danced 

On aina virkistävää kuunnella elokuvissa jotain muuta kieltä kuin englantia. Georgialais-ruotsalainen And Then We Danced kertoo Merabista, joka tanssii Georgian kansallisessa tanssiryhmässä ja haaveilee pääsystä eteenpäin. Hän on harjoitellut parinsa Maryn kanssa jo pitkään, ja tanssi toimii – parisuhde ei kuitenkaan oikein etene. Elämä mullistuu, kun ryhmään liittyy karismaattinen Irakli. 

Kahden miehen rakkaustarina suvaitsemattomassa maassa on kaunis, mutta kaiken yllä leijuu mahdottomuuden varjo. Homofobia rehottaa, ja asenteet ovat kovat tanssiryhmässäkin. Perinteikästä tanssia on kuitenkin ilo katsoa, ja valaistuksilla saadaan kauneutta rumuuteen. Kamera viipyilee Merabin (Levan Gelbakhiani) kasvoissa, ja näyttelijä tulkitseekin ristiriitaisessa tilanteessa olevaa nuorta tanssijaa ilmeikkäästi. 

Elokuvan voi katsoa Yle Areenassa. 

Kuva: Music Box Films
kulttuuri leffat-ja-sarjat
Kommentit (2)
  1. Oh, rakastin And then we danced-leffaa! Kävin katsomassa sen leffateatterissa ja muistan edelleen sen lumoutuneen fiiliksen mitä georgialaisen tanssin rummut ja rakkaustarina sai aikaan.

    1. Oli varmasti upea valkokankaalta katsottuna! ❤️ Ja ne rummut, ja tanssi…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *